Tanssin viemää

27.2.2020 |

Vaikka housut repeäisivät kesken esityksen, tanssijat eivät lamaannu, vaan vetävät esityksensä loppuun asti ja rooleihinsa täysillä eläytyen. Tanssi ei olekaan ainoastaan hikiliikuntaa, vaan se kehittää monenlaisia taitoja, kuten motoriikkaa, rytmitajua, taiteellisuutta ja esiintymistaitoa. Lisäksi se voi tuoda elinikäisiä ystäviä – ja viedä ikimuistoisille kisamatkoille, vaikkapa Barcelonaan asti.

KRV Dance Academy on Kuopion Reippaan Voimistelijoiden alainen tanssiyhteisö, jossa voi harrastaa tanssia ja tanssillista liikuntaa tavoitteellisesti tai rennommin harrastemielessä. Kilpailevia erikoiskoulutusryhmiä on viisi lasten ja nuorten puolella, ja kaksi aikuisten ryhmää. Kilpailevat ryhmät treenaavat jopa 5-6 kertaa viikossa, eivätkä keskity vain yhteen tanssilajiin, vaan harjoittelevat eri genrejä, kuten balettia, nykytanssia, jazzia, showtanssia, streetiä/hip hopia, ja lisäksi on koreografiatunnit.

Venla Vainikainen, 16, tanssii Team Anterot -ryhmässä ja Wilma Rissanen, 16, Team Alien -ryhmässä. Ryhmiin kuuluu kaksitoista 14–17 -vuotiasta tanssijaa. Niin Venla kuin Wilmakin ovat harrastaneet tanssia liki koko ikänsä. Heidän arkensa koostuu lukiosta, treenaamisesta ja kisa-/esiintymismatkoista, joita saattaa mahtua vuoteen jopa viisitoista. Ryhmä pitää tytöt tiiviisti mukana harrastuksessa.

– Parasta tanssissa ovat ihmiset ja yhteisöllisyys, Wilma vahvistaa.

Tanssi on myös kasvattanut tytöt sosiaalisiksi.

– En olisi näin avoin tai uskaltaisi ilmaista itseäni niin hyvin, jos en olisi harrastanut tanssia. Minun on helppo tutustua ihmisiin ja esiintyä, kuten pitää esitelmiä koulussa, Venla selventää.

Venla ja Wilma ovat harrastaneet vähän aikaa myös joukkuevoimistelua, nyt harrastavat kumpikin myös teatteria ja ovat kokeilleet muita urheilulajejakin, mutta tanssi on tempaissut voimakkaimmin mukaansa.

– Tanssin vapaus luoda ja go with the flow -fiilis ovat myös tärkeitä, Venla lisää.

 

Luovuutta voi opetella

Wilma painottaa, että aloittaakseen tanssiharrastuksen, ei tarvitse osata ennestään tanssia, olla rytmitajua tai olla valmiiksi luova.

– Niitä voi opetella. Jokaisella on omat vahvuudet ja jokainen voi tanssia omalla tavallaan, Wilma kannustaa.

Venlakin rohkaisee kokeilemaan tanssia.

– Ei kannata luovuttaa heti ensimmäisen kerran jälkeen. Jokaiselle löytyy jotain, sillä tanssi on niin monipuolista, ja mekin harjoittelemme eri tyylilajeja. Tanssia voi myös tehdä tosi luovasti tai sitten tosi teknisesti ja tarkasti. Jokainen voi myös harjoitella juuri sen verran kuin itse haluaa tai omaan elämäntilanteeseen sopii.

– Lukion myötä vähensin treenaamista. Lisäksi toimin pienten tanssijoiden apuohjaajana ja pidän siitä todella paljon. Tuntuu, että opettaminen on minulle oikea tapa tehdä tanssia ja haluan toimia jatkossakin tanssinopettajana. Joka tapauksessa tanssi kuuluu elämääni, Venla pohdiskelee.

