Voimistelijan syöminen ja ravinto mietityttävät voimistelijaa, valmentajaa ja vanhempaa. Miten voimistelijan tulee syödä?
Ylivoimaisesti suurin haaste voimistelijoiden, kuten monien muidenkin urheilulajien urheilijoiden, syömisessä on riittämätön energiansaanti. Ruokaa ei siis syödä riittävästi, jotta urheilijana kehittyminen ja harjoittelusta syntyneen energiavajeen korvaaminen toteutuu.
Ruokarauha taattava
Energiantarve riippuu aina yksilöstä ja yksilön päiväkohtaisesta kuormituksesta. Yhtä ainutta, oikeaa lautasmallia tai energiamäärää ei voimistelijalle ole.
Ulkopuolisen ei tule arvostella tai kommentoida toisen henkilön ruokavalintoja tai syömistä. Ulkopuolinen ei voi tietää yksilön energiankulutusta tai -tarvetta. Jokaiselle voimistelijalle tulee taata ruokarauha.
Ruokasuhde syntyy lapsuudessa
Terveyttä, hyvinvointia ja urheilullista elämäntapaa tukevat ruokailutottumukset rakentuvat jo lapsuuden ja nuoruuden aikana. Säännöllisen ruokarytmin, riittävän ja monipuolisen ruokavalion opettelu sekä joustavan ja rennon ruokasuhteen syntyminen on lapsuusvaiheen merkittävimpiä ravitsemuksellisia tavoitteita.
Lapsi ja nuori on myös altis ympäristön ruokapuheelle ja ruokailutottumuksille, joten kasvuympäristöllä on merkitystä terveen ruokasuhteen syntymisessä. Ruokailun pitäisi olla paitsi energian ja ravintoaineiden tankkaus myös psyykkisesti hyvänolontunnetta tuovaa.
Jälkiruuat ja satunnainen herkuttelu kuuluu myös tavoitteellisestikin harjoittelevan voimistelijan ruokavalioon.
Syömisen ei myöskään koskaan pitäisi olla palkinto. Urheilijan itse itsellensä asettamat ruokaan ja syömiseen liittyvät rangaistus- ja palkintokäytännöt viittaavat joustamattomaan ruokasuhteeseen ja saattavat olla merkkejä häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä.
Ruoasta pitää puhua
Ruokarauha, kehorauha ja jokaisen kehon ulkonäön kunnioittaminen ei tarkoita sitä, etteikö ravinnosta ja oikeanlaisista ruokavalinnoista voisi puhua. Niistä pitää puhua.
Valmentajan ammattitaitoon kuuluu kokonaisvaltainen valmennus, eli myös urheilullisten elämäntapojen opettaminen ja siihen kuuluu merkittävänä osana ruuasta, syömisestä ja oikeanlaisista valinnoista puhuminen.
Monipuolinen ravinto vaikuttaa suorituskykyyn, palautumiseen, kasvuun, kehitykseen, terveenä pysymiseen, oppimiseen sekä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. On siis äärimmäisen tärkeää, että ravinnosta puhutaan ja oikeanlaisiin valintoihin opetetaan ja opitaan.
