Valmennuksessa on kyse myös paljon muusta kuin vain urheilullisuudesta ja lajitaidoissa kehittymisestä.

Miks sä voimistelet?

”No, siinä saa tehdä temppuja kavereiden kanssa ja mä tykkään siitä. Tässä niin ku oppii uutta ja se on kivaa!”

Suomalaisessa valmennusosaamisen mallin mukaisesti valmentaja voi vaikuttaa urheilijan kasvuun ihmisenä. Tämä tarkoittaa asenteiden ja arvojen oppimista, vastuuseen kasvua, itsearvostusta ja ihmissuhdetaitoja.

Valmentaja voi vaikuttaa lasten kuuluvuuden tunteeseen, mikä on tärkeä osa valmentamista. Onko lapsilla olo, että he ovat tervetulleita toimintaa sellaisina kuin ovat, he tulevat hyväksytyksi ja saavat harrastamisesta asioita, joista kasvaa positiivista pääomaa elämää varten?

Kuuluvuuden tunne tarkoittaa, että lapsi kokee itsensä harrastajaksi ja urheilijaksi, oman lajinsa ja seuransa jäseneksi. Hän tuntee kuuluvansa joukkoon.

Ryhdytäänkö hommiin?

Lasten voimistelun linjauksessa on pyritty nostamaan esille asioita, joilla voimme varmistaa, että lapset kokevat kuuluvansa porukkaan. Linjauksella on itseasiassa merkittävä rooli lasten osallisuuden ja toimijuuden tukemisessa, mutta ilman tekoja se ei riitä. Ei riitä, että nettisivuilla on lauseita, vaan nyt ne pitää elää todeksi.

Jokainen voi omassa toimintaympäristössään tarjota lapsille osallisuuden mahdollisuuksia keskusteluun, jossa kuullaan harrastajilta itseltään, miksi he ovat mukana toiminnassa ja mistä he nauttivat. Pienet lapset voivat kertoa tai piirtää, isommat kirjoittaa ja keskustella.

Tavoitteena on, että vuorovaikutustaidot ja tuttuus sekä läsnäolon taidot vahvistuvat samalla kun kokemuksia jaetaan. Uskalletaan pysähtyä kiireenkin äärellä tarkastelemaan, mikä meille on tärkeää, mistä pidämme ja onko asioita, joita voisimme kehittää.

Kaikkiin toiveisiin ei tarvitse tarttua heti. Valmentajasta ei tarvitse tulla ryhmän viihdyttäjää, joka vapaa-ajalla repeää erilaisiin rientoihin, vaan asioita voi myös siirtää ja suunnitella tulevaisuuteen. Myös vanhempia voi kutsua apuun järjestämään mahdollista oheistoimintaa. Kaikkia on hyvä muistuttaa, millaisilla resursseilla niin ajan kuin rahan suhteen ollaan liikkeellä.

Kokemuksia keskusteluista

Seuroissa käydyissä keskusteluissa lasten kanssa on noussut esille useita kuulumisen tunnetta vahvistavia ja lisäävia asioita. 2. tason jatkokoulutusryhmissä opiskelleet valmentajat haastattelivat (2023) omia urheilijoitaan opiskeluprosessin aikana.

TOP aiheita lapsilta nousseissa keskusteluissa olivat:

• kaverit ja ryhmän sisäinen henki ovat lapsille äärimmäisen tärkeitä
• halu tutustua ryhmään myös harrastamisen ulkopuolella ja halu osallistua ryhmän toiminnan ideointiin nousi monessa seurassa esille
• lajissa oppimista pidettiin todella tärkeänä

Mitä valmentajat oppivat keskusteluista? Opin, että

• lapset haluavat vaikuttaa asioihin ja joskus ihan pienetkin asiat ovat heille tärkeitä
• lapsille joukkuetoverit ja ryhmässä viihtyminen on tärkeää
• voimistelijoilla on hyviä ideoita, joita kannattaa toteuttaa
• keskustelutaitoa valmentajan ja voimistelijoiden välillä on syytä kehittää

Kun lapset saivat toivoa asioita, joilla tuetaan kuuluvuuden tunnetta, syntyi mm. seuraavanlaisia asioita:  

”Haluaisin, et me leikittäisiin vähän enemmän ja useammin yhdessä. Se on ollut kivaa, kun valkutkin tulee mukaan.”

”Haluaisin, että kaikki antaisivat toisille harjoitusrauhan, että saisi keskittyä kunnolla ja olla mukana ihan rauhassa.”

”Haluaisin, että me ei aina tehtäisi samaa lämppää, vaan välillä tehtäisiin jotain muuta vaihteluksi.”

”Mä toivon, että me saataisiin pitää tunti niin, et me voidaan olla ohjaajina.”

”Haluaisin mennä piknikille mun ryhmän kanssa treenien ulkopuolella.”

”Me haluttaisin mennä tramppapuistoon kauden päätösjuhlaan tai yökylään jonkun luokse.”

Miten sinä voisit vahvistaa kuuluvuuden tunnetta? Onko mahdollista panostaa ryhmäytymiseen ja tehdä yhdessä pelisäännöt, voiko ryhmälle keksiä nimen, voiko ryhmällä on yhdessä sovittuja rutiineja toiminnassa? Pienikin teko teeman puitteissa, voi olla merkitykseltään iso. Pidetään kaikki lapset mukana toiminnassa!