Seurakehittäjä Eija Ojala on työskennellyt voimistelun hyväksi kolme vuosikymmentä ja nähnyt, miten digitalisaatio ja toiminnan ammattimaistuminen ovat muuttaneet seuroja.
Joulukuun alussa eläkkeelle jääneen Eija Ojalan puheessa korostuu ihailu ja arvostus seuroja kohtaan. Hän puhuu seurasydämestä ja siitä, kuinka hän on koko uransa ajan katsonut maailmaa seurasilmälasein. Seurasydän on seuraa koossa pitävä voima.
”Ihailen suuresti sitä, että suuretkin seurat valtavasta työmäärästä huolimatta ovat pystyneet säilyttämään seurasydämen. Heillä on yhdessä kivaa. Lisäksi he huolehtivat hyvin ohjaajista, valmentajista ja vapaaehtoisista. Suurin osa työstä on kuitenkin vapaaehtoistyötä, ihmiset ovat myyneet oman aikansa. Arvostan seurojen työtä todella paljon.”
Vuosikymmenten aikana on erityisesti kaksi asiaa muuttunut. Digitalisaatio on tullut voimakkaasti mukaan ja mahdollistaa sekä helpottaa seurojen toimintaa. Lisäksi seurojen toiminta on ammattimaistunut.
”Vaatimukset johtokunnan kasaamiseksi ovat muuttuneet, vaaditaan moninaista tieto-taitoa ja osaamista”, Ojala sanoo.
Mistä kaikki alkoi?
Eija Ojala aloitti 28 vuotta sitten silloisessa Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitossa.
”En edes ollut huomannut hakuilmoitusta, kun minulle soitettiin ja kysyttiin, enkö aio hakea paikkaa. Tein yksinkertaisen hakemuksen ja sain paikan. Ilmeisesti kokemukseni Ulvilan Naisvoimistelijoista valmentajana ja seuran johtokuntalaisena ja käymäni seuratoiminnan koulutukset tekivät minusta varteenotettavan hakijan työhön.”
Työpaikan nimi on vaihtunut sen jälkeen monta kertaa mutta into tehdä töitä voimistelun eteen on säilynyt yhtä vahvana. Ojala on toiminut voimistelussa ohjaajana ja valmentajana 50 vuoden ajan.
”Olin 14-vuotias, kun aloitin. Olen ohjannut tyttöjä ja aikuinen ja lapsi -jumppaa sekä valmentanut joukkuevoimisteluryhmiä, mutta olen ohjannut myös naistenryhmiä.”
Erityisen maininnan saa miesten esiintyvä ryhmä. ”Ryhmä antoi itse itselleen Notkeet-nimen. He kutsuivat minua valmentajakseen. Miehet heittäytyivät esiintymään ilolla ja huumorilla ja ryhmä olikin hyvin suosittu.”
Vaikka joukkuevoimistelu on ollut Ojalan oma laji, step-aerobicin hän nimeää intohimokseen.
”Rakastuin siihen heti. Pidän latinomusiikkiin tehdyistä koreografioista. Step-aerobicia ohjasin varmasti pisimpään. Vieläkin tulee lämmin henkäys, kun näen sosiaalisesta mediasta, että jossain seurassa on step-aerobic-tunteja tarjolla.”
Suurtapahtumat – elämää suurempi asia
Haastattelunauha löytyi toimistoa siivotessa muutama kuukausi sitten. Viisitoista vuotta sitten tehdyssä radiohaastattelussa Eija Ojalan äänestä kuului innostus, kun hän pääsi kertomaan juuri päättyneestä Tampereen suurtapahtumasta.
”Nauhaa kuunnellessa minua huvitti se käsittämätön innostus, jolla kerroin tapahtumasta. Muistin kaikki yksityiskohdatkin pikkutarkasti.”
Innostus ja pysyvän muistijäljen jääminen sydämeen, on ne kaksi asiaa, jotka kuvaavat Ojalan mukaan voimistelun suurtapahtumia. Hänen mukaansa kyseessä on elämää suurempi asia.
”Olin 8-vuotias, kun olin suurtapahtumassa ensimmäistä kertaa. Muisto ei lähde koskaan pois. Se jätti lähtemättömän jäljen, kun kavereiden kanssa pääsimme yhdessä reissuun.”
Oman seuran yhteisöllisuus korostuu suurtapahtumassa. Jos seura on mukana ensimmäisen kerran pienellä ryhmällä esiintymässä, seuraavalla kerralla he lähtevät tapahtumaan vähän suuremmalla joukolla.
”Tapahtumasta pitää saada kokemus. Silloin seurat tulevat mukaan aina uudelleen.”
Kerran suurtapahtumassa Ojala haastatteli oman seuran lapsia. Edellisenä päivänä oli satanut rankasti, mutta lapset eivät edes muistaneet, että oli satanut. Parasta oli ollut yhdessä kavereiden kanssa oleminen, koulun lattialla nukkuminen ja eväiden syöminen.
”Ohjaajat nauroivat, että yhtään valitusta rankkasateesta ei tullut lapsilta, he muistivat vain ihanat jutut.”
Eläkkeellä Ojalan tavoitteena on oman kunnon nostaminen. Hän haaveilee lenkkipolulle pääsemisestä polvileikkauksen jälkeen. Voimistelu ei jää elämästä kokonaan pois, sillä Ojala jatkaa valtakunnallisen kiltatoiminnan vastaavana ja ainakin kevään ajan hän auditoi edelleen tähtiseuroja.
Kuvassa Eija Ojala (oikealla) on Hannele Lyytikän kanssa World Gymnaestradassa vuonna 2015.