Tanssiharrastuksesta saa myös energiaa muuhun arkeen.

– Vaikka välillä väsyttää, kun menee tanssitunnille, niin sieltä lähtee aina iloisena, Wilma kiteyttää.

 

Mokaaminen kuuluu elämään

Venlan ja Wilman tanssinopettaja ja Dance Academyn vastuuopettaja Johanna Luomala painottaa, että tanssi on monipuolinen ja kasvattava harrastus.

– Tanssitunneilla harjoitellaan monenlaisia liikunnallisia taitoja. Lisäksi tanssin avulla voi kertoa tarinoita ja pyrkiä taiteellisiin kokonaisuuksiin. Liikkeitä ei tehdä vain liikkumisen vuoksi, vaan niiden kautta voi sanoa ja ilmaista asioita.

Johanna työstää ryhmiensä koreografiat, joiden teemat saattavat olla mitä vain maan ja taivaan väliltä.

– On ollut eläin- ja nenäteemaa, on ollut rauhallista, pehmeää ja kaunista koreografiaa, jolla yritetään saada kaikki hyvälle tuulelle tai nauramaan tai sitten laitetaankin yleisö esityksemme avulla itkemään, Venla kertoo.

– Itse tykkään, kun saa vetää lavalla ihan överiksi ja saa nauraa ja esittää täysillä. Lavalla ei esitysten aikana mieti mitään muuta kuin omaa roolihahmoaan.

Tanssinopettaja Johanna painottaa, että ennen kuin tanssijat voivat heittäytyä täysillä esiintymään, heidän on koettava olonsa turvalliseksi ja että he kuuluvat osaksi ryhmää. Jokainen hyväksytäänkin mukaan juuri sellaisena kuin on. Lisäksi ei ole maailmanloppu, jos mokaa. Jos vaikkapa housut repeävät kesken esiintymisen, niin sitten jatketaan improvisoiden eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

– Aina vanhemmatkaan eivät huomaa, jos sattuu joku moka, vaikka he ovat nähneet esitykset monta kertaa. On pysyttävä hahmossa ja seivattava tilanne, Venla toteaa.

– Sitä paitsi mokaaminen kuuluu elämään ja siihen tottuu!

 

Esiintymisiä ympäri Suomen

Niin Venla kuin Wilma nauttivat niin uuden oppimisesta kuin esiintymisistä.

– On hienoa päästä näyttämään jotain, mitä olemme treenanneet paljon, ja on palkitsevaa, kun esitys menee hyvin, Wilma sanoo.

He kiertävät esimerkiksi Finnish Dance Organisationin kilpailuissa, kuten Performing Artsissa, joka toimii samalla tanssin SM-sarjana. Lisäksi on paljon seurojen järjestämiä pienempiä tapahtumia, ja ryhmät käyvät myös esiintymässä tilauksesta. Lisäksi he osallistuvat Voimisteluliiton järjestämiin kilpailuihin ja tapahtumiin. Voimisteluliiton järjestämiä Voimistelun ja tanssin Lumo -semitapahtumia pidetään pitkin vuotta eri puolilla Suomea, ja tämän vuoden Lumo-finaali on kesäkuun alussa Kuopiossa.

– Hienoa, kun finaali on kotikaupungissa ja tänne tulee paljon ihmisiä. Pääsemme esiintymään kotiyleisölle ja mukaan tapahtuman kulisseihinkin, Venla ja Wilma iloitsevat.

Pääsiäisenä Venla ja Wilma suuntaavat kilpailumatkalle Barcelonaan, ja matkaa varten on kerätty yhdessä rahaa jo pitkään.

– Olemme keränneet rahaa esimerkiksi esiintymisillä, tekemällä inventaarioita kaupoissa tuntipalkalla sekä myymällä vessa- ja talouspaperia, Venla kertoo.

 


Artikkeli on julkaistu Voimistelu-lehdessä 1/2020. Teksti: Milla Vahtila. Kuvat Anne Lius-Liimatainen