Heikki Saarenketo lopetti voimistelu-uransa kauteen 2019

24.2.2020 |

Loppuvuodesta 2019 telinevoimistelija Heikki Saarenketo (Jyväskylän Voimistelijat '79) ilmoitti jättävänsä kilpailuareenat taakseen. Saarenketo kertoi Keskisuomalaisessa menettäneen motivaationsa voimisteluun syksyn 2019 aikana.

- Olen harrastanut voimistelua 20 vuotta ja viisi viimeistä vuotta ammattilaisena. Jos voimistelu pitäisi yhdistää vaikka opiskelun kanssa, niin en pystyisi olemaan niin hyvä kuin haluaisin. Ei sellaisesta olisi minulle iloa. Joskus pitää tehdä kovia ratkaisuja ja nyt oli sellaisen paikka, Tokion olympialaisiin tähynnyt Saarenketo kommentoi Keskisuomalaisen uutisessamlopettamispäätöstään. 

Kirjoitimme Heikki Saarenkedosta Voimistelu-lehdessä 3/2018.

 

Hippoksen Heikki ei säihky somessa – vaan keskittyy voimisteluun


Teksti ja kuvat: Anne Lius-Liimatainen

Kun voimistelun harrastaminen vaihtuu huipulle tähtäämiseen, tulee arjesta kurinalaisempaa. Telinevoimistelija Heikki Saarenketo, 24, onkin löytänyt arkeensa sopivan rytmin, jonka tahdittamana mies tähtää aina Tokioon saakka.

Jyväskylän monitoimitalon alakerran aulassa Heikki Saarenketo, 24, istuu kuin kotonaan olohuoneessa. Rennosti nojatuolissa haukotellen, jalat nostettuna toisen tuolin päälle. Sometusta mies ei harrasta, joten kännykkä pysyy visusti pois käsistä.

Mielikuva Heikin olohuoneesta ei ole kovin kaukana todellisuudesta, sillä näiden seinien sisällä Saarenketo viettää suuren osan ajastaan. Kahdeksan kertaa viikossa voimistelua treenaava Saarenketo tunteekin Monnarin nurkat kuin omat taskunsa.  Silti mies odottaa Hippos 2020-hankkeen valmistumista, joka tuo kaupunkiin uudenlaisen urheilupyhätön. Myös voimistelulle on hankkeen suunnitelmissa sijansa.

- Odotan sitä kyllä tosi ilomielin. Varmasti on luvassa paremmat olosuhteet voimistelulle, vähän niin kuin muualla maailmallakin on, mies tokaisee.

Mutta nyt ollaan legendaarisella Monnarilla, josta maailman voimisteluareenoille ovat ponnistaneet muun muassa Jari Mönkkönen ja Jani Tanskanen. Heidän valmentajanaan oli Mika Holopainen, joka toimi myös Saarenkedon valmentajana aina viime joulukuuhun saakka. Holopainen menehtyi yllättäen ja jätti jyväskyläläiseen voimisteluperheeseen valtavan aukon. Holopaisen kuvia on kuitenkin nostettu Monnarin seinille. Hän on yhä vahvasti läsnä.

Saarenketo sanoo Holopaisen poismenon kirpaisseen. Asiat muuttuivat silmänräpäyksessä.

- Mutta nyt ollaan päästy uuden valmentajan eli Antin (Palkola) kanssa siihen pisteeseen, että asiat on aika samalla tavalla mitä ne oli silloin. Ollaan mielestäni onnistuttu aika hyvin saamaan asiat taas tolalleen, Saarenketo sanoo.

 

Menestys ei tule ilmaiseksi

Saarenketo on nyt nälkäinen ja tähtää korkealle. Hänen silmissään siintää haastatteluhetkellä paikka lokakuisissa telinevoimistelun MM-kisoissa. Sen jälkeen mies ryhtyy maailmancup kerrallaan tavoittelemaan paikkaa Tokion olympialaisissa. Suorituksiin pitää kuitenkin saada vielä puhtautta.

- Suoritusvarmuutta pitää saada. Monta kisaa tulee olemaan ennen Tokiota ja niissä pitää onnistua. Olisihan se hienoa, jos Suomesta olisi kaksi edustajaa Tokiossa. Oskar (Kirmes) karsii niihin MM-otteluista ja minä tulisin mukaan maailmancupeista, Saarenketo maalailee.

Mielikuva on täysin mahdollinen.

- Mutta ei se missään nimessä ilmaiseksi tule, hän huomauttaa.

