Urheilija on kokonaisuus, missä yhtä osaa ei voida erottaa toisesta.
Urheiluun vaikuttaa myös muu elämä, kuten koulu, työ, perhe ja sosiaaliset suhteet. Urheilu puolestaan vaikuttaa muuhun elämään, mikäli urheilu on ihmiselle merkityksellistä. Voimistelija, oli hän sitten harrastaja, kilpailija tai tavoitetasoltaan jotain siltä väliltä, voi kokonaisuudessaan hyvin, kun fyysinen ja henkinen kuormitus ja palautuminen ovat tasapainossa.
Terveet elämäntavat, eli riittävä lepo ja uni sekä riittävä ja ravitseva ruoka auttavat palautumisessa, jaksamisessa ja fyysisessä hyvinvoinnissa.
Valmentajan tulee kuitenkin tiedostaa myös voimistelijan muun elämän tuoma kuorma, millä on iso vaikutus suorituskykyyn.
Kokonaiskuormituksen huomioiminen tärkeää
Valmentajan tulisi toimia urheilijalähtöisesti ja siten, että hän huomio voimistelijan kokonaiskuormituksen. Tämä on tärkeää ennen kaikkea huippu-urheilussa, mutta myös kilpa- ja harrastetason urheilussa. Avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri voimistelijan ja valmentajan välillä mahdollistaa vuoropuhelun ja mahdollisuuden puuttua riittävän ajoissa, mikäli huoli ylikuormituksesta herää.
Vuoropuheluun kodin ja valmentajan välillä sekä kasvatusvastuun jakamiseen tulisi kiinnittää huomiota lasten ja nuorten urheilussa. Vanhempien huoleen lapsen tai nuoren jaksamisesta tulee suhtautua vakavasti. Lapsi tai nuori saattaa myös harrastaa useampaa urheilulajia ja silloin vuoropuhelu myös lajivalmentajien välillä olisi erittäin tärkeää, vaikka usein tämä on käytännön tasolla vaikeaa.
Lähtökohtana urheilussa pitäisi olla se, että sitä harrastetaan omasta palavasta halusta. Silloin jokainen haluaa tulla harjoituksiin yrittääkseen parhaansa ja kehittyäkseen saavuttaakseen oman potentiaalinsa.
Mikäli näin ei ole, on syytä keskustelulle, mikä elämän osa-alue ei ole hallussa. Vai onko kyse motivaation puutteesta? Mistä motivaation puute johtuu? Vaatiiko urheilija itseltään liikaa kuormittavassa tilanteessa? Vai vaatiiko valmentaja?
