Oletko tullut ajatelleeksi, että oman arvomaailman tunteminen auttaa liikuntasuorituksesi onnistumisessa? Esimerkiksi tavoitteenasettelun, itsetuntemuksen ja keskittymiskyvyn kehittymisessä avuksi voidaan ottaa psyykkinen valmennus. Psyykkisessä valmennuksessa kasvatetaan ja tuetaan tyypillisesti nimenomaan urheilijan itsetuntemusta, urheilun ja muun elämän välistä tasapainoa ja myönteisen minäkäsityksen kehittymistä.
Liikunta- ja terveyspsykologian asiantuntija, PsT ja LitM Anu Kangasniemi on työskennellyt lukuisien eri lajien urheilijoiden kanssa. Listalta löytyy niin joukkue- kuin yksilölajejakin. Voimistelukin on hänelle tuttua: takana on useamman vuoden mittainen yhteistyö joukkuevoimistelujoukkueen kanssa ja valmentajakoulutuksia voimisteluseuroissa.
Valmentajille psyykkisen valmennuksen koulutus voi olla työnohjauksellista ja tarjota tukea kinkkisten asioiden äärellä.
– Valmentajien kanssa voidaan esimerkiksi keskustella siitä miten olisi paras toimia erilaisissa tilanteissa, joita he valmennustyössään kohtaavat, Kangasniemi kertoo.
Kaikki koulutukset ja psyykkisen valmennuksen tilanteet rakennetaan tietenkin tapauskohtaisesti, eikä valmista mallia ole.
– Parhaimmillaan psyykkinen valmennus antaa tukijalkaa siihen, että urheilijan on helppo harjoitella ja kilpailla, Kangasniemi tiivistää.
Urheilijoiden kanssa käsitellään usein myös urheilun ulkopuolisia asioita, kuten omaa minäkuvaa ja omassa kehossa tapahtuvia muutoksia. Kangasniemi muistuttaakin, että olisi harhaanjohtavaa unohtaa muu elämä urheilun ympäriltä, sillä tasapaino elämässä on niin tärkeää. Urheilijan olisi hyvä löytää tietynlainen tasapaino urheilun ja muun elämän välillä. Kangasniemi kirjoittaa Trainer4you:n blogissa, että parhaimmillaan urheilu tukee muuta elämää ja päinvastoin.
– Hyvin usein urheilussa törmätään tilanteeseen, jossa elämä kapeutuu vain urheiluun. Riskinä on uupumus tai väsymys tai liika suorittaminen ja yrittäminen, Kangasniemi kirjoittaa.
Nuoret urheilijat ovat Kangasniemen kokemuksen mukaan usein todella motivoituneita ja noudattavat tarkasti saamiaan harjoitusohjelmia. Psyykkisessä valmennuksessa opetellaan kuuntelemaan omaa itseä ja omaa kehoa, jotta osataan tunnistaa milloin keho on väsynyt ja saadaan uskallusta levätä silloin kun siihen on tarve.
– Voi olla että nuori ei osaa hakeutua lepoon, sillä hän ei tunnista olevansa liian rasittunut ja levon tarpeessa, Kangasniemi sanoo.
Anna negatiivistenkin tunteiden tulla
Kangasniemi muistuttaa, että psyyke koostuu taidoista, joita voi kehittää. Jokainen voi kasvaa ja kehittyä esimerkiksi tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. Kun tunteisiin suhtautuu avoimesti, niiden kanssa pärjää paremmin. Erilaiset – myös negatiiviset – tunnereaktiot olisi hyvä ottaa vastaan.
– On luonnollista ja täysin hyväksyttävää kokea myös negatiivisia tuntemuksia, Kangasniemi muistuttaa.
Suoritustilanteessa negatiivisten tuntemuksien hyväksyminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jännityksen kontrolloimisen sijaan jännityksen tunteeseen suhtaudutaan hyväksyen ja sallitaan epämiellyttävältä tuntuva tunne osana luonnollista reaktiota, Kangasniemi kirjoittaa blogitekstissään.
– Hyväksyvän asenteen tai taidon myötä urheilija oppii suuntaamaan huomion tunteista itse suoritukseen ja toimimaan erilaisista tunteista huolimatta. Silloin luottamus omaan tekemiseen vahvistuu, hän jatkaa.
Itseluottamus tai itseensä luottavainen olo on siis enemmänkin tunne, joka syntyy kokemuksen kautta hieman oheistuotteena, eikä ole niinkään edellytys urheilijan hyvälle suoriutumiselle.
– Tutkimuskirjallisuuden perusteella näyttäisi siltä, että hyvään suoritustasoon pääsee hyvinkin erilaisten tunnetilojen avulla, eikä negatiivinen tunnetila välttämättä johda huonoon suoritukseen tai positiivinen hyvään, Kangasniemi tarkentaa.
Psyykkistä valmennusta pienestä pitäen
Liikunnan ja urheilun pariin hakeudutaan usein jo lapsena. Valmentaja voi tukea psyykkisiä taitoja jo pienten lasten kanssa, lasten ikätason huomioiden. Vaikka käsiteltävää ja opeteltavaa on, niin asioita ei voi työstää samalla tavalla kuin nuorten tai aikuisten kanssa, sillä lapsen kasvu ja kehitys on kesken. Lasten kohdalla aloitetaan perusteista: on esimerkiksi tärkeää, että he osaavat keskittyä ja rauhoittua.
– Lasten kanssa voi vaikka pysähtyä hetkeksi harjoitusten aikana ja kuunnella yhdessä miltä kehossa tuntuu, Kangasniemi vinkkaa.
Lasten liikunnassa korostetaan leikinomaisuutta, liikunnan ilon löytämistä ja myönteisen palautteen tärkeyttä. Kangasniemi kertoo, että tutkimusten mukaan kilpailullisuutta ja vertailua tulisi lasten kohdalla välttää ja viivästyttää jopa yli murrosiän. Käytännössä tämä on monen lajin kohdalla mahdotonta, voimistelussakin kilpailu-ura aloitetaan usein kauan ennen murrosikää. Kangasniemen mielestä monilla lajeilla olisi kuitenkin kehitettävää siinä, miten lapset kasvatetaan kilpailemiseen.
Koska kilpailutilanne on joka tapauksessa lapsille jännittävää ja siihen kulminoituu halua onnistu, hän kyseenalaistaa esimerkiksi perinteisen tulosluettelon:
– Mitä saavutetaan sillä, että aikuiset arvioivat ja asettavat lapset paremmuusjärjestykseen? Jos tärkeintä jatkuvuuden kannalta on kannustus ja myönteinen palaute, niin onko lapsia tarpeellista laittaa vertailuasemaan? Voisiko numeraalisesta tulosluettelosta jopa luopua lasten osalta kokonaan ja sen sijaan antaa kaikille jotakin kannustavaa, kehittävää ja positiivista palautetta, Kangasniemi kysyy.
Tämä juttu on julkaistu alun perin Voimistelu-lehdessä 3/2017. Teksti: Nina Rantalankila
