Mati Kirmes

3.12.2019 |

Voimistelu-lehdessä 4/2019 kirjoitimme Kirmeksen veljeksistä. Lue alta, mitä veljesten isästä ja valmentajasta kirjoitettiin Voimistelu-lehdessä 1/2016.

Mati Kirmes - Kun tullaan salille, niin harjoitellaan tosissaan.

Voimistelu on vienyt virolaislähtöistä Mati Kirmestä ympäri Pohjoismaita. Nyt perhe on asettunut Suomeen, ja miehen valmennustaidosta saavat nauttia niin omat pojat kuin monet muut maamme miestelinevoimistelun huiput.

Huippuvalmentaja Kirmeksen päivät kuluvat pääosin Espoon Tuulimäen voimistelusalilla, maan alla sijaitsevassa pommisuojassa. Haastattelun kiireinen mies antaa työpaikallaan aamu- ja iltaharjoitusten välissä, mutta vapaa-aikaa ei juuri jää.

-"Lomaa taisi olla noin kymmenen päivää viime vuonna. Maanantaista lauantaihin harjoittelemme kaksi kertaa päivässä täällä, ja sunnuntaisin on usein kisoja ja leirejä. Jos vapaata sattuu olemaan, niin autan vaikka vaimoa siivoamaan", Kirmes nauraa.

Pitkään valmentaneen Kirmeksen tilanne on tällä hetkellä siitä erikoinen, että valmennettavien joukossa on kaksi omaa poikaa. Nuorempi Robert, 15, tavoittelee paikkaa nuorten EM-kisoihin Suomen joukkueessa, kun taas Oskar, 20, on jo yksi maamme huipputelinevoimistelijoista.

Oskar on kertonut aiemmin haastatteluissa, että salilla Mati on Mati ja kotona isä.

-"Niin se on. Se ei enää tunnu yhtään oudolta, kun on tottunut siihen. Salilla ei ole mitään isä-poika-suhteita, vaan valmennettavia", isä-Kirmes kertoo.

Oskar ja toinen Kirmeksen valmennettava Heikki Niva taistelevat paikasta huhtikuussa pidettävään Test Event -kilpailuun. Siellä jaetaan parhaille 6-ottelijoille paikkoja Rion olympialaisiin. Maakiintiöiden vuoksi Test Eventiin saa kuitenkin osallistua vain yksi suomalainen, joten ennen sitä on kolme karsintakilpailua.

-"Uskon vahvasti, että joko Oskar tai Heikki nappaa olympiapaikan. Se on vuoden päätavoite", valmentaja-Kirmes linjaa.

Alkuvuoden kaikki tekeminen tähtää Test Eventiin. Kirmes kertoo, että leireilee vanhemman poikansa ja Nivan kanssa ulkomailla useaan otteeseen ennen huhtikuuta.

-"Tämä Tuulimäki on aika rauhaton ympäristö, joten lähdemme muualle. Tärkeintä kuitenkin olisi, ettei loukkaantumisia tule. Tämä on niin herkkä laji, ja onnistuminen on pienestä kiinni."

Kirmeksellä on kokemusta olympialaisiin valmentautumisesta, sillä hän on valmentanut kolme urheilijaa kisoihin. Paras sijoitus tuli, kun Islannin Runar Alexandersson oli Ateenassa 2004 seitsemäs hevosella.

Islannin-vuosien jälkeen Kirmes ja hänen ruotsalainen vaimonsa suuntasivat Ruotsiin töihin, ja siellä myös pojat saivat ensikosketuksensa lajiin.

-"Myös vaimoni valmensi voimistelua, ja pojat olivat pienenä mukanamme saleilla", Kirmes kuvaa.

Pojat saivat kuitenkin valita lajinsa itse.

-"Molemmat pelasivat jääkiekkoa pitkään, mutta päätyivät kuitenkin voimisteluun. Emme painostaneet heitä", Kirmes nauraa.

Kirmes kertoo, että kotona pyritään puhumaan muustakin kuin voimistelusta, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Vuonna 2008 Suomeen muuttanut perhe viihtyy maassa, eikä aio ainakaan lähitulevaisuudessa lähteä mihinkään.

-"Minä opin virolaisena suomen kielen aika nopeasti, ja pojat myös. Vaimollani kesti vähän enemmän aikaa", sujuvasti suomea, viroa, englantia, venäjää ja ruotsia puhuva Kirmes sanoo.

Kirmes laittaa nyt kaiken peliin sen puolesta, että Suomi saa pitkän tauon jälkeen miestelinevoimistelijan olympialaisiin.

-"Myönnän, että jännitän, kun pojat kilpailevat. Pitkän työurani aikana olen vähän oppinut rentoutumaan, mutta totta kilpailujen seuraaminen on jännittävää. Se on pienestä kiinni: jos tulee yksi tippuminen, mahdollisuudet heikentyvät merkittävästi."

Kokenut valmentaja miettii tarkkaan, kun häneltä kysytään menestyksekkään valmennusuran taustoista. Oppia tarttui mukaan jo omalla voimistelu-uralla: Kirmes oli kovatasoisessa Neuvostoliiton juniorimaajoukkueessa.

-"Ei minulla mitään salaisuutta ole, mutta omalta uraltani opin jotain ja työssäni olen oppinut, että pitää olla kärsivällinen ja tehdä paljon töitä. Sitten tuloskin lopulta tulee. Kun tullaan tänne, niin harjoitellaan tosissaan", