Linjaus vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista voimistelussa.

Lasten voimistelun linjauksen tarkoituksena on ohjata toimintaamme. Se on konkreettinen tuki seuroille ja harrastuksen parissa toimijoille, valmentajille, ohjaajille sekä opettajille ja voimistelijoiden huoltajille. Linjaus pitää sisällä Voimisteluliiton toimintalinjauksia sekä suosituksia voimistelun parissa toimiville.    

Linjauksien perustana ovat kansallinen lainsäädäntömme sekä kansainvälinen ihmisoikeussopimus eli YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Linjauksen taustalla on huomioitu lisäksi kansallinen lapsistrategia, Voimisteluliiton oma strategia 2021–2024 sekä muuttunut yhteiskunta ja käsitykset ihmislähtöisestä valmennuksesta.  

Lapsen oikeudet urheilussa koskevat kaikkia lapsia. Oikeudet eivät riipu lasten tai heidän vanhempiensa sukupuolesta, etnisestä taustasta, vakaumuksesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, kehon rakenteesta, fyysisestä kehityksestä, tuen tarpeesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.  

Linjauksen ensisijaisena tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista voimistelussa.  

Lisäksi linjauksien kautta varmistetaan voimistelun eettisten periaatteiden ja voimistelun vastuullisuusohjelman eri osa-alueiden (turvallinen toimintaympäristö, yhdenvertaisyys, tasa-arvo ja ympäristövastuullisuus) toteutuminen lasten voimistelussa.  

Linjausten kautta vaikutetaan myös voimisteluharrastuksen kustannuksiin. Näin vahvistetaan kaikkien lasten mahdollisuuksia osallistua voimistelutoimintaan.   

Lasten voimistelun linjauksessa on kolmentasoisia asioita:   

• linjauksia, joissa Voimisteluliitto linjaa ja velvoittaa jäsenseuroja ja niiden toimijoita ja toimintaa;  
• suosituksia, joissa Voimisteluliitto suosittelee seuroja ja toiminnassa mukana olevia huomioimaan tietynlaista toimintaa;  
• ohjeistuksia, joissa Voimisteluliitto ohjeistaa seuroja ja toiminnassa mukana olevia tarkastelemaan omaa toimintaansa. 

Voimisteluliitolla on olemassa prosessit ja ohjeistukset siihen, miten mahdolliset rikkeet, epäasiallinen toiminta ja epäselvyydet selvitetään ja käsitellään (www.voimistelu.fi/vastuullisuus). Kaikilla seuroilla tulee olla tämän lisäksi omat prosessit seuratason asioiden selvittämiseen. Voimisteluliiton yleiset kilpailu- ja kurinpitosäännöt määrittävät rikkomukset.  

Mikäli seurat tai toimijat eivät noudata velvoittavia linjauksia, viedään tapaukset tarvittaessa liiton eettisten asioiden työryhmälle selvitettäväksi, joka arvioi mahdolliset jatkotoimenpiteet.  

Linjaukset astuvat voimaan 1.1.2024, mutta Voimisteluliitto suosittelee syksyn 2023 aikana linjauksiin tutustumista ja toiminnan kehittämistä linjauksien suunnassa.  

Lajit päivittävät kansallisia kilpailu- ja tuomarisääntöjä tarvittaessa linjauksen suunnassa ja saavat oikeuden siirtymäaikaan seuraavan lisenssikauden 1.9.2024 alkuun saakka. Lajiasiantuntijaryhmät tiedottavat mahdollisista lajien kilpailujärjestelmien tarkennuksista. 

Linjauksia kehitetään tulevien vuosien aikana ja mahdolliset muutokset muun muassa kansainvälisen toiminnan ikärajoihin viestitään viimeistään edellisen vuoden kesäkuussa.  

Kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia – niin harrastajat kuin nuoret ohjaajat.  

Lapsen oikeudet velvoittavat kaikkia. Erityinen suojeluvelvoite tulee sekä kansallisesta lainsäädännöstä, että kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista, erityisesti lasten omasta ihmisoikeussopimuksesta eli YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta.  

Kun lapsilla on oikeuksia, aikuisilla on vastuu niiden toteutumisesta.   

Tavoitteena lasten voimistelussa on turvata lapsille turvallinen harjoitusilmapiiri ja mahdollisuus harrastaa oman näköisellä voimistelijan polulla mahdollisimman pitkään. Lapsille ja nuorille tulee antaa mahdollisuuksia vaikuttaa omaan urheiluun sekä olla mukana kehittämässä urheilua.    

Aikuisten vastuulla on harrastuksen kokonaiskustannukset. Viime vuosina harjoitusmäärät ovat kasvaneet selvästi ja harrastamisen kulut nousseet paikoitellen jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi. Harjoitusmäärien nousu, parantuneet olosuhteet, ammattivalmentajien palkat, matka- ja leirikustannukset, harrastusasut ja välineet, kilpailuasut ja muut oheiskulut ovat nostaneet voimistelussa kustannuksia, joihin pyritään puuttumaan erilaisin linjauksin, suosituksin tai ohjein. 

Linjauksen tarkoituksena on vaikuttaa lasten asemaan voimistelussa. Linjaus ilmaisee arvot, jotka muodostavat perustan harrastamiselle voimisteluseuroissa.   

Laadukkaan lasten voimistelun edellytyksenä on lapsilähtöinen ohjaus ja valmennus. Voimistelussa toteutamme seuraavia lasten voimistelun linjauksen pääkohtia. 

1. Luomme turvallisen harjoitusilmapiirin ja toimintaympäristön. 
2. Tarjoamme osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia lapsille. 
3. Edistämme lasten liikunnan iloa ja mielekkyyttä sekä vahvistamme autonomiaa ja pitkän aikavälin kehittymistä (liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen). 
4. Mahdollistamme monipuolisen ja leikkisän lasten urheilukulttuurin. 
5. Huomioimme lasten kasvun, kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin lajikulttuurissamme -tavoitteena hyvinvoivat ja itseensä uskovat harrastajat. Lapsen hyvinvoinnin ja terveyden tulee aina olla kilpailumenestystä tärkeämpää. 

Voimisteluliiton strategiassa laadukas lasten voimistelu keskittyy alle 12-vuotiaiden toimintaan, mutta ei poissulje nuorten laadukasta harrastamista. Lapsen oikeuksista puhuttaessa käytetään aina termiä lapset (alle 18-vuotiaat), siksi lasten voimistelun linjaus koskee lasten ohella myös nuorten ryhmissä harrastavia ja lajissa kilpailevia. 

Laadukkaassa lasten harrastetoiminnassa korostuu lasten voimistelun tavoitteet: innostus, laatu ja onnistumiset yhdessä. Tärkeintä on kasvua ja kehitystä tukeva harjoittelu turvallisessa, osallistavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. 

Laadukkaassa lasten ohjauksessa ja valmennuksessa ei puhuta tytöistä ja pojista, vaan lapsia kutsutaan heidän omilla nimillään tai muilla sukupuolineutraaleilla ilmaisuilla (esimerkiksi lapset, voimistelijat, joukkueenjäsenet, tanssijat).  

Jokaisella lapsella on oikeus olla oma itsensä. Jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa ja osallistua harrasteryhmiin ja alle 12-vuotiaiden kansallisiin kilpailuihin identiteettinsä mukaisesti.   

Tässä linjauksessa otetaan kantaa siihen, kuinka pitkiä kilpailumatkoja lapset voivat tehdä, mihin kilpailuihin lapset saavat osallistua ja millaisilla tekijöille valmentaja voi vaikuttaa kilpailujen kustannuksiin omalta osaltaan.  

Voimisteluun kuuluu lapset huomioiva kilpailutoiminta, se motivoi monia lapsia oppimaan taitoja, harjoittelemaan, liikkumaan sekä kehittämään sosiaalisia taitoja. 

Kilpailu on osa lasten harrastamista, mutta sen on tapahduttava lasten ehdoilla. 

Lasten kilpailutoiminnassa tulee keskiössä olla toiminnan riemu, urheilullisuus ja siinä kehittyminen sekä kilpailuun oppiminen ja tunteiden hallinta, eikä kilpailumenestys ja ulkonäkökeskeiset seikat (puvut, meikit).  

Lajien omien kilpailujärjestelmien kehitystyössä suositellaan otettavan huomioon tuloslistat, kategoriat ja palkittavien lasten määrä. Tutkimusnäytön pohjalta liian aikainen kova kilpailu ja pienten lasten julkiset tuloslistat heijastuvat aikaiseen drop out -ilmiöön ja mielenkiinnon aikaiseen hiipumiseen.  

Lasten kilpailutoiminnassa suositellaan lapsille positiivisten oppimiskokemusten tarjoamista sekä tavoitteiden asettamista oman kehityspolun vaiheisiin. Lapsia ei kannata liikaa verrata toisiinsa.  

Lasten toiminnassa peräänkuulutetaan myös tuomaritoiminnan vastuullisuutta. Tuomaroinnin tulee olla harrastajaa kehittävää. Kirjallisen palautteen tulee korostaa vahvuuksia ja olla kannustavaa sekä kehittävää. Palautteissa tulee kunnioittaa kasvavan nuoren kehorauhaa.  

Jokaisella lapselle pyritään takaamaan mahdollisuus harrastaa lajia ryhmässä. Käytännön syistä kaikki eivät voi kuulua samaan ryhmään seuroissa, mutta lapselle ja hänen huoltajilleen tulee pystyä perustelemaan, miten ryhmät on rakennettu.  

Lapsilla on oikeus turvalliseen harrastusympäristöön ilman painostusta, hyväksikäyttöä, syrjintää, häirintää tai väkivaltaa. Lapsella on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, kasvu- ja kehorauhaan.  

Liikkuvuusharjoittelun tulee olla turvallista ja asennoissa painaminen on kiellettyä. Valmentajalla on velvollisuus korjata (virhe)asentoja, mutta avustamisen ja painamisen ero tulee tunnistaa toiminnassa.  

Alle kolmivuotiaiden lasten harrastustoiminnassa suositellaan vain perheliikuntatunteja. Yli kolmevuotiaiden tunneilla tulee samassa salissa olla paikalla vähintään yksi täysi-ikäinen ohjaaja tai vastuuvanhempi, joka viime kädessä on velvollinen kantamaan vastuun hätätilanteissa.  

Lisäksi ryhmän koon mukaan useampi muu ohjaaja tai apuvalmentaja voi ohjata lasten liikuntatoimintaan. Suosittelemme, että jokaisen ryhmän vastuuohjaaja olisi täysi-ikäinen ja on kouluttautunut 1-tasolla sekä tehnyt Olympiakomitean vastuullisen valmentajan verkkokurssin ja Et ole yksin -verkkokoulutuksen.

Lapsilla on oikeus osallistua harrastamiseen ja kilpailemiseen. Lasten harrastamisessa tarkoituksena on vahvistaa lapsen kaverisuhteita ja toimintaa sosiaalisissa tilanteissa. Urheiluseura toimii hyvänä oppimisympäristönä.  

Lasten arkeen kuuluu myös pettymysten sietämisen opettelu. Siinä ohjaajan vastuulla on vanhempien lisäksi auttaa lasta käsittelemään pettymysten tuomia tunteita. Turvallisessa harjoitusilmapiirissä voi vaatia lapsilta myös sitä, että he kunnioittavat toinen toisiaan sekä ohjaajia/valmentajia ja harjoittelevat hyviä käytöstapoja.  

Lapsilla on oikeus ilmaista omia mielipiteitään. Heillä tulisi olla mahdollisuus osallistua urheilutoimintansa suunnitteluun ja toteutukseen yhdessä valmentajansa/ohjaajansa johdolla.  

Lasten kuulemisessa tulee huomioida lapsen ikätaso. Esimerkiksi pienet lapset voivat kertoa mielipiteensä myös peukaloäänestyksellä tai piirtämällä.  

Palautteenannon jälkeen on tärkeää tuoda esille, millaista palautetta toiminnasta on annettu ja mitä palautteelle tehdään, jotta tulee näkyväksi, että palaute on käsitelty.  

Lapsella tulee olla oikeus valita urheilulajinsa ja häneltä on kysyttävä, kuinka monta kertaa viikossa hän on valmis harjoittelemaan. Lisäksi lapselta itseltään on varmistettava, haluaako hän kilpailla vai ei.   

Kaikilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus harrastaa riippumatta perheensä taloudellisesta tilanteesta ja ilman kustannuksiin liittyviä paineita. Seurojen tulisi pyrkiä järjestämään matalankynnyksen toimintaa, johon alueen lapsilla on mahdollisuuksia osallistua. Lisäksi seurojen olisi hyvä tunnistaa alueellaan taloudellista avustusta tarjoavia tahoja, joihin perheet voivat olla yhteydessä tai joiden yhteystiedot viestitään seuran verkkosivuilla.  

Ryhmässä, jossa lapset ovat syntyneet samana kalenterivuotena, voi lasten kypsyys vaihdella huomattavasti. Saman ikäisillä lapsilla voi olla isoja eroja fyysisen ja sosiaalisen sekä kognitiivisen kasvun välillä. Lisäksi erot emotionaalisen kypsymisen suhteen voivat olla monia vuosia. Tämä saattaa aiheuttaa haastetta valmennukseen ja ryhmän yhteisiin tavoitteisiin.  

Seuroissa on syytä pohtia ryhmiä rakennettaessa, kuinka tiukasti tuijotetaan ikävuosien ja sukupuolien mukaisiin ryhmäjakoihin ja kuinka paljon voidaan soveltaa lapsentahtisen kehittymisen huomioimista.  

Lapselle on taattava keho- ja kasvurauha. Lapsen kehoa ei tule kommentoida ja ravintokasvatuksessa tulee olla sensitiivinen ja hyödynnettävä asiantuntijoita. Lapsella on oikeus lepoon ja leikkiin sekä harjoittelun rinnalla monipuoliseen ja riittävään ravintoon ja uneen.  

Vanhempien ja lapsen parissa toimivien valmentajien vastuulla on kiinnittää huomiota kasvavien lasten hyvinvointiin. Kehon kasvaminen ja yksipuolinen lajiharjoittelu lisäävät riskiä rasitusvammoille.  

Liikunnan, levon ja muun vapaa-ajantoiminnan välinen tasapaino on tärkeää kasvavalle lapselle. Koulun loma-aikoja ei voi täyttää täysin lajin leiritoiminnalla, vaan lapsen oikeus lepoon on huomioitava.   

Alle 7-vuotiailla harjoittelussa tulisi hyödyntää monipuolista perusliikuntataitojen harjoittelua. Leikin tulisi olla kiinteä osa harjoittelua. Seurojen tulisi kannustaa lapsia myös seuratoiminnan ulkopuolella tapahtuvaan liikkumiseen.  

7–9-vuotiailla harjoittelu seuran tunneilla tulisi olla monipuolista ja fyysisiä ominaisuuksia monipuolisesti kehittävää, jotta jokaisella lapsella olisi riittävä liiketaitojen pohja lajitaitojen harjoittelulle ja kehittämiselle. Leikin tulisi olla vielä olennainen osa harjoittelua. 

Yli 10-vuotiaiden ohjauksessa tulisi huomioida korkea aktiivisuustaso perustaitojen varmistamiseksi ja teknisen pohjan rakentaminen.    

Kaikissa ikäryhmissä tulisi kannustaa lasta myös monipuoliseen ja monilajiseen liikkumiseen ja ulkoiluun urheiluseuratoiminnan ulkopuolella ja muissa urheiluseuroissa.   

Suosittelemme seuraavien asioiden huomioimista ryhmiä ja joukkueita perustettaessa.  

Ryhmäjaoissa on huomioitava lapsen etu: jokaiselle lapselle on tavoitteena löytää hänen taidoilleen ja kehitykselleen sopiva ryhmä harjoittelulle. Lapsella tulisi olla myös mahdollisuuksia löytää oman tasoinen ryhmä oman mielenkiinnon ja motivaation mukaisesti. 

Seurojen ryhmät eivät saa olla niin pysyviä ja kiinteitä, että liikkuminen eri tasoilla olisi mahdotonta, vaan kokoonpanojen tulee olla joustavia. 

• Valmennusryhmiin valittujen lasten (alle 12 v.) on joukkuelajeissa päästävä osaksi jotakin joukkuetta, eikä ketään voi rajata ulkopuolelle kuin sairas- ja loukkaantumistilanteissa tai jos lapsi itse kaipaa taukoa kilpailutoiminnasta. 

Joukkuetta muodostettaessa kriteerit ryhmään tulee olla kaikille avoimia. Niistä tulee ilmoittaa avoimesti etukäteen ja kertoa, ketkä ovat ryhmävalinnoista vastaavat henkilöt. 

• Mikäli ryhmällä on etukäteen määriteltyjä tavoitteita, on niistä myös hyvä tiedottaa avoimesti ennakkoon. Esimerkkejä tällaisista tavoitteista: tähtääkö lasten ryhmä pitkällä tähtäimellä maajoukkuetoimintaan, kansalliseen kilpailutoimintaan, harrastekilpatoimintaan tai harrastamiseen.  

Lapsi voi pyytää palautetta oman kehittymisen tueksi. Perustelut joukkue- ja ryhmäkokoonpanon valinnoista tulee antaa lapselle ikätasolle sopivalla ja ymmärrettävällä tavalla ja tarkkuudella.  

Liian tiukka ryhmäjako lapsena ei edistä tavoitetta saada mahdollisimman monta harrastajaa sitoutumaan ryhmään.  

Alle 12-vuotiailla erilaisten (taso/taito) ryhmien rakentamisessa tulee huomioida yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikilla tavoitella paikkaa ryhmästä. On tärkeää huomioida, että lahjakkuuden tunnistaminen alle 8-vuotiaasta on vaikeaa eivätkä aikaiset valinnat takaa, että ryhmässä olisi harrastajia aikuisena. Pohdittavaksi seuroille: voisimmeko antaa pidempään kaikille mahdollisuuksia harrastaa oman resurssin ja toiveen mukaan, eikä tehdä liian aikaisin päätöksiä lasten puolesta?  

Esimerkki: alle 8-vuotias lapsi yhdessä perheensä kanssa valitsee, osallistuuko hän valmennusryhmän toimintaan kaksi, kolme tai neljä kertaa viikossa. Näin perhe voi harrastaa muitakin lajeja. Eli seurassa ei olekaan valmentajan valitsemat tasoryhmät vaan eri tavoittein ja harrastusmäärin koottuja ryhmiä, joista perhe valitsee sopivimman harrastemuodon.  

• Vanhempia pitää tiedottaa ajoissa mahdollisista ryhmäjoista ja selvittää, mitä kilpailuryhmässä voimistelu vaatii sitoutumisen suhteen -> vanhempien kanssa suositellaan käytävän avointa keskustelua resursseista ja perheen ajankäytöstä. 
• Ryhmäjakojen kannattaa olla eläviä ja joustavia, koska lasten kasvu ja kehitys eivät ole tasaista. Myös muutokset motivaatiotasossa ja innokkuudessa vaihtelevat. 
• Ryhmiä ei voi perustaa oletetun kunnianhimon mukaan. Ketään ei voi myöskään sulkea pois vain koska valmentaja tulkitsee lapsen motivaatiotason laskeneen.  
• Ikäkausijaoissa kannattaa huomioida tilanteiden moninaisuus ja sovellettavuus (ikäraja joustot).  
• Yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ryhmäytymistä on tärkeää tukea.  

 Muutama kysymys pohdittavaksi ryhmäjakoja tehdessä seuroille:   

• Miten lapsia kuullaan ja milloin?  
• Tunnistammeko, mikä on lapsen etu?  
• Mitä me aikuiset teemme saamallamme tiedolla lasten kuulemisesta? Miten tuomme lapsille näkyväksi kuulemisen edut ja hyödyt, vaikka kaikkiin lasten (perheiden) toiveisiin ei voida aina puuttua? 
• Olemmeko valmiita muuttamaan lajikulttuuria seurassamme perustuen lasten mielipiteisiin?  

Selkeä vastuiden jakaminen on edellytys, että voimistelussa pääsemme yhteisiin päämääriin. Voimisteluliitto suosittelee, että seuraavat tahot kantavat vastuun alla olevista asioista.  

