Lasten harrastamisen tulisi olla mieluisaa, myönteistä ja lasten näköistä toimintaa.

Onnistunut harrastustoiminta vahvistaa lapsen kaverisuhteita ja toimintaa sosiaalisissa tilanteissa. Urheiluseura toimii tässä hyvänä oppimisympäristönä.

Miten osallisuus näkyy seurojen arjessa?

Mari Mieskonen Tampereen Sisusta kokee, että osallisuus toteutuu, kun antaa nuorille vastuuta ja valinnan mahdollisuuksia.

”Meillä Minetit Special ryhmässä nuoret ovat voineet toteuttaa osan treeneistä halutessaan itsenäisemmin. Nuoret ovat voineet ohjata toisiaan venyttelyissä tai lämmittelyissä tai he ovat ehdottaneet itse musiikkia, minkä tahdissa haluavat mennä kilpailumatolle.”

Hämeenlinnan Voimisteluseurassa valmentajat Nina Virtanen ja Tiia Forsell-Nopanen ovat Special Tähdet -ryhmässä toteuttaneet osallisuutta antamalla lapsille mahdollisuuksia valita musiikit seuran näytökseen ja treeneihin. Lisäksi lapsilla on valinnan mahdollisuuksia leikkien valinnassa sekä kisapuvuissa.

”Olemme myös osallistaneet lapsia leiripäivien sisällön suunnitteluun. Lapset toivoivat kevään leirille akrobatiaa ja nyt meidän seuramme akrovalmentajan kanssa on sovittu yhteistyöstä leiripäivän osalta.”

Lapsilla on oikeus ilmaista mielipiteitään. Se ei tarkoita, että kaikkiin lasten toiveisiin tulee tarttua.

Anna Hassinen Olarin Voimistelijoista jatkaa omaa listaansa keskusteluilla nuorten kanssa.

”Me ollaan kysytty meidän nuorilta jaksavatko he vielä keskittyä vai tarvitaanko taukoja. Ollaan kysytty osaavatko lapset muodostaa pareja vai tarvitsevatko meidän aikuisten tukea ja onko heillä ollut tarvetta loppurentoutukselle. Lasten kanssa keskustellessa osallisuus toteutuu hyvin vuoropuhelun kautta ja lapset tulevat kuulluksi.”

Lasten kuulemisessa huomioitava ikätaso

Lapsilla on oikeus ilmaista mielipiteitään harrastuksessaan ja on tärkeää kuulla heitä. Se ei tarkoita, että kaikkiin lasten toiveisiin tulee tarttua eikä kaikkiin edes voi tarttua. On kuitenkin hyvä opetalla vuorovaikutusta puolin ja toisin ja keskustella asioista, jotta yhteinen toiminta ja tavoitteet selkiytyvät.

Lapsilla tulisi olla mahdollisuus osallistua urheilutoimintansa suunnitteluun ja toteutukseen yhdessä valmentajansa johdolla. Lasten kuulemisessa ja osallistamisen mahdollisuuksissa tulee aina huomioida lapsen ikätaso.

Osallisuudessa korostuu yhteistyö harrastajan ja valmentajan välillä. Pienemmät lapset voivat kertoa mielipiteensä myös äänestämällä peukaloäänestyksillä tai piirtämällä.

”Pienet lapset päättävät pienistä asioista, mutta mitä pidemmälle harrastusuralla edetään, tulee päätöksistä isompia ja vaikuttavampia”, kuvailee lasten liikunnan päällikkö Liisa Lappalainen.

”Meillä on 2. tason voimisteluvalmentajien jatkokoulutuksessa tehtävä, jossa osallistetaan omia valmennettavia keskustelemaan, mikä heille lisää kuuluvuuden tunnetta harrastuksessa ja miksi he ylipäätään voimistelevat. Osa lapsista kaipaa lisää leikkiä treeneihin, osa tapaamisia treenien ulkopuolella, pimeässä salissa leikkimistä taskulamppujen valossa, yöretkeä salille, yhteistä pizzailtaa, kisapuvun värin valintaan vaikuttamista, kisakampauksen suunnittelua, uuden ohjelman suunnittelua tai että mennään yhdessä luistelemaan, kesällä picnicille tai tehdään tiktok-tansseja.”

Leikki ja kaverit kuuluvat lapsen arkeen. On tärkeää huomioida harrastustoiminnassa, että kaveruuden toteutumiselle on aikaa salilla. Se ei onnistu, jos harjoitellaan vain avoriveissä ja hiljaa. Se toteutuu, kun tehdään pari- ja ryhmäharjoitteita, leikitään tai pohditaan yhdessä, miten treenit ovat sujuneet ja mitä harrastuksessa tavoitellaan.

Myös pettymysten sietämisen opettelu kuuluu harrastamiseen ja siitäkin on hyvä keskustella yhdessä, eikä lakasta kompastumisia patjojen alle. Virheet auttavat meitä parhaassa tapauksessa oppimaan yhdessä.

Kuka harrastaa?

Vanhemmat venyttävät kukkaroaan paljon lastensa harrastamisen eteen, mutta silti kyse on lapsen harrastamisesta. Lapsella tulisi olla oikeus valita urheilulajinsa ja häneltä on kysyttävä kouluiässä, kuinka monta kertaa viikossa hän on valmis harjoittelemaan.

Lisäksi lapselta itseltään on varmistettava, haluaako hän kilpailla vai ei. Ja mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän hän tarvitsee tukea päätökseensä aikuiselta, jonka vastuulle jää konkreettisesti tiedon jakaminen lapselle. Mitä tarkoittaa se, että osallistuu kilparyhmän toimintaan telinevoimistelussa tai millaista osallisuutta, toimintaa ja sitoutumista vaatii harrasteryhmässä harjoittelu?

Jokaisella lapsella on oikeus osallisuuteen

YK:n lapsen oikeuksien sopimus luo vahvan pohjan jokaisen lapsen oikeuteen osallistua harrastustoimintaan. Lapsen omat näkemykset on otettava huomioon iän ja kehitystason mukaisesti.

Linjausta tehdessä halusimme myös osallistaa ja kuulla lapsia. Erityisesti halusimme kuulla pienempien, alle 12-vuotiaiden lasten ajatuksia kilpailutoiminnasta ja harrastamisen kokemuksista ylipäätään. Haastattelimme myös jo teini-ikään ehtineitä nuoria siitä, millaisena he kokivat lapsuusiän harrastamisensa.

Kun lasten toimintaa suunnitellaan seuroissa ja eri ryhmissä, on tärkeää osallistaa lapsia mukaan, sillä on kyse heidän toiminnastaan eikä aikuiset kaikessa viisaudessaan kuitenkaan aina tiedä, mitä lapset itse toiminnastaan ajattelevat. Siksi on parempi kysyä fiksummilta!

Kolme vinkkiä taskuun osallisuuden lisäämiseen

1) Tee hyviä kysymyksiä ja jaksa perustalla ohjeita, joilla lisäät harrastajien tietoperustaa, jotta he ymmärtävät mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään.

2) Hyödynnä arvostavaa puhetapaa ja harrastajien näkemysten kunnioittamista ja saat luotua turvallista ilmapiirin, jossa uskalletaan tuoda ajatuksia esille ja kysyä.

3) Tarjoa mahdollisuuksia vaikuttaa ja anna harrastajien tehdä myös omia ratkaisuja.