Ohjaajan ja valmentajan polku on aina yksilöllinen
Jokaisen valmentajan ja ohjaajan polku on erilainen. Polkua määrittelevät omat tavoitteet, toimintaympäristö, resurssit ja esimerkisi oma elämäntilanne. Polun suuntaa voi myös muuttaa tilanteen ja tarpeiden mukaan.
Tavoitteet, vahvuudet ja oppimistarpeet määrittelevät omaa polkua
Omaa polkua rakentaessa on tärkeää miettiä, mitkä ovat omat tavoitteet ohjaajana tai valmentajana. Onko kyseessä haave ammattiurasta vai mukavasta harrastuksesta? Millaisia kohderyhmiä haluaa ohjata tai valmentaa? Kuinka paljon on valmis käyttämään aikaa ohjaukseen ja valmennukseen? Polku voi rakentua hyvin erilaiseksi riippuen vastauksista näihin kysymyksiin.
Jokaisella ohjaajalla ja valmentajalla on erilaisia vahvuuksia. Joku on vuorovaikutustaidoiltaan taitava ja osaa luoda hyvän ilmapiirin ja toinen taas on työssään hyvin suunnitelmallinen. Omien vahvuuksien ja toisaalta kehitystarpeiden arviointi auttaa suuntaamaan omaa polkua henkilökohtaisten tarpeiden suuntaisesti ja vahvistamaan omaa osaamista halutuilla osa-alueilla.
Koulutuspolku on oppimisen perusta
Koulutus on tärkeä osa ohjaajan ja valmentajan polkua. Voimisteluliitto tarjoaa koulutusta lasten ja nuorten ohjaajille, lajivalmentajille ja aikuisten ohjaajille. Liiton koulutuksen lisäksi ohjaajana ja valmentajana on mahdollisuus kouluttautua aina ammattiin asti esimerkiksi liikuntaneuvojaksi, liikunnanohjaajaksi (AMK), ammattivalmentajaksi tai vaikkapa tanssinopettajaksi.
Omaa koulutuspolkua kannattaa rakentaa niin, että se mahdollisimman hyvin tukee omaa kehittymistä. Usein koulutusten välissä on hyvä kerätä käytännön kokemusta ohjaamalla ja valmentamalla seurassa. Käytännön työ auttaa syventämään ja viemään käytäntöön koulutuksessa opittuja asioita. Pidempiin koulutusprosesseihin hakeutuessa (esim. Lajitutkinto) on hyvä myös arvioida muun elämän kuormittavuutta, jotta aikaa ja energiaa kouluttautumiseen ja oppimiseen on riittävästi.
Liiton koulutuspolut on esitelty tarkemmin nettisivuilla.
Muut oppimisen väylät
Koulutus on tärkeä perusta osaamiselle, mutta ohjaajana ja valmentajana kannattaa hyödyntää myös muita keinoja oman osaamisen kehittämiseen. Itseopiskelu, verkostot, muiden työn seuraaminen, tutorointi ja leiritykseen osallistuminen ovat esimerkkejä siitä, miten moninaisin keinoin ohjaajana ja valmentajana voi kehittyä. Erilaisia oppimisen keinoja on avattu lisää osaamisen kehittämisen sivulla.
Seura oppimisen tukijana
Seuralla on merkittävä rooli ohjaajien ja valmentajien kehittymisessä. Omilla toimintatavoillaan seura voi tukea kehittymistä ja mahdollistaa oppimisen. Ohjaajan ja valmentajan polun alkupäässä keskeistä on perehdyttää ohjaaja/valmentaja seuran käytäntöihin ja varmistaa, että hän tietää omat vastuunsa ja velvollisuutensa. Ohjaajan/valmentajan ottaminen mukaan seurayhteisöön ja verkostoon luo kuuluvuuden tunnetta ja kiinnittää hänet seuraan. Polun edetessä seuralla on mahdollisuus ohjata kouluttautumista ja tarjota tukea oppimiseen mm. tutoroinnin tai mentoroinnin avulla. Vastuun kasvaminen kehittymisen myötä motivoi ohjaajaa/valmentajaa; polku apuohjaajasta voi kulkea vaikka ammattivalmentajaksi asti.
Polku voi muuttaa suuntaa
Ohjaajan ja valmentajan polun suunta ei ole pysyvä, vaan siihen voi liittyä isojakin suunnanmuutoksia. Voi olla, että harrastuksesta muodostuu työ tai kilparyhmän valmentaja haluaakin suunnata harrasteryhmiin. Myös muuttuvat elämäntilanteet aiheuttavat usein isojakin muutoksia polkuun. On hyvä huomata, että opitut asiat ja saavutettu kokemus ei mene hukkaan vaan sitä voi edelleen hyödyntää uuden polun rakennuksessa.