Voimisteluliiton vastuulla on

• kehittää turvalliseen harrastamiseen tukitoimia ja ohjeistuksia. 
• valvoa linjauksien toteumista ja huolehtia, että epäkohtiin puututaan tarvittaessa. 
• huolehtia Voimisteluliiton vastuullisuusohjelman kehittämisestä ja tiedon jakamisesta. 
• tarjota osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia ohjaajille, valmentajille ja seuratoimijoille. 
• tehdä kansainvälistä vaikuttamistyötä muun muassa ikärajojen nostamiseksi sekä sääntöjen ja lajikulttuurin kehittämiseksi. 
• viestiä linjauksista ja yhteisistä ohjeista ja säännöistä avoimesti. 

Seuran vastuulla on 

• nimetä seurasta vastuuhenkilö, jonka työroolin kuuluu ottaa selvää lapsen oikeuksista ja Voimisteluliiton linjauksista. Hän myös ohjeistaa ja jalkauttaa niitä seuraan sekä huolehtia, että asia käydään läpi seuran hallituksessa/johtokunnassa.
  – hyödyntää verkkokoulutuksia aiheesta, jotta jokainen toimija voi ottaa aikaa oman osaamisen kehittämiseen. 
• järjestää vanhempainiltoja säännöllisesti kilpa- ja esiintymistoiminnassa mukana oleville. 
• tehdä ohjauksen- ja valmennuksen linjaus (*vaaditaan Tähtiseuroilta). 
• tukea osaamisen kehittymistä ohjaajien osalta ja varmistaa, että jokaisella on oma koulutuspolku tiedossa tai tietävät, mistä Voimistelun verkkosivuilta löytyy tietoa koulutuspoluista. 
• tarkistaa jokaiselta uudelta työsuhteen aloittavalta henkilöltä rikosrekisteriotteen.  
• dokumentoida lasten toimintaa (kausisuunnitelmia, turvallisuusohjeita): niistä käy ilmi, milloin lapsille on tarjottu osallisuuden mahdollisuuksia sekä tietoa turvallisesta harrastamisesta. 
• järjestää jokaiselle harjoituskerralle vähintään yksi aikuinen paikalle (yli 18-vuotias), joka voi olla muukin kuin ohjaaja. Tärkeintä on tietää, kuka kantaa vastuun viime kädessä. 
• huolehtia, että kukaan ohjaaja ei ole yksin lapsiryhmän kanssa arkaluonteisissa tilanteissa, kun puhutaan mahdollisesta epäasiallisesta käytöksestä tai turvataidoista.  
• antaa ohjeet ohjaajille, kuinka yksityisiin viesteihin vastataan sosiaalisessa mediassa.
  – ohjaaja on toimessaan aina kasvatusvastuullinen.
• osoittaa erilaisia tapoja ja tilaisuuksia lasten vaikuttamiselle ja osallisuudelle seuratoiminnassa. 
• järjestää toiminnalle turvallinen liikuntaympäristö ja olosuhteet (ehjät telineet/ välineet, EA-välineet) .
• järjestää toimintaa, jossa kukaan ei jää ulkopuolelle. Toiminta on tasa-arvoista ja yhdenvertaista riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteestä, toimintarajoitteesta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.
• toiminnassaan on suositeltavaa huomioida saavutettavuuden ja esteettömyyden eri osa-alueet. Seura voi joutua tekemään erityisjärjestelyjä saavuttaakseen toiminnan tosiasiallisen yhdenvertaisuuden. Osa-alueet ovat toimintaympäristön esteettömyys, sosiaalinen saavutettavuus sekä viestinnän, tiedonsaannin ja palveluiden saavutettavuus. 
• mahdollistaa lapsen osallistuminen myös muihin harrastuksiin: liian aikaisin pakonomainen sitoutuminen vain voimisteluun sulkee muut harrastukset pois lapselta ja voi johtaa liian yksipuoliseen harjoitteluun. Seuran tuntirakenteen on toisinaan joustettava lapsen muiden harrastusten esitysten, turnausten suhteen, jos suinkin salivuoron puitteissa se on mahdollista. Joukkueharjoituksestakin pitää saada joskus lupa olla poissa.  
• kysyä palautetta harrastajilta ja heidän huoltajiltaan toiminnasta vuosittain tai tarjottava jatkuvan palautteenannon kanava. 
• tarjota palautekanava mahdollisesta epäasiallisesta toiminnasta ilmoittamiseen. 
• kysyä lapselta ja vanhemmilta kuvauslupa, mikäli seura käyttää lapsen kuvia/videoita viestinnässä (etenkin kuvat, joista voi tunnistaa lapsen).
  – lapselta (pieneltäkin) on kysyttävä, haluaako hän näkyä kuvissa (vielä vuosienkin päästä). 
  – suosia lasten some-esittelyissä tunnistetietoina vain lasten etunimiä ja/tai lempinimiä. 
• katsoa, että julkaistavissa kuvissa kuvakulmat ovat lapsen edun mukaiset. Esimerkiksi monissa liikkuvuusasennoissa kuvakulma ja vaatetus voi olla lapselle epäedullista.  
• huolehtia yhdenvertaisesta uutisoinnista seuran verkkosivuilla eikä keskittää uutisointia vain kilpailuissa menestyneiden kisatulosten tiedottamiseen. 

Valmentajan vastuulla on

• tuntea lapsen oikeudet ja ottaa selvää oikeuksista, jos ne eivät ole itselle tuttuja. Lisäksi jokaisen vastuulla on varmistaa niiden toteutuminen omassa seurassa.  
• edistää valmentajan ja voimistelijan välistä vuorovaikutusta sekä pitää yllä positiivista ja oppimismyönteistä ilmapiiriä. 
• suunnitella toimintaa niin, että se huomioi lasten arjen ja siihen liittyvät merkittävät tapahtumat ja vapaa-ajan. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuuksia esimerkiksi juhlia kaverin syntymäpäivää tai osallistua koulun retkelle, jotta sosiaalisen elämän kehittyminen urheilun rinnalla on mahdollista. 
• kertoa lapsille heidän oikeuksistaan sekä turvataidoista ja keneen otetaan yhteyttä, jos lapsi kokee turvattomuutta.  
• tarjota lapsille mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja osallistua toimintaan omana itsenään ilman pelkoa kiusaamiseksi tulemisesta.  
• luoda turvallinen ympäristö salille ja huolehtia asianmukaisesta kielenkäytöstä ja toisia arvostavasta kohtelusta. 
• puuttua aina kiusaamiseen, syrjimiseen, rasismiin tai nöyryyttämiseen. 
• ilmoittaa syrjinnästä, väkivallasta ja häirinnästä eteenpäin. Jos asian käsittely ei ole riittävää seuran tai liiton/lajin sisällä, on tarvittaessa otettava yhteys poliisiin (jos epäilee rikosta).  
• huomioida parhaansa mukaan yhdessä huoltajien kanssa harrastamisen kokonaiskuormitusta ja huolehtia, että lapsella on mahdollisuus myös lepoon. Kipeää lasta ei tule päästää harjoittelemaan eikä yksikään mitali hyvinvoinnin kustannuksella ole arvokas. Koulun loma-aikojen leiri- ja kilpailuja suunniteltaessa tulee huomioida lapsen oikeus lepoon.  
• varmistaa, ettei kukaan kommentoi tai vertaile lasten kehoja tai kontrolloi syömistä. Valmentajan pitää pyrkiä varmistamaan, ettei haitallisia kehoihanteita ylläpidetä saleille, leireillä ja kisatapahtumissa sekä urheilun arjessa.  
• tukea lasta ja tämän vanhempia hyvinvointia ja terveyttä edistävään elämäntapaan, esimerkiksi ohjata riittävään kokonaisliikuntamäärään. 
• suunnitella kilpailuohjelmat ja sarjat niin, että lapsella on mahdollisuus kokea hallinnantunnetta osaamisestaan ja sarjat/ohjelmat on rakennettu lapsen ikätasolle sopivin teemoihin, musiikkeihin ja liikekieleen. 
• järjestää lapsille mahdollisuuksia ylläpitää fanikulttuuria järjestämällä mahdollisuuksia mennä seuramaan seuran tai liiton kisoja ja tapahtumia, joissa lasten idolit urheilevat. 

Huoltajan vastuulla on

• turvata lapselle riittävät mahdollisuudet levolle ja palautumiselle sekä riittävästi aikaa sosiaalisille suhteille ja kaveritaitojen kehittymiselle. 
• huolehtia monipuolisesta ja riittävästä ravinnosta kotona ja opettaa lapselle toimivat eväskäytännöt. 
• osoittaa kiinnostusta lapsen harrastuksesta, tukea ja innostaa lasta hänelle tärkeässä asiassa. 
• huolehtia riittävästä hygieniasta ja unenmäärästä muun muassa kiinnittämällä huomioita peseytymiseen ja nukkumaanmenoaikaan. 
• kiinnittää huomiota kasvavien lasten hyvinvointiin. Kehon kasvaminen ja rasittava liikunta lisäävät riskiä rasitusvammoille, siksi kasvun seuraaminen sekä yhteistyö valmentajan kanssa kiivaan kasvupyrähdyksen huomioinnissa on tärkeää. 
• huolehtia, että lapsen lisenssi kilpailuihin on tarvittaessa asianmukaisesti hoidettu. 
• huolehtia lapsen harrastamisen kustannuksista sekä käydä tarvittaessa keskustelua kustannusten huojennuksista, jos elämäntilanne sitä vaatii. 
• huolehtia, ettei lapsi harjoittele sairaana tai palaa liian aikaisin kovatempoiseen harjoitteluun sairastelun jälkeen. 
• käydä vuoropuhelua valmentajan kanssa lapsen harrastamisesta sekä siinä edistymisestä tai motivaation muutoksista lapsen suostumuksella. 
• antaa työrauhaa lapsen valmentajalle ja tukea lapsen ja valmentajan suhdetta. 

Toimivan yhteistyön rakentaminen vanhempien kanssa on kaikkien toimijoiden ja erityisesti lapsen etu. Avoin ja toimiva vuorovaikutus on yhteistyön perusta. 

