Jokaisella lapsella on oikeus harrastaa turvallisesti ja tulla kohdatuksi kunnioittavasti jäsenseuroissamme.

Lapsen oikeuksien päivä on 20.11.2024. Sen kunniaksi kertaamme Lasten voimistelun linjauksen tavoitteita.

Päämäärämme on, että Lasten voimistelun linjauksesta tulee osa lasten harrastamista ja arkea. Linjauksen tavoitteena on edistää hyvinvointia ja lajin parissa viihtymistä. Se ohjaa meitä tekemään töitä laadukkaasti ja tutkittuun tietoon nojautuen.

Oikeus osallisuuteen on lasten oikeus

Osallisuus on kirjattu lakiin, mutta se ohitetaan liian helposti, koska usein ajatellaan, että aikuinen lopulta tietää paremmin mikä lapselle on parasta. Samalla voidaan pelätä auktoriteettiaseman valumista pois, jos lapsille antaa liikaa siimaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Osallisuudessa ei ole kysymys siitä, että lapset päättävät kaikesta ja aikuiset vain mahdollistavat toimintaa sivusta tukien. Kyllä valmentaja edelleen johtaa valmennustapahtumaa ja on vastuussa toiminnan kehittävästä otteesta, vaikka osallisuutta lisättäisiin arkeen.

Osallisuuden vahvistamiseen ei ole oikopolkua. Kyse on siitä, että me toimintaa vetävät aikuiset ymmärrämme, mistä ylipäätään on kysymys.

”Kyllä sitä ihan itsekin ihmettelee, miten osallisuus on ollut niin vaikea käsite itselle, kun nyt se tuntuu luonnolliselta osalta arkea. Miten olikaan niin vaikea aiemmin kysyä lapsilta asioita ja ottaa heitä mukaan päätöksentekoon, kun nykyään tätä hommaa tehdään yhdessä ja paremminhan tää nyt menee. Lapset ovat olleet tyytyväisempiä ja mukaan on tullut uusia.” (Valmentaja 2024)

Lapsella on oikeus harrastaa

Monipuolisen harjoittelun tärkeys on viime vuosina noussut esiin yhtä monta kertaa, kuin joku on avannut siitä suun. Nykyinen tapa harjoitella liian yksipuolisesti jo lapsena voi johtaa siihen, että lapsi jää vaille monipuolisia taitoja ja liikuntakokemuksia.

Jos ennen leikittiin ja liikuttiin enemmän, mihin perustuu ajatus, että nykylapsia pitäisi valmentaa toisin jo lapsesta saakka?

Meidän pitäisi uskoa ja luottaa tutkittuun tietoon lapsen kasvusta ja kehityksestä eikä etääntyä suosituksista ja törmätä seinään. Vaikka maailma on muuttunut, lapsen kasvu- ja kehitys on saman suuntaista kuin aiemmin. Jos ennen leikittiin ja liikuttiin enemmän, mihin perustuu ajatus, että nykylapsia pitäisi valmentaa toisin jo lapsesta saakka? Miksi pitäisi erikoistua aina vain aiemmin, miksi pitäisi kisata aina vain varhaisemmassa iässä? Jos meillä olisi näyttöä, että aikaisin aloittavat jatkavat aikuisiksi saakka, voisi siinä olla selitystä. Mutta yhä useammin meillä lopetetaan yhä nuoremmin. Nyt harrastus saattaa jäädä jo 11-vuotiaan kyllästymisen takia. Tätäkö me haluamme?

Kohti yhteisvastuuta

Meidän pitäisi tukea lasten kasvua, terveyttä ja kehitystä yhdessä. Meidän tulisi olla ylpeitä valinnasta tehdä monipuolista lapsuusajan harjoittelua, vaikka naapurimaassa kuusivuotiaista tehtäisiin mestareita. Meidän pitäisi luottaa siihen, että kääntämällä yhdessä suuntaa, saamme vahvistettua motivaatiota ja kestävämpää innostusta urheiluun.

Meidän on tärkeää ohjata perheitä keskittymään lapsen kehitykseen ja oppimiseen ennemmin kuin kilpailumenestykseen. On hyvä nostaa esiin, että lapsella on oikeus nauttia liikunnasta ilman painetta menestyä. Ja lapsen tulisi saada olla lapsi urheilussa ilman aikuisten asettamia tavoitteita. Lapsen etu ja hyvinvointi pitäisi aina asettaa tavoitteiden edelle.

Tuetaan yhdessä pitkäkestoista, iloa ja kehitystä tuottavaa harrastamista lapsen oikeudet edellä!