Töitä on tehtävä. Sen vuoksi Saarenketo onkin täysipainoisesti urheilija. Opiskelu saa odottaa. Urheilu ja voimistelu tulevat nyt ensin. Niille jyväskyläläinen antaa kaikkensa.

 

Rutiinit ovat urheilijalle tärkeitä

Voimistelu tuli Heikki Saarenkedon elämään isosisarusten myötä. Lajin pariin hän hyppäsi 4-5-vuotiaana.  Pitkään voimistelu olikin Saarenkedolle vain ”se kiva harrastus”. 16-vuotiaana hän huomasi olevansa varsin kyvykäs, joten halu treenata entistä kovemmin kasvoi. Muut lajit, jalkapallo ja jääkiekko, saivat jäädä. Fokus oli voimistelussa, jonka myötä arkikin muuttui rutiininomaisemmaksi, kurinalaiseksikin.

- Mitä enemmän mennään huippua kohti, sitä kurinalaisemmaksi arki aina muuttuu. Moniin asioihin pitää kiinnittää huomiota. Mun päivät ovatkin tosi tasaisia nyt. Nukkumaanmenot ja heräämiset ovat samanlaisia, ruokailutkin pysyvät samanlaisina.

- Kun on löytänyt itselleen sopivat asiat, niin hölmöhän sitä olisi, jos niistä ei pitäisi kiinni, mies tuhahtaa.

Saarenketo asuu omassa kämpässään, noin kilometrin päässä treenipaikasta. Vastuu omasta hyvinvoinnista kasvoi muutama vuosi sitten. Leppoisa lapsuus Leppälahdessa vaihtui armeijan jälkeen itsenäiseksi arjeksi, jossa huippu-urheilija ei voi juurikaan rutiineista lipsua.

- Vastuu kasvaa, mitä vanhemmaksi tulee. Aina ei ole äiti tekemässä aamupalaa, Saarenketo toteaa lakoniseen sävyynsä.

- Olen saanut pienestä pitäen eväitä siihen, että osaan toimia ja kantaa vastuuta. Koko perhe on ollut myös minulle todella isona tukena koko tämän voimistelumatkan. Sataprosenttinen tuki on sieltä tullut - ja tulee edelleen kaikilta kuudelta.

 

Ei mennä silmät kiinni

Vahvuudekseen voimistelijana Saarenketo mainitsee vahvat jalat sekä määrätietoisuuden. Hän myös kertoo pohtivansa todella paljon sitä, mitä milloinkin tekee.

- Totta kai mä kuuntelen valmentajaa, mutta en mä usko heti ihan kaikkea. Mietin itsenäisesti tosi paljon sitä, miten asiat toimii. En mene silmät kiinni. Se on jollain tavalla hyvä juttu, mutta myös huono juttu – ainakin valmentajan näkökulmasta, mies nauraa.

Saarenkedon luonteesta kertoo paljon se, että hän ei siedä paikallaan olemista. Eteenpäin on mentävä ja itseään täytyy haastaa.

- Mä olen aika kankea ja esimerkiksi venyttely on aika tylsää. Siinä ei pääse haastamaan itseään, vaan on oltava paikallaan. Siinä mä olen kyllä tosi huono, Saarenketo naurahtaa jälleen.

Tavoitteet voimistelussa, edustuspaikka MM-kisoissa ja olympialaisissa, ovat jyväskyläläisen haaveita. Ne ovat realistissävytteisiä haaveita. Paineiden olemassaolon Saarenketo kuitenkin aistii, mutta niiden kanssa hän pystyy elämään.

 

- Paineet on hyvästä, jos ne osaa käsitellä. Koen, että olen siinä tosi hyvä. Ja onhan sitä tullut harjoiteltuakin jo aika monta vuotta. 

- Olen löytänyt paineiden tullessa kuitenkin sellaiset portaat, mitä pitkin voin kävellä ylös asti. Keskityn silloin niihin, Saarenketo kertoo.

 

Ja kun urheilijan arki joskus Saarenkedon osalta tulee päätökseen, on hänellä kunnianhimoisena ihmisenä uusia haaveita. Niiden tarkempi muoto selviää ajan kuluessa.

- Sen olen päättänyt, että sitten kun olen mielestäni ollut paras itseni voimistelussa, niin sitten voin laittaa pillit pussiin. Sitten se perus normaali arki on mun haave. Ei sen kummempaa, Saarenketo toteaa rauhalliseen tapaansa ja suuntaa treenitiloihin treenaamaan sitä parasta itseään.

Juttu on julkaistu alunperin Voimistelu-lehdessä 3/2018. Alkuperäistekstin on kirjoittanut Anne Lius-Liimatainen.