• Keskeisintä on avoimuus: kerrotaan ilot ja onnistumiset, mutta puhutaan avoimesti myös mahdollisista toiminnan haasteista vanhempien kanssa.   
• Ohjaajan tukena ovat joukkueenjohtaja(t) ja/tai seuran johto/hallitus. 
  –Valmentaja(t) ja ohjaaja(t) tarvitsevat tukea ja palautetta niin työssään kuin vanhempien kanssa toimiessa. 
• Kausittain pidetään vanhempien palaveri, jossa ohjaaja käy läpi kausi- ja turvallisuussuunnitelman, ryhmän pelisäännöt, vahvistaa vanhempien kanssa lasten kanssa tehdyt pelisäännöt, sopii keskeisistä kauden asioista (kuten esiintymisasut, esiintymiset ja kilpailut ja kustannukset), käy läpi vanhempien kanssa kokonaisliikuntamäärän, unen ja ravinnon merkityksen osana lapsen kasvua ja kehitystä.
  – Vanhemmille on tärkeää viestiä hyvissä ajoin harrastuksen kustannuksista sekä siitä, mistä harrastamisen maksut muodostuvat. 
• Sähköpostilla viestiminen tärkeäksi osaksi vanhemmille annettavaa palautetta ja vuorovaikutusta.
  –Vanhemmille voi lähettää raportin kerran kevät- ja syyskaudella. Asioiden selkeyttäminen ja kertominen (niin hyvät kuin rohkeasti myös “huonot” uutiset ja asiat) vanhemmille vähentävät epäselvyyksiä, antavat vastauksia kysymyksiin ja mahdollisesti ennaltaehkäisevät konflikteja. 

Monien lasten ja nuorten mielestä tärkeä osa urheilua ja voimistelua on itsensä haastaminen, esiintymiset ja kilpailut. Kilpailut ovat parhaimmillaan oppimistapahtumia. Tärkeintä on, että urheilu pysyy hauskana eikä pääpaino ole vain menestymisessä ennen aikuisuutta.  

Tunteet – ilot ja pettymykset – kuuluvat urheiluun. Kilpailutulos ei kuitenkaan itsessään voi olla harrastamista määrittävä tekijä. Kilpailuissa tavoitteeksi on hyvä asettaa onnistumiset omalle taitotasolle sopivien liikkeiden suorittamisessa ja omassa kehittymisessä. Mitaleja tärkeämpää on matka lajin parissa, sen tuomat oppimiskokemukset ja koettu pätevyyden tunne harjoittelussa.  

Lapset saavat osallistua Stara-tapahtumiin ilman aikuista samana vuonna, kun he täyttävät 6 vuotta (velvoittava linjaus). Ennen sitä Staralle voi osallistua perheliikuntaohjelman kautta.  

Lapsi voi aloittaa kilpailemisen sinä vuonna, kun hän täyttää 7 vuotta (velvoittava linjaus). Lajeissa, joissa aloitusikä on valmiiksi jo korkeampi, ikärajoja ei muuteta. Nuorille voimistelijoille suositellaan lähialueen kilpailuja, mikäli se on mahdollista, jotta vältetään turhaa matkustamista.  

• Suositus on, että kilpailuissa hyödynnettäisiin kategorioita. 
• Laji valitsee, palkitaanko kaikki osallistumismitalein. * huom., kustannuskysymys 
• Kilpailuissa suositellaan palkittavaksi kunniamaininnoin ja/tai muilla tavoin myös muita, kun kilpailussa parhaiten pärjänneitä. 
• Suositus on, että Kisanetissä eikä kilpailupaikalla julkaista kaikkien pisteitä, vaan vain kategoriat sekä mahdollisesti palkittavien pisteet (*huomioiden lajien kilpailujärjestelmät).  
• Mikäli lajissa on käytössä pisteet, suositellaan alle 10-vuotiailla pisteskaalan hyödyntämistä tai kategorioihin siirtymistä viimeistään 1.9.2024.

Lajien kehittämisryhmät (LAR) tiedottavat mahdollisista lajikohtaisista muutoksista pisteiden ilmoittamisen osalta viimeistään 06/2024. Muutos ei voi heikentää urheilijan oikeusturvaa arvioinnin osalta eli lajin arvioinnin tulee tuottaa palautetta urheilijalle ja hänen valmentajalleen. Lasten arvioinnissa kirjallinen palaute tukee urheilijana kehittymistä.  

Alle 12-vuotiaiden (10–12 v) lasten kilpailuissa suositellaan, että käytetään kategorioita ja kärkivoimistelijoiden pisteet julkaistaan. Leirivalinnoissa voidaan hyödyntää kisatuloksia kategorioiden osalta.  

Lapset voivat osallistua ulkomaan kilpailuihin aikaisintaan sinä vuonna, kun täyttävät 10 vuotta (velvoittava linjaus). Voimisteluliitto suosittelee ulkomaan kilpailuihin osallistumisen ikärajaksi 12 vuotta. Seurojen on hyvä huomioida kansainväliseen toimintaan osallistumista lapsen edun näkökulmasta ja perheiden mielipiteitä kuunnellen.  

Suositus on, että pidemmille ulkomaan matkoille Euroopassa saa osallistua aikaisintaan 12-vuotiaana. Yli mannerten väliseen kilpailuun matkaamista suositellaan harkittavaksi aina lapsen edun mukaisesti tapauskohtaisesti, kilpailun kokonaisrasitus huomioiden. Kilpailumatkoja suunniteltaessa on huomioitava myös poissaolot koulutyöstä ja siitä aiheutuvat itseopiskelun vaatimukset sekä korkeat kustannukset.  

Kilpailuihin lähettävien seurojen vastuulla on käydä keskustelua pitkistä kilpailumatkoista niin lapsen kuin hänen huoltajiensa kanssa. Yksikään mitali ei ole uupumuksen arvoinen. Matkustamiseen liittyy aina myös terveys- ja turvallisuusriskejä. Valmentaja ei voi yksin päättää pitkistä kisa- ja leirimatkoista. 

Ulkomaan kilpailut, tapahtumat ja -leirit eivät ole alle 10-vuotiaille (velvoittava linjaus). 

• Tavoitteena on antaa lapsille rauhaa perusliiketaitojen monipuoliseen harjoitteluun eikä liian aikaiseen erikoistumiseen, mihin vain kilpailusääntöihin perustuva valmennus voi johtaa. 
• Ulkomaille suunnatut tapahtuma- ja kilpailumatkat sekä leirit lisäävät kustannuksia: matkat, majoitus, huoltajien /valmentajien kulut, kilpailupuvut yms. ja vievät aikaa pois perheen yhteisestä ajasta. 
• Kilpailu ja poissaolo kotoa sekä koulusta voivat olla lapselle psyykkisesti raskaita. 
• Liian aikainen kova kilpailu voi johtaa aikaiseen lajista poistumiseen: turtuminen kilpailuun ja harjoitteluun.  
• Turhat ulkomaanlennot eivät ole ympäristösuunnitelman mukaisesti ympäristövastuullisia. 

 Suomessa voidaan järjestää kansainvälistä toimintaa yli 10-vuotiaille. 

Lasten kilpailuasuja suunniteltaessa ja hankintavaiheessa on tärkeää huomioida kestävän kehityksen periaatteet, talouden näkökulma sekä lapsen oikeus näyttää lapselta eikä pienoisaikuiselta.  

Lasten voimistelussa suositellaan yksinkertaisia, vartalon kokonaan värillisellä kankaalla peittäviä, vähäkoristeellisia pukuja. Lisäksi Voimisteluliitto suosittelee pukujen kierrättämistä seuran sisällä ja eri seurojen väleillä sekä pukujen lainaamista. Voimisteluliitto kannustaa seuroja jakamaan hyviä käytännön vinkkejä pukujen vuokraustoimintaan ja kierrätykseen sekä uusiokäyttömahdollisuuksista. 

Tarvittaessa asut ja varusteet voidaan valita sukupuolen itsemäärittelyn mukaisesti eli lapsen oikeutta määritellä kuka on ja miten haluaa tulla nähdyksi, tulee kunnioittaa. 

• Alle 12-vuotiaiden voimistelun kansallisissa kilpailuissa ei sallita meikkiä eikä pestäviä hiusvärejä. Myöskään kasvomaaleja taikka liimattavia koristekiviä (strasseja) kasvoissa tai ihossa ei sallita (velvoittava linjaus).
  – Poikkeus: teemallisissa näytöksissä, Voimistelupäivien teemakilpailuissa voi käyttää kasvomaaleja esim. hiirille voi maalata viikset, mutta lapsella on myös oikeus kieltäytyä kasvomaalista.  

• Ohjelman teeman mukaista pukusuunnittelua ei suositella alle 10-vuotiaiden asuissa, jotta pääpaino olisi enemmän voimistelussa, eikä kalliissa ja koristelluissa kisa-asussa .
  – Poikkeus: teemallisissa näytöksissä voi hyödyntää esiintymisrekvisiittaa, joka sopii teemaan, jos asuja suunniteltaessa huomioidaan kestävä kehitys ja asun taloudellisuus. Eli erilaiset esiintymiseen liittyvät hiirenkorvat tms. ovat sallittuja. 
• Ihonväristä kangasta ei saa olla lantion alueella alle 12-vuotiaiden kilpailupuvuissa (velvoittava linjaus). Ihonvärisen kankaan käyttöä ei suositella lapsilla, koska kasvavalla lapsella puvun tulee olla riittävän peittävä (valmentajan vastuulla on huomioida kriittiset alueet: lantio, rintakehä). Lasten ja nuorten urheilijoiden asuissa suositellaan harkintaa puvun peittävyyden osalta, jotta nuorella on mukava olo kilpailuasussa. 
  – Ihonvärisellä ja värillisellä kankaalla voidaan leikkauksien avulla luoda illuusiota toisen tyyppisestä kehorakenteesta kuin se lapsella luonnollisesti on ja tämä voi johtaa ulkonäköasioiden korostumiseen suorituskyvyn sijaan.  

• Pukuja suositellaan käytettävän vähintään vuosi (joukkue/ryhmä muutosten kohdalla, pukuja suositellaan kierrätettävän.)  
• Alle 12-vuotiaiden kilpailuasun kokonaiskustannukset saavat olla maksimissaan noin 150 €/kausi (uusi puku: sisältäen kankaat, suunnittelun, ompelun ja koristeet) tai käytetyn puvun ostohinta tai vuokraus (velvoittava linjaus).
  – Yli 12-vuotiaiden puvuissa (nuoret) suositellaan myös koristeiden ja kustannusten maltillisuutta, jotta pääpaino harrastamisessa säilyy urheilussa ja suorituskyvyn kehittämisessä eikä puvuissa, jolloin kyse on enemmän ulkonäköasioista. 

