Voimistelua läpi vuosikymmenten

27.4.2021 |

Suomalaisen voimistelun 125-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemme sisältöjä vanhoista Kisakenttä- ja Voimistelu-lehdistä. Tämä juttu on julkaistu alun perin Voimistelu-lehdessä 1/2017.

Siinä missä pienet voimistelijanalut nostattavat tempuillaan hymyn katsojien huulille, niin Voimistelupäivien veteraanikonkarit loksauttavat monen leuat kokonaan auki. Ikämiehet todistavat, että telinevoimistelua voi todella harrastaa ikään katsomatta.

Vaikka voimistelu on laji, joka sanonnan mukaan pitäisi aloittaa jo nuorena, niin se on myös laji, jota voi jatkaa aivan vanhoille päiville asti. Itse asiassa sen voi jopa aloittaa yli 50-vuotiaana. Kun oman kroppansa ja rajansa tuntee, niin onnistuvat ne voltit ja temput vähän varttuneemmaltakin. Ja tärkeintä – siinä missä kroppa pysyy ketteränä, niin pysyy mielikin.

Menneiden mestari

Kesäkuun Voimistelupäivät Espoossa 2017 kokosivat ison joukon eri-ikäisiä voimistelun harrastajia niin kilpailemaan kuin katsomoihinkin. Meno ja melske oli melkoista, mutta yksi asia sai jopa vilkkaimmat pikkupojat ja -tytöt rauhoittumaan hetkeksi ja kiinnittämään supisten katseensa kisa-alueelle.

Permannolla oli vuorossa ikämiessarjassa kilpaileva Pekka Aho. Ensin lasten suusta kuului epäilevää hihitystä, joka hetken kuluttua vaihtui ihastuneisiin henkäyksiin: ”vanha pappa” heittääkin puolivoltteja, voltin, kuperkeikkoja ynnä muita temppuja.

Lapset eivät aavistaneetkaan, että he parhaillaan saivat ihastella aikansa huippuvoimistelijan ja monikertaisen Suomen mestarin menoa. Vaikka herran meno ei ehkä ollut samaa luokkaa kuin joskus 70- ja 80-luvulla, niin iän tuoma varmuus, kokemus ja tietoisuus omasta kehosta välittyvät ulospäin.

Aho edusti aikoinaan Turun Urheiluliittoa, kuten hän tekee yhä tänäkin päivänä. Eikä hän ole ainoa seuransa tai ikäryhmänsä veteraani, vaan turkulaiset ovat porukalla saaneet houkuteltua muitakin menneiden vuosikymmenten mestareista ja taitureita joukkoonsa – eikä ainoastaan Turusta, vaan myös esimerkiksi Kuopiosta. Myös täysin uusia tulokkaita on.

Muutaman kerran vuodessa nämä ikämiehet kokoontuvat yhteen rennon kilpailun merkeissä Voimistelupäiville ja Simon kisoihin. Simon kisat ovat tammikuisin Turussa järjestettävät konkarivoimistelijoiden omat kilpailut.

Veteraanivoimaa

Viime kesäkuun Voimistelupäivillä Turun Urheiluliiton veteraaneja edusti Pekka Ahon rinnalla Toivo ”Topi” Salmi sekä Antero Liski. He kaikki olivat nuoruudessaan aktiivivoimistelijoita, muta ruuhkavuosien myötä kaikilla oli parinkymmenen vuoden tauko säännöllisestä harjoittelusta.

– Asuin 30 vuotta Raahessa, enkä juurikaan treenannut, mutta kävin kyllä joka vuosi Voimistelupäivillä, Antero kertoo.

Tämän vuoden Voikkapäivät olivat hänelle peräti 61. perättäiset.

Pekan houkuttelemana miehet ovat kuitenkin viime vuosina taas palanneet säännöllisen harjoitellun pariin ja ottaneet tehtäväkseen konkarivoimistelijoiden klaanin ylläpitämisen ja laajentamisen.

Turusta tulleen puhelun myötä veteraanien voimistelu heräsi uuteen henkeen jokunen vuosi sitten myös Kuopiossa. Pekka Hynninen, SM-mitalisti vuosimallia 1966, innostui ensimmäisenä ja lähti houkuttelemaan vanhoja ja uusia kavereita. Mukaan menoon päätyivät muuan muassa Pekka Finne sekä Antti Tapaninaho. Heistä Pekka Finne on niin ikään voimistellut ja kilpaillut nuoruudessaan, mutta Antti oli täysin uusi tulokas lajissa.

Yhdessä samaiset miehet ovat myös elvyttäneet Kuopion Voimistelu-Veikkojen seuran toimintaa sekä valmennusta.

– Eläkkeellä on vihdoinkin taas aikaa, Pekka Hynninen iloitsee.

Voimistelupäivillä nämä kolme Turun miestä ja kolme Kuopion miestä kilpailevat yhdessä toinen toisiaan kannustaen. Meno oli totista, muttei vakavaa, ja suorituksia nähtiin kaikilla kuudella telineellä.

