Minettien jokainen liike on sinivalkoinen

26.5.2017 |

Kun Tampereen Voimistelijoiden Minetit nousi kaksi vuotta sitten naisten sarjaan, ei moni olisi ehkä uskaltanut toivoa joukkueen palaavan Färsaarten MM-kisoista kultamitalit mukanaan. Minettien otteet kisamatolla ovat vakuuttaneet jo lasten sarjoista asti, mutta debyyttikauden mestaruus on silti harvinainen saavutus. Arvokisojen kärkikamppailuun Minetit on sen jälkeen tullut jäädäkseen.

 

Minettien meriitit eivät juuri esittelyjä kaipaa; viimevuotisten EM-kullan ja MM-hopean lisäksi palkintosijoja on tullut maailmancupin kisoista ja viimeisimpänä SM-kilpailuista, joissa Minetit voitti naisten sarjan kultaa. Maailmancupin päätöskilpailussa Padovassa huhtikuussa Minetit oli myös osakilpailun ykkönen. Juhlan aika ei kuitenkaan ole vielä.

 

– World Cupin osakilpailun voitto oli upea saavutus, mutta sitä emme juurikaan ehtineet juhlistaa kiireisen kauden keskellä, kertoo Minettien 20-vuotias kapteeni Ella Ratilainen.


Tärkein on jäljellä: maailmanmestaruudesta voimisteleminen.

 

“Keskitymme jokaiseen kisaan kuin se olisi kauden tärkein”

 

Kausi on ollut pitkä. Joukkueet ovat työskennelleet ohjelmien parissa intensiivisesti loppukesästä asti. Mineteillä ei ole MM-karsinnan suhteen ollut kovia paineita kestettävänään, mutta siitä huolimatta joukkue ei ole koskaan lähtenyt välinpitämättömänä tuomariston eteen. Ratilainen muistuttaakin, että mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

 

– Olemme keskittyneet jokaiseen kisaan kuin se olisi kauden tärkein. Kaikki kisat ovat hyvää harjoitusta kohti kauden päätavoitteita.

 

Viimeisellä treeniviikolla Minetit ovat keskittyneet ilmaisun ohella varsinkin tarkkuuteen, jonka he nimeävät yhdeksi valmentajiensa Titta Heikkilän ja Teija Kukkalan parhaista puolista. Myös vaativuus ja kyky motivoida saavat voimistelijoilta kiitosta.

 

Minetit tunnetaan huikeasta teknisestä osaamisesta ja kurinalaisesta, hallitusta, eleettömästä voimistelusta. Sarjanousun myötä joukkue on myös nuoresta kokoonpanostaan huolimatta kasvanut ilmaisullisesti yhä monipuolisemmaksi. Vuoden 2015 leikkisä hämähäkkitango on vaihtunut mahtipontisen Carmina Buranan kautta Finlandiaan, jossa tunnetilat vaihtelevat vakavasta surulliseen, riemuun, jopa hartauteen.

 

Sinivalkoinen tarina vie vaikeuksista voittoon

 

Sibeliuksen Finlandiassa on meille suomalaisille jotain erityislaatuista, melkein pyhää – kuin se kertoisi meistä jokaisesta jotakin. Sävellys on osa kansallista symboliikkaamme Kalevalan, Tuntemattoman sotilaan, sisun, saunan ja salmiakin ohella. MM-matolla Minettien voimistellessa katsojat pääsevät näkemään suomalaista sisua; tai tarkemmin sanottuna näemme siitä jäävuoren huipun, lopputuloksen valtavasta työmäärästä verhottuna vaivattomuuden illuusioon. Tärkeä kausi on vaatinut joukkueelta paljon.

 

– Ohjelman työstäminen on ollut raskas prosessi, mutta kehityksen näkeminen on ollut myös palkitsevaa, Ratilainen kertoo.

 

Musiikki muuttui kauden mittaan pelkästä pianosovituksesta orkesteriversioksi, ja uusia muutoksia oli omaksuttavana suuri määrä. Koreografi Antton Laineen johdolla Minettien oli opeteltava myös uusi liikekieli.

 

– Haastavinta tässä kaudessa on ollut uuden voimistelutyylin opettelu ja loukkaantumiset, joiden vuoksi ohjelmaa ja kokoonpanoa on jouduttu muuttamaan, Ratilainen pohtii.

 

Huomenna MM-kisojen alkukilpailussa seitsemän voimistelijan kokoonpano astuu kuitenkin areenalle, ja silloin vaikeudet ja vastoinkäymiset on jätetty taakse. Matolla nähdään pukuja myöten sinivalkoinen kokonaisuus. Finlandian tahtiin on voimisteltu tiukoissa paikoissa, kisamattojen lisäksi muun muassa lumisella ja jäisellä lavalla hiihdon MM-kisojen avajaisissa Lahdessa. Tuolloin mukana oli myös muita maajoukkuevoimistelijoita. Urheilijat tietävät, miten hankaluuksista ammennetaan voimaa onnistumiseen.

 

Sunnuntaina selviää, tuoko Minetit Suomelle joukkuevoimisteluhistoriamme kymmenennen MM-kullan. Voimistelijat itse ovat useampaan kertaan puhuneet mediassa tavoitteestaan luottavaisina. Täysi Helsingin jäähalli kenties jännittää Minettien ja muiden suomalaisten puolesta, mutta päällimmäisenä katsojien odotuksissa lienee se kaksi ja puoli minuuttia kestävä henkeäsalpaava upeus. Tänä viikonloppuna on voimistelu-Suomen yhteinen ja ainutlaatuinen hetki sekä matolla että yleisössä.

 

Jos olisimme...

 

...Tampereen kaupunginosa, olisimme Ikuri, sillä siellä sijaitsee treenihallimme, joka on meille kuin toinen koti.

...elokuva, olisimme varmaankin joku Harry Potter -elokuvista, sillä niissä selviydytään aina vaikeuksien kautta voittoon.

...hedelmä, olisimme ananas, sillä kovan kuoren halkaisemisen eteen saa tehdä vähän töitä, mikä kuitenkin palkitaan mehukkaalla ja pirteällä hedelmällä.

...kesäpäivänviettopaikka, olisimme huvipuisto, sillä joukkueemme on hauska ja ehkä jopa vähän hullu:)


Kuva: Carita Berg