Minkään voimistelulajin säännöissä ei ole mainintaa, että puvusta tai sen koristelusta annetaan lisäpisteitä. Puku on osa kokonaisuutta. Aikuisten vastuulla on huolehtia lajikulttuurin muutoksesta myös pukujen osalta.  

Hintalinjaus alkaa 1.1.2024, mutta uusi linjaus suositellaan huomioitavan jo syksyn 2023 aikana uusia asuja hankittaessa. 

Voimisteluliitto käy tarvittaessa keskusteluja pukujen hankintakuluista seurojen kanssa sekä tekee tarvittaessa huomautuksia, jos lasten pukujen kustannukset ovat yli suositusarvojen. Mikäli tämä ei ohjaa maltillisuuteen, lisätään pukuvähennykset lajien kansallisiin sääntöihin.   

Tarkentavia yksityiskohtia kilpailu- ja esiintymisasu linjaukseen: 

• puvussa saa olla vähän/maltillisesti koristeita. Kierrätyspuvuissa sallitaan puvun aiempi koristelu.   

• Pienet hiuskoristeet, hiusdonitsit ja pinnit ovat sallittuja. (*jos lajin oman säännöt sen sallivat). 

• kruunut ja hiuksiin liimattavat koristekivet ovat kiellettyjä alle 12-vuotiailla.  

• Alle 12-vuotiailla verkkosukkahousut ja tekoripset ovat kiellettyjä. 

• Valmentaja: pohdi ja käy ennakkoon keskustelua voimistelun kokonaiskustannuksista, kun mietit pukujen ja asujen hankintoja. Painota urheilullisuutta, liikkumista ja maltillisia kustannuksia, jotta voimistelu olisi mahdollista kaikille ryhmässä mukana oleville.   

• Voimisteluliitto suosittelee myös kilpailevien nuorten (yli 12-vuotiaiden) pukuhankintoja tehdessä ottamaan huomioon kustannukset, ekologisuuden, kierrätettävyyden ja urheilullisuuden. Pääpaino tulee olla urheilussa ei ulkonäköä painottavissa asioissa.  

• Harrastesarjoissa ja muissa matalankynnyksen kilpailu- tai esiintymisharrastamisessa asujen kustannukset tulee säilyttää maltillisina, jotta kaikilla on mahdollisuus pysyä harrastuksessa mukana. Ensisijainen tavoite on nauttia voimistelusta ja kehittyä lajissa, ei kiinnittyä koristeisiin 

 Joukkue/ryhmälajeissa suositellaan maltillisuutta muiden asujen hankintaan, jotta joukkuetta/ryhmää vaihtavan lapsen kustannukset yhteneväisten tekstiilien hankinnan osalta eivät nouse liian korkeiksi.   

Seuran verryttelyasun ja kilpailuasun lisäksi suosittelemme harkintaa oheistuotteiden hankinnassa (paidat, laukut, pipot, lenkkarit, toppatakit yms.)  

Pakkaus- ja pukeutumisohjeita leireille ja kisoihin laatiessa ei tule painostaa liialliseen oheistuotteiden hankitaan. Hankinnoista on käytävä keskustelua ja päätettävä etukäteen yhdessä harrastajien huoltajien kanssa.  

Lapset voivat harjoitella lajin mukaiseen liikunta-asuun pukeutuneena. Seuran ja valmentajan on käytettävä harkintaa, millaiset treeniasut ovat välttämättömiä hankkia ja onko perusteltua, että kaikilla on aina samanlaiset vaatteet harjoituksissa. Yhteiset asut voivat lisätä ryhmään kuulumisen tunnetta, mutta kustannusten näkökulmasta erilaiset kierrätysmahdollisuudet on hyvä huomioida kasvavien lasten kohdalla.  

On suositeltavaa, että seura-asuissa hyödynnetään kierrätysmahdollisuutta, eli ryhmäkohtaisten pukujen suhteen on käytettävä harkintaa. 

Lapsella on oikeus pitää trikoita voimistelupuvun kanssa sekä asuja, joissa on pitkät hihat. Kasvavassa iässä oleva lapsi voi kokea ahdistavana voimistella vain tietynlaisessa jumppa-asussa. Asuvalintoja pohtiessa on syytä huomioida murrosikäisten vartalon muutokset ja esimerkiksi kuukautisten alkaminen. Jokaisella on lupa käyttää peittävämpää asua halutessaan, eikä valintaa tarvitse erikseen perustella. 

Treeniasun tulee olla lajiin sopiva ja turvallinen. Avustamista vaativissa lajeissa voi perusteet tiukalle asulle tulla turvallisuuden perusteluista, mutta vaatimuksesta on keskusteltava lasten ja vanhempien kanssa.  

Asuja mietittäessä on hyvä huomioida myös mahdolliset erilaisista kulttuuritaustoista johtuvat rajoitukset ja niitä tulee mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa.  

Kilpailuaikatauluja tehdessä tulisi mahdollisuuksien mukaan huomioida, että suuntaa antavat (sarja) aikataulut tulevat ajoissa valmiiksi, jotta perheet voivat suunnitella kisoihin osallistumisen lapsen edun mukaisesti. Mahdolliset yöpymiset hotelleissa lisäävät harrastamisen kustannuksia. Lapsen jaksamisen kannalta ei ole suositeltavaa toistuvasti karsia yöunista matkustamisen vuoksi. 

Kilpailutapahtumat ja näytökset tulisi järjestää paikoissa, jotka ovat saavutettavia kaikille. Pyörätuolilla ja muuten heikosti liikkuvien katsojien (mahdollisesti lasten vanhempien) olisi mahdollisuuksien mukaan päästävä kilpailupaikoille katsojiksi ja/tai osallistujiksi (jos se on muuten mahdollista) eikä vammaisuuden perusteella voida syrjiä ketään. Kisajärjestäjällä on vastuu osoittaa kulkureitit pyörätuolilla kulkeville ja taata lasten huoltajille mahdollisuus päästä seuraamaan lasten tapahtumia omasta vammastaan huolimatta. 

Kilpailu- ja esiintymistapahtumissa tulisi huomioida turvallisen tilan periaatteet. Ne tulisi ilmaista myös tapahtuman ennakkotiedoissa.  

Kunnioita toisen henkilökohtaista fyysistä ja psyykkistä tilaa. Kunnioita itsemääräämisoikeutta. Toisen koskettamiseen tarvitset luvan. Muista, ettet voi tietää toisen rajoja kysymättä niitä. Pyydä tilaa myös itsellesi tarvittaessa. 

Vältä pilkkaamista, ivaamista, halventamista, sysäämistä syrjään tai nolaamasta ketään puheillasi, käytökselläsi tai teollasi. Pitäydy ulkonäön arvostelusta, juoruilusta ja stereotypioiden ylläpitämisestä. 

Ole avoin ja utelias erilaisia ulkonäköjä ja toimintatapoja kohtaan. Jätä oletukset tekemättä.  

Anna tilaa. Pyri huolehtimaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua mahdollisesti käytävään keskusteluun. Älä jyrää muiden mielipiteitä ja anna puheenvuoro. Kunnioita myös toisten yksityisyyttä ja käsittele arkoja aiheita kunnioittavasti. 

Kuuntele ja opi. Ota vastaan uudet aiheet, henkilöt ja näkökulmat ennakkoluulottomasti. Suhtaudu jokaiseen vastaantulevaan asiaan ja tilanteeseen mahdollisuutena oppia uutta ja kehittyä. 

Pyydä anteeksi, jos olet loukannut tahallisesti tai tahattomasti muita. 

Hallitse tunnetilasi tai tiedosta, milloin on hyvä mennä hetkeksi rauhoittumaan, jos tunteet lyövät yli.  

Kisa- ja esiintymistapahtumissa on tärkeää muistaa, että kilpailualueella työskentelevillä vapaaehtoisilla ja muilla tapahtuman toimijoilla (valmentajat ja tuomarit) on merkittävä rooli positiivisen ilmapiirin rakentamisessa ja vaalimisessa.  

Tapahtuma-aikana taukomusiikin sopivuus on hyvä miettiä lasten näkökulmasta. Seksuaalissävytteisesti sanoitetun musiikin käyttöä on vältettävä. 

Kuuluttaja vaikuttaa tapahtuman ilmapiiriin merkittävästi. Kaikenlaiseen epäasialliseen katsomotoimintaan on puututtava. Viimekädessä kisajärjestäjällä on oikeus keskeyttää kilpailut, mikäli kilpailun jatkaminen rikkoisi turvallisen harrastamisen ilmapiirin.  

Vastuu lasten henkisestä ja fyysisestä turvallisuudesta on aikuisilla. Syrjintään on puututtava aina. Rasistinen syrjintä on kiellettyä ja syrjinnän kielto koskee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Kaikenlaiset epäasialliset vitsit, halventavat eleet ja ilmeet ovat kiellettyjä niin tapahtumaan osallistuvilta lapsilta, toimijoilta kuin katsojilta. 

Jokaisessa tapahtumassa tulee olla turvallisuusvastaava ja hänellä pieni taustatiimi työn tueksi. Turvallisuusvastaava huolehti asianmukaisten hätäpoistumisteiden tiedottamisesta sekä on paikalla mahdollisten epäasiallisten tilanteiden käsittelyssä. Turvallisuusvastaavan vastuulla on muistuttaa katsomoturvallisuudesta sekä puuttua tiimin kanssa mahdollisiin epäkohtiin rakentavasti ja välittömästi. Vain aikuisten esimerkillinen toiminta ja välitön puuttuminen epäasiallisuuksiin viestii lapsille turvallisen toiminnan tahtotilasta.  

Tilanteissa, joissa kisajärjestäjä joutuu puuttumaan turvallisuusvastaavan kanssa kilpailun kulkuun, käydään keskustelua myös ylituomareiden kanssa. Kaikista kisan keskeytyksistä tulee raportoida Voimisteluliitolle, joka ottaa asian käsittelyyn. Tavoite on, että kilpailuissa kaikki voivat olla turvassa ja aikuiset hallitsevat tunnereaktionsa niin, että asiallinen käytös on normaalitilanne kaikissa Voimisteluliiton tapahtumissa.  