Vaikka liekö toisaalta kuusi telinettä juttu jos mikään miehelle, jotka aikanaan tekivät 12-ottelua. Joka telineellä kun piti esittää ennen sekä pakollinen sarja että vapaavalintainen sarja.

Nyt selvää yhdellä sarjalla per teline. Lisäksi kilpailun pelisäännöt on sovittu yhdessä etukäteen. Ikämieskisoissa on myös yksi valttikortti yli muiden: ikä. Iän perusteella saa hyvityksiä sen mukaan, paljonko on kertynyt kilometrejä. Sillä on siinä toki vissi ero, onko kisaaja 66- vai 84-vuotias.

Voltti vanhenemiselle

Vaikka monet veteraanien temput häkellyttävätkin, niin miltä mahtaa tuntua, kun ei enää vanhoilla päivillä kuitenkaan pysty ihan niihin samoihin juttuihin kuin silloin joskus nuoruudessa?

Nopeasti selviää, että sitä on turha murehtia. Paras tapa näyttää ikääntymiselle kieltä on heittää voltti tai kuperkeikka.

– Tavoitteena on säilyttää oma tämänhetkinen taso. Jos ensi vuonna pystyy tekemään samat temput kuin nyt, on tavallaan kehittynyt, koska silloin on taas vuoden vanhempi, miehet toteavat.

Toisaalta, jos on sattunut Antin tavoin aloittamaan voimistelun vasta vanhemmalla iällä, niin kyllä sitä oppii vanhanakin uusia temppuja ja kehittyy jatkuvasti.

– Minä pystyn tekemään juttuja, joita en nuorena osannut, kun muilla se on toisinpäin, Antti sanoo virnistäen.

Antti kuvailee itseään ”myöhäisheränneeksi” liikkujaksi. Monen muunkin tavoin hän nuorena kyllä harrasti kuntoliikuntaa silloin kun ehti, mutta vasta niiden hetkisimpien vuosien hellitettyä on jäänyt kunnolla aikaa harrastuksille.

Onneksi se ei haittaa, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tai palata takaisin nuoruudenharrastuksen pariin.

Hallittua huimapäisyyttä

Veteraanimiehet kiittelevät, että voimistelu kehittää kokonaisvaltaisesti koko kroppaa sekä ominaisuuksia, jotka vanhetessa ovat erityisen tärkeitä, kuten motoriikkaa ja tasapainoa.

Temppujakin tärkeämpää on kuitenkin lajin sosiaalisuus.

– Oma porukka, sosiaalinen kanssakäyminen ja valtakunnalliset tapahtumat, he luettelevat.

– Ensin voimistellaan ja sitten kehutaan toinen toisiamme ja parannetaan maailmaa, miehet lisäävät naureskellen.

Myös oman seuran toiminnan tukeminen ja kehittäminen sekä nuorten voimistelijoiden tukeminen ovat lähellä veteraanien sydäntä.

Mutta vielä kerran temppuiluun palataksemme: eikö vanhoja herroja koskaan kauhistuta vaikka rekillä keikkuminen?

– Kyllä välillä pelottaa katsoa, kun tuo Pekka sukeltaa rekiltä alas pää edellä, Topi ja Antero naureskelevat.

Lisäksi miehet painottavat, että he ovat aina ”riittävän varovaisia”.

– Emme kokeile mitään hullua.

Siinä lieneekin suurin ero heidän ja kymmeniä vuosia nuorempien voimistelijakollegoiden välillä. Nuorena sitä mennään ja kokeillaan, välillä ihan päättömälläkin meiningillä, mutta vanhempana mukaan tulee tietynlainen harkitsevaisuus ja sitä myötä myös ihan omanlaisensa tyylikkyys.

 

 

Voimistelu liikuttaa. Myös seuraavat 125 vuotta.

Jo yli 125 vuoden ajan voimistelu on tarjonnut erilaisia polkuja liikunnallisesta elämäntavasta huippu-urheiluun. Voimistelun 125-vuotisjuhlavuosi on jokaisen voimistelijan juhla, joka huipentuu kesäkuussa 2022 Gymnaestrada Tampere -tapahtumaan. Varmista, että sinunkin seurasi on mukana juhlavuoden huipennuksessa. Onhan seurastanne ilmoitettu jo Gymppi-yhteyshenkilö?

Nyt on aika juhlia. Osallistu juhlavuoteen jakamalla sosiaalisessa mediassa oma voimisteluliikkeesi, temppusi tai tervehdyksesi #onnittelutemppu #voimistelu125

Suomalaisen voimistelun 125-vuotista liittotaivalta juhlitaan yhdessä Suomen Voimisteluliiton, Finlands Svenska Gymnastikförbund FSG:n ja Suomen Työväen Urheiluliiton TUL:n kanssa.