Lasten ohjelmia suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon, että mahdollinen musiikki ja ohjelman teema ovat ikätasolle sopivia. Vieraskielisten laulujen kohdalla on tärkeää ottaa ennakkoon selvää, mistä laulussa lauletaan.  

Lisäksi ohjelmaa luodessa on tärkeää tarkastella ohjelmaa eettisestä näkökulmasta eli katsoa liikkeiden esityssuunta ja liikkeet lapsiystävälliseksi. Lasten ohjelmat, liikkeen rytmit ja teemat suositellaan olevan lasten maailmasta – ei aikuisten ohjelmien kopioita.  

Turvallisuuden näkökulmasta ohjelman ja sarjan liikkeet tulevat olla sellaisia, joihin lasten fyysiset edellytykset ja valmiudet riittävät. Harjoiteltavat liikkeet ja koreografiat tulee rakentaa ikä- ja taitotasohuomioiden. Valmentajan ja koreografin vastuulla on turvallinen harjoittelu ja sen mukaiset liikevalinnat.  

Korkeiden kustannusten näkökulmasta on suositeltavaa, että erilliset koreografiapalkkiot Stara-ohjelmissa sekä alle 10-vuotiaiden toiminnassa olisivat maltillisia. Tärkeintä tässä ikävaiheessa on keskittyä perusasioiden harjoitteluun. Lisäksi on hyvä miettiä, voiko pienten lasten toiminnassa kierrättää ja uusiokäyttää sarjoja ja ohjelmia kustannusten karsimisen ja ajankäytön näkökulmasta.  

Nyrkkisääntö: etsi positiivista palautetta ja korjaa virheet konkreettisesti ja muista kertoa, miten liike korjataan. Palautetta ei tule kohdistaa persoonaan, vaan toimintaan.  

Anna myönteistä palautetta myös muista kuin voimistelutaidoista ja huomaa lasten vahvuudet. Opettele tietoisesti käyttämään vahvuustaitoja valmennuspalautteessasi.  

Kerro vain yksi asia kerrallaan, jotta lapsi voi keskittyä rauhassa. 

Tue lapsen itsearviointitaitojen kehittymistä kysymyksillä. Kannusta lasta ajattelemaan sekä oppimaan että sanoittamaan tunteitaan. 

Valmentajan on tärkeää huomioida, että hän antaa varmasti kaikille lapsille jokaisessa harjoitustilanteessa positiivista palautetta ja huomaa jokaisen harrastajan. 

Tue lasten tunnetaitojen kehittymistä: 

• Ohjaajan/valmentajan tärkeä huomioida voimistelijoiden tunnetilat sekä mukauttaa omaa toimintaa näiden mukaan esimerkiksi välileikit tekniikkaharjoitusten keskelle, jos ei jakseta keskittyä.  
• Ohjaajan/valmentajan on tärkeä olla läsnä erityisesti niissä tilanteissa, joissa voimistelija kokee surun, vihan tai epäonnistumisen tunnetta. On tärkeää kohdata lapsi, sanoittaa hänelle tunnetila ja antaa aikaa käsitellä tunnetilaa. Valmentajan tehtävä on tukea lasta eteenpäin.  
• Harjoitustilanteissa harjoitellaan tunnistamaan erilaisia tunteita pelien ja leikkien ohella erilaisten musiikkien ja liikeimprovisaation kautta.  
• Ohjaaja/valmentaja on itse esimerkkinä: välitetään ilon ja onnistumisen tunteita harjoitustilanteissa.    
• Valmentajan tulee kyetä käsittelemään omaa turhautumisen, pettymyksen tunteita ilman, että ne kohdistuvat voimistelijaan. Voimistelija voi oppia hyvästä esimerkistä.  

Seuraavat ohjeistukset ja linjaukset on tehty konkreettisiksi ohjeiksi erityisesti ohjaajille ja valmentajille. Näiden linjausten tarkoituksena on antaa käytännön ohjeistus tiettyihin tilanteisiin ja yhdenmukaistaa toimintamalleja.  

Lasten voimistelussa huomioidaan seuraavat asiat

Lasten kanssa tehdään pelisäännöt, joissa linjataan, millaista toimintaa ja osallistumista tunneilla toivotaan. 

Lapsi saa käyttäytyä kuin lapsi salitilanteissa. Harjoitukset suunnitellaan niin, että ne mahdollistavat lapsen lapsenomaisen käyttäytymisen ilman pitkiä hiljaa jonossa tai rivissä odotteluja -> lasten harjoituksissa suositaan kiertoharjoittelua, pari- ja ryhmäharjoitteita -> yksittäiset harjoitteet ovat tehokkaampia ja voivat olla lyhyempiä.  

Lapsi saa leikkiä ja oppia leikin kautta. Kaikissa lasten (alle 12 v) harjoituksissa leikitään.  

Lasta ei kielletä liikkumasta tai kerrota, että hän liikkuu väärin. Kaikki liike kehittää. Annetaan lapsille mahdollisuus tutustua omatoimisesti telineisiin/välineisiin seuraa johtajaa -leikin avulla.  

Treenisaleilla on lupa liikkua aktiivisesti, mutta siellä myös harjoitellaan käyttäytymään muita kohtaan kunnioittavasti.  

Lapsi ei ole pieni aikuinen. Lapsi saa näyttää tunteitaan ja olla lapsi.  

Lapsella on oikeus kehorauhaan eikä epäasialliset kommentit taikka kehovitsit kuulu turvalliseen harrastamiseen. 

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja pelottomaan harjoitteluun. Tämän tulee koskea niin aikuisia ohjaajia ja valmentajia kuin samanikäisiä lapsia. Mikäli lapsiryhmässä on yksikin lapsi, joka lyö, tönii tai nipistelee toisia, jatkuvasti kiilaa ohitse tai nauraa ilkeästi epäonnistumisille, tulee toiminnassa olla selkeät ohjeet, miten tällaiseen puututaan. Ei toivottuun toimintaan tulee aina puuttua eikä huoltajien reaktiota saa pelätä. Ohjaajille on tarjottava tukea asian käsittelyyn huoltajien kanssa. 

Lasta ei kielletä liikkumasta, mutta yksikään lapsi ei saa vaarantaa itseään tai muiden turvallista liikkumista.  

• Jos ryhmässä on lapsi, joka ei noudata yhdessä sovittuja pelisääntöjä tai joka ei suostu tekemään ja jopa karkaa tunnilta, tulee seurassa olla sovittu: kenellä on vastuu lähteä lapsen perään? Kuka jää muun ryhmän kanssa saliin?  
• Jos joku lapsi vaarantaa muun ryhmän turvallisuuden, tulee huoltajien kanssa sopia yhteystyöstä asian ratkaisemiseksi. 

Lapsi ei päätä aikatauluja/ perheen lomia. Lasta on turha moittia näiden takia väliin jääneistä harjoituksista tai myöhästymisistä. Aikuisten välisiin asioihin ei tule sotkea lapsia.  

Ohjaaja luo tunnille turvallista ilmapiiriä kohtaamalla harjoituksessa aidosti ja hyväksyvästi kaikki ihmiset, etenkin ryhmän lapset, vaikka ei aina hyväksy jotakin käytöstä. Ohjaaja katsoo, kuulee ja puhuu kaikille. Ohjaaja myös kertoo kenelle voi tulla kertomaan huolista ilman, että kertojalle koituu asiasta harmia.  

• Ohjaajan/valmentajan on hyvä kertoa kenelle valmentajille, kapteenille tai huoltajalle voi puhua luottamuksellisesti.  

Voimistelijoille ja heidän vanhemmilleen annetaan tietoa siitä, että voimistelun lajeissa avustaminen on oppimisen ja turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Voimistelijan on hyvä tietää, että jos kosketus tuntuu sopimattomalta tai ikävältä, tulee hänen sanoa asiasta heti joko valmentajalle tai muulle aikuiselle.

Valmentajille on tärkeää opettaa/linjata, millainen koskettaminen on soveliasta ja millaisesta pitää erikseen keskustella voimistelijan kanssa. On kohteliasta pyytää lupaa koskettamiseen, pois lukien vaaratilanteet, joissa turvallisuutta edistäen napataan lapsi ilmasta kiinni ennen tipahtamista telineeltä. HUOM, lupaa ei tarvitse pyytää joka kerta erikseen vaan avustamisesta ja koskettamisesta keskustellaan kausittain ja uusien voimistelijoiden ja valmentajien aloittaessa yhteistyö sekä sijaisuuksissa.  

• Ohjaajan vastuulla on kertoa turvataidoista ja koskettamisen säännöistä. Osa voimisteluliikkeistä vaativat avustamista ja on normaalia valmennustoimintaa. 

Aikuiset näyttävät käytöksellään ja suhtautumisellaan esimerkin, joka opettaa lapsia tuntemaan liikkumisen ja oppimisen iloa. Tämä ilo seuraa heitä toivottavasti koko elämän ajan.  

Lasten kanssa käytetään iänmukaista kieltä, lapselle annetaan selkeät ohjeet ja näytetään liikkeitä ja/tai käytetään tarvittaessa myös liikekortteja selkeyttämään ohjeita. Joku lapsista oppii näkemällä, toinen kuulemalla. 

• Suosi lyhyitä, noin 30 sekunnin mittaisia venytyksiä pitkien passiivisten venytysten sijaan.   
• Venytys saa tuntua, mutta se ei saa tuottaa kipua. Lasten kanssa tulee keskustella, miltä kipu tuntuu.  
• Huomioi, että kivun tunne on yksilöllinen ja siitä on hyvä käydä keskustelua. 
• Avustetussa venytyksessä pitää aina pyytää avustettavalta lupa koskea ja avustaa.   

• Muista molemminpuolinen vuorovaikutus liikkuvuusharjoituksen aikana.   
• Voimistelijalla on oikeus kieltäytyä avustetusta venytyksestä tai keskeyttää se.   
• Voimistelijaa saa avustaa ja asentoa korjata venytyksessä, mutta ei painaa. Jos voimistelija kokee kipua, puhutaan painamisesta, avustettaessa kivun tunnetta ei ole, vaikka venytys ei kaikista tunnu aina niin miellyttävältä.  
• Puhtaaseen asentoon korjaaminen avustamalla on turvallisempaa kuin venyttely väärässä asennossa.   
• Huomioi, että liikkuvuuden osalta suoritustaso voi vaihdella päiväkohtaisesti. 

• Nuoren urheilijan kasvulle ja kehittymiselle pitää antaa rauha. Minkäänlainen keho- tai ulkonäköpuhe ei kuulu voimisteluun, oli sitten kyseessä valmentaja, voimistelija, tuomari, katsoja tai tukijoukko.  
• Arvosta voimistelijan kehon suorituskykyä ja pystyvyyttä. Kehu esimerkiksi taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia.  

• Omalla esimerkilläsi voit vaikuttaa positiivisesti siihen, millainen kehosuhde voimistelijoille kehittyy. Puhuthan voimistelijoiden kuullen kunnioittavasti myös omasta kehostasi.  
• Mikäli huoli urheilijan hyvinvoinnista, ravitsemuksesta tai syömiskäyttäytymisen häiriintymisestä herää, valmentajan tulee olla yhteydessä alaikäisen voimistelijan huoltajiin.  

• Riittävä ja monipuolinen ravitsemus on tärkeää kasvun, että kehittymisen näkökulmasta.  
• Yhtä oikeaa voimistelevan lapsen lautasmallia ei ole. Joustava ja salliva syöminen tukee riittävää energiansaantia ja tukee normaalin ruokasuhteen syntymistä.  
• Lasten kohdalla tulee muistaa, että kodeilla on merkittävä rooli monipuolisen ravinnon varmistamisessa ja siksi vuoropuhelu kodin kanssa on tärkeää.  

• Apuna voi käyttää yleisiä ravitsemussuosituksia huomioiden harjoittelun kuormituksen. Painopisteen tulee olla monipuolisessa ja riittävässä syömisessä.  

• Hyödynnä lasten kanssa kuvia lautasmallien ja suositusten visualisoinnissa tai tutustukaa esimerkiksi välipalojen tekemiseen käytännön kokeilujen kautta. 

• Turvaamme voimistelussa ruokarauhan. Tämä tarkoittaa sitä, että annamme jokaiselle mahdollisuuden tehdä omat valintansa ruokailutilanteessa harkintansa mukaan. Ruokailutilanne ei ole paras hetki kommentoida, mikäli huoli herää liian niukasta tai yksipuolisesta ravinnosta. Muistamme myös, että yksittäiset ruokavalinnat eivät aina anna koko kuvaa yksilön ruokailutottumuksista. 
• Ravitsemuksesta ja ruuasta voi puhua myös lapsuusvaiheessa. Ohjaamme ja kannustamme urheilijoita syömään ja juomaan riittävästi ja monipuolisesti. Huomioimme vastuullisen ja turvallisen keho- ja ruokapuheen periaatteet: varaamme aikaa syödä riittävästi esimerkiksi leireillä ja toimimme kannustavasti sekä rohkaisevasti.  
• Jos huoli voimistelijan ravitsemuksesta tai hyvinvoinnista herää, nostamme huolen esille huoltajille. Ravinnosta ja ruokavaliosta keskustelu tulee tapahtua luottamuksen ilmapiirissä ja keskustelulle on luotava turvallinen tila. Ongelmien ratkomiseen voi tarvittaessa hakea ulkopuolista asiantuntija-apua.   

Tarve linjauksen tekemiselle on syntynyt valmennus- ja lajikulttuurin kehitystyön kautta. Linjauksen ensisijaisena tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista voimistelussa, selventää vastuukysymyksiä sekä olla ohjaava asiakirja kaikille toiminnassa mukana oleville.

Linjausta on tehty yhteistyössä niin jäsenseurojen, asiantuntijoiden, sidosryhmien kuin Voimisteluliiton hallituksen kanssa.

Työtä on tehty voimistelun toimihenkilöiden sekä luottamusryhmien välillä ja linjaus on ollut avoimessa kommentoinnissa huhtikuussa 2023.

Linjausta varten on myös haastateltu ja tarjottu osallisuuden mahdollisuuksia lapsille ja nuorille.

Linjauksessa on hyödynnetty Pohjoismaisten voimisteluliittojen osaamista, Ihmisoikeusliiton asiantuntijuutta sekä sidosryhmien osaamista mm. Olympiakomiteasta, Itä-Suomen Yliopistosta, Syömishäiriöliitosta, Urhean asiantuntijatiimistä, Suomen Valmentajista, Paralympiakomiteasta, Mieli ry:stä ja Väestöliitosta. Yhteistyöverkosto on rakentunut lajikulttuurin kehittämistyön ja lasten voimistelun ympärille ja asiantuntijayhteistyöstä on saatu tukea tai materiaalia myös linjauksen tekemiseen.

Linjauksessa Voimisteluliitto on tehnyt toimintalinjauksia muun muassa kansainvälisen toiminnan ikärajoihin, joilla pyritään vaikuttamaan kustannuksiin ja lajin suuriin harjoitusmääriin jo lapsuusvaiheessa. Tavoitteena on lapsilähtöisemmän valmennus- ja ohjauskulttuurin kehittäminen ja kehorauhan korostaminen. Linjauksella pyritään tarjoamaan yhdenvertaisempia harrastusmahdollisuuksia sekä huomioimaan kestävä kehitys jatkossa paremmin. Keskiöön on nostettu lapsen oikeudet ja hyvinvointi, harrastuspolkujen moninaisuus ja jatkuvuus pidempään sekä turvallinen harrastaminen.

Vastaavanlaista linjausta ei suoraan ole ollut aiemmin, vaikkakin lapsen oikeudet harrastuksessa olleet esillä ja turvallisen harrastamisen pelisääntöjä on tehty aikaisemminkin. Maailma on kuitenkin muuttunut ja meillä on enemmän tietoa ja kokemusta, minkä pohjalta työtä on alettu tekemään. Lisäksi kansallisen lapsistrategian (2021) julkaisun jälkeen on visioksi noussut lapsimyönteisen, lapsen oikeuksia kunnioittavan toiminnan kehittäminen, mikä pitäisi olla nyt myös koko Suomen visiona.

Linjaus on ohjaava asiakirja, joka luo raameja toiminnalle. Lähtökohtana on lajikulttuurin kehittäminen. Voimisteluliitto seuraa, dokumentoi ja valvoo toiminnan kehittymistä ja puuttuu tarvittaessa toimintaan. Lähtökohtaisesti asiat pyritään keskustelemaan rakentavasti yhteistyössä. Liitto voi tarvittaessa esimerkiksi tehdä muutoksia kansallisiin lajien sääntöihin.

Mikäli seurat tai toimijat eivät noudata velvoittavia linjauksia, viedään tapaukset tarvittaessa liiton eettisten asioiden työryhmälle selvitettäväksi, joka arvioi mahdolliset jatkotoimenpiteet.

Peräänkuulutamme, että kulttuurin muutos on yhteinen ponnistus ja tahtotila, jossa onnistumiseen vaaditaan kaikkien panosta eikä vain virheistä huomauttamisia. Olemme uuden edessä ja linjausta voidaan muuttaa, mikäli huomataan, että toiminta ei vastaa tavoitteita tai linjaus on puutteellinen.

Haluamme nostaa lasten ulkomaille suuntautuvan toiminnan ikärajaa, jotta lapsilla ei olisi liian suurta kiirettä lajitaitojen opetteluun, eikä liian aikaiseen erikoistumiseen, mikä voi johtaa yksipuoliseen harjoitteluun ja sitä kautta mielenkiinnon hiipumiseen ja mahdollisiin rasitusvammoihin. Usein kilpasääntöihin tähtäävä harjoittelu ei ole pitkällä aikavälillä urheilijan etu.  

Kansainvälisen toiminnan ikärajoja pyritään nostamaan myös kansainvälisillä kentillä, jotta lapsilla on aikaa kasvaa ja kehittyä kohti aikuisuutta. Kilpailut ja tapahtumat ulkomailla ovat nostaneet kustannuksia huomattavasti ja asettavat perheet eriarvoiseen asemaan. Myöskään ulkomaanlennot eivät ole ympäristösuunnitelman mukaisesti ympäristövastuullisia.

Ikärajaa nostetaan vaiheittain, jotta seuroilla, valmentajilla ja urheilijoilla on aikaa muuttaa suunnitelmia ja rakentaa lapsuusvaiheen harjoittelua uudella tapaa, lisäten omaehtoisen liikunnan määrää ja monipuolisten perustaitojen harjoittelua. Lisäksi lasten kansallista kilpailutoimintaa voidaan kehittää siirtymäajan puitteissa.

Linjauksessa on kolmentasoisia asioita: jäsenseuroja velvoittavia toimia sekä suosituksia, että ohjeistuksia. Eritasoisilla asioilla on pyritty huomioimaan jäsenseurojen erilaisia toimintaympäristöjä ja resursseja. Ei olisi realistisista tehdä kaikista asioista velvoittavia. Siksi on linjattu kriittisimmät asiat erikseen ja muuten asiakirjassa annetaan suosituksia ja ohjeistuksia, mihin seurat tarttuvat resurssien puitteissa.

Luottamusryhmissä on ollut erilaisista seuroista edustajia ja huhtikuun avoimessa kommentoinnissa seurat ja vanhemmat pystyivät osallistumaan kommentointiin. Myös lasten osallistamisen prosessissa kysyttiin mielipiteitä eri lajeista ja eri ikäisiltä lapsilta.

Kannustamme kilpailemaan Suomessa, jotta kansallinen kilpailujärjestelmä kehittyy ja seurojen järjestämät kisat säilyvät elinvoimisina ympäri Suomen. Ulkomailla kisaaminen voi olla psyykkisesti raskasta ja voi johtaa siihen, että harrastuksen kokonaiskustannukset nousevat. Lisäksi liian aikainen erikoistuminen kilpailemiseen, voi johtaa kapeaan erikoistumiseen, jolloin perusliikunnan pohja ei ehdi kehittyä vahvaksi. Sääntöihin pohjautuvan valmennuksen on katsottu olevan yksi syy siihen, että lapsi kokee mielenkiinnon hiipumista ja voi johtaa loukkaantumisiin ja lopettamisiin. Lasten voimistelussa monipuolisuus ja harjoittelun laatu tulee olla keskiössä, ei matkustamisen. 

Viroon matkustaminen on pääkaupunkialueen seuroille halpaa, mutta ei koko Suomen näkökulmasta.  

Saa, mutta se ei ole suositeltavaa ja on vastoin linjauksen periaatteita. 

Voimisteluliitto ei voi estää lasta edustamasta Viron seuraa, jos lapsi on Viron voimisteluliiton jäsen ja ko. maan lisenssi on voimassa. Voimistelija, joka on alle 10v ei voi olla suomalaisen seuran edustajana kilpailussa. 

Voimisteluliitto ei suosittele osallistumista samanaikaisesti kahden maan kilpailutoimintaan, sillä se ei kokonaiskuormituksen takia ole lapsen edun mukaista. Voimisteluliitto suosittelee vahvasti ottamaan huomioon kasvavan lapsen tarpeet levolle, hyvälle harjoittelulle ja kehittymiselle. Liiallinen kilpailu voi olla lapselle stressaavaa ja tehdä harjoittelusta liian kapea-alaista. 

kts. teoria nostot:  Varhaisen erikoistumisen haittapuolena saattaa olla liikuntataitojen kapea-alainen harjoittaminen, joka voi myöhemmässä vaiheessa osoittautua kehitystä rajoittavaksi ja/tai harrastusmotivaatioon negatiivisesti vaikuttavaksi tekijäksi. (Huippu-urheiluvalmennus, Konttinen 2016, 35.) 

Kun sen sijaan…

Lapsuuden monipuolisen harjoittelun on todettu lisäävän urheilun parissa pysymistä, viihtymistä, motivaatiota ja terveenä pysymistä sekä vähentävän rasitusvammojen määrää, ahdistusta ja drop out -ilmiötä. (Jaakkola & Kalaja 2016, 38-39.)

Anna tilaa harjoittelulla, älä matkustamiselle ja liialle kisaamiselle. 

Kun tarkastelemme koko Suomea, niin voi olla, että jossakin päin kisat naapurimaassa ovat kustannuksiltaan edullisia kuin toiselle puolelle maata matkaaminen. Haluamme kuitenkin tukea Suomen sisäistä toimintaa ja kannustaa aktiiviseen toimintaan lähialueilla. Linjaus pyrkii varmistamaan harrastamisen yhdenvertaisuutta. 

Kaikki tapaukset viedään eettisten asioiden ryhmän tietoon ja sen jälkeen päätetään jatkotoimista. Lähtökohta on, että seurat noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä, mutta on mahdollista, että asia viedään kurinpitoon, jos tilanne niin vaatii.  

Toivomme yhteistä tahtoa muuttaa arkea ja pukukulttuuria. Tavoite on lasten kohdalla päästä ulkonäön korostamisesta urheilullisuuden arvostamiseen. Lasten pukujen ei kuulu olla aikuisten pukujen minikopioita.  

Kuittien valvontaa ei ole, eikä se ole tapa muuttaa kulttuuria. Liittoon tulevat yhteydenotot kuitenkin tarkistetaan ja hyviä malleja jaetaan esimerkkeinä mm. verkkosivuilla ja koulutuksissa.  

Periaatteessa saa. 150 €/kausi tarkoittaa, että puku voi olla kalliimpikin, jos sen käyttöikä on pitkä, mutta lasten kohdalla on aina tarpeen miettiä, mikä on järkevää ja valmentaja ei voi yksin päättää puvun hankkimisesta. Mikäli pukujen maltillisuus ei muutu muutaman vuoden sisällä, voidaan sääntöjä muuttaa niin, että liiallisesti koristelusta tulee pukuvähennyksiä.  

Periaatteessa näin on, mutta tässä kohtaa on hyvä miettiä esimerkiksi alle 12-vuotiaiden kohdalla, onko todella tarvetta olla joka ohjelmalle eri puku? Edistääkö kolme erilaista pukua lapsen taitojen kehittymistä urheilijana.  

FIG vastaa juniori- ja aikuisten sarjan toiminnan säännöistä. Voimisteluliitto huolehtii kansallisesti lasten säännöistä ja ihokankaan käytön rajaamisella haluamme painottaa, että puvun leikkauksilla ei yritetä vaikuttaa lapsen kehon rakenteeseen mm. että jalat näyttäisivät pidemmiltä. Lapsen on riitettävä sellaisena kuin on. On meidän aikuisten vastuulla suojella lasta ja taata puvunkin kautta kehorauha. 

Kyllä saa ostattaa verkkarit. Ne ovat kuuluvuuden tunteen kannalta tärkeät. Jatkossa voi miettiä painetaanko ryhmien nimiä ja/tai henkilökohtaisia nimiä esille, jotta kierrättäminen olisi sujuvampaa 

Kyllä, nuorimmat ovat olleet Stara-ikäisiä, koulun aloittavia. Lisäksi vastaajina ovat olleet harrastevoimistelijoita, kilpavoimistelijoita, ulkomailla käyneitä sekä jo 12 vuoden rajan ylittäneitä teinejä, jotka ovat arvioineet kokemuksiaan. Vastaajia on ollut eri lajeista, eri puolilta Suomea.  

Ei saa, mutta avustaa pitää. Puhtaaseen asentoon korjaaminen on turvallisempaa kuin venyttely väärässä asennossa ja valmentajan on tunnistettava ero avustamisen ja painamisen välillä.  

Lasten tekemissä parivenytyksissä yhteistyö on hyvä tapa kasvattaa lapsia aktiivisiksi toimijoiksi ja yhteystyön tekemiseen sekä mahdollistaa siten osallisuus toimintaan. Pohjalla tulee olla kuitenkin hyvät tiedot siitä, mitä tehdään.  

Valmentaja kantaa aina vastuun. Ensiksi tulee keskustella, että pari voi avustaa, mutta ei painaa. Lapsi ei voi mennä koko painollaan toisen päälle. Venytys saa tuntua, mutta ei sattua ja kivun tunne on yksilöllinen ja sitä pitää kunnioittaa. On tärkeää tehdä selväksi, että venyttäjä toimii maltillisesti ja venytyksessä olevaa kaveria tulee kunnioittaa ja hänellä on lupa keskeyttää venytys.  

Dynaamisesti tehtävät venytykset ovat usein turvallisia, mutta passiiviset, staattisella painamisella eivät, siksi parivenytyksiä tulee opetella.  

Vuorovaikutus on tärkeää ja valmentajan tulee osata perustella parivenytysten hyödyt ja miksi niitä käyttää. 

Liikkuvuus:  

• suositellaan lyhyitä venytyksiä 
• voimistelijalla on oikeus kieltäytyä avustuksesta 
• avustaminen ja painaminen ovat eri asioita 

Lähtökohtaisesti puhutaan lisenssikaudesta. Mutta tiedostamme, että mm. joukkueurheilussa kokoonpanot voivat vaihdella kesken lisenssikauden, koska mm. joukkuevoimistelussa lapsuusiässä kausi jakautuu usein väline- (syksy) ja vapaakauteen (kevät). Kannustaisimme siihen, että pukua käytettäisiin vähintään yksi vuosi joukkuevoimistelussakin tai kokoonpanon muutoksia tehdessä huomioitaisiin, jos jollekin lapselle tulee vuoden aikana kahden puvun hankinta eteen, hänen olisi mahdollisuus lainata, vuokrata tai jälleenmyydä toinen puvuista, jotta linjaus hinnasta toteutuisi myös hänen kohdallaan.

Suosittelemme, että alle 10-vuotias voimistelija tekisi yhdellä puvulla kaikki ohjelmansa.

Me kaikki toiminnassa mukana olevat olemme velvollisia noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Puhumme nyt isosta kulttuurin muutostarpeesta, jossa kertakulutuksesta siirryttäisiin kestävämpiin ratkaisuihin ja ulkonäkökeskeisyydestä urheilullisuuteen. Koska vielä lastenkin puolella tulee liikkumaan vuosia vanhoja todella koristeluja pukuja kierrossa, emme voi olla täysin varmoja, kuka on maksanut minkäkin verran puvusta. Mutta tämä ei olekaan se oleellisin asia. Vaan velvoittavan linjauksen tarkoituksena on maltillistaa pukukulttuuria selkeällä ohjeella. Mikäli linjaus ei kuitenkaan johda tavoitteeseen eli maltillisiin pukukuluihin, voi liitto muuttaa lajien sääntöjä ja tehdä liiallisesta koristelusta vähennettävää lajien omiin sääntöihin. Tällainen toimi ei kuitenkaan ole kenenkään tahtotilana.

Liitto voi määritellä ne säännöt ja ehdot, joilla sen alaiseen kilpailutoimintaan osallistutaan.

Liitto ei määrittele kenenkään yksityisen toimijan toiminnan ehtoja taikka hinnoittelua millään tavoin.

Liitto ei määrittele paikkoja, joista puvun voi ostaa, emme ohjehintoja tai enimmäishintoja tuotteille.

Pukujen valmistajien ei tarvitse valvoa asiakkaiden linjauksen noudattamista. Asiakkaat saavat jatkossakin valita mistä ja millaiset sekä minkä hintaiset puvut hankkivat vapaasti.

Lasten linjaus kuitenkin varmasti vaikuttaa asiakkaiden toiveisiin ja tarpeisiin varsinkin alle 12 v osalta.

Liiton toimivallassa on liiton alainen kilpailutoiminta. Tämän toiminnan säännöt ovat liiton päätettävissä. Olemme määritelleet lasten linjauksessa, että alle 12-vuotiaiden puvulla on hintakatto / kausi, mutta toimintaan osallistuva voi itse valita, miten tämän hintakaton osalta toimii eli hankkiiko kierrätyspuvun, onko seuralla pukuja vuokrattavana, ostaako uuden hintakaton hintaisen tai ostaako useana kautena käytettävän uuden hintakaton ylittävän. Liitto huolehtii omassa toiminnassaan linjauksen valvonnasta.

Voimisteluliitto on asettanut hintarajoituksen kilpailupuvun hintaan, jotta kustannukset pysyisivät kohtuullisina lapsuusvaiheessa. Rajoituksella pyritään tukemaan urheilullisuutta ulkonäkökeskeisyyden sijaan, harrastuksen saavutettavuutta ja estämään taloudellinen syrjäytyminen kilpailupuvun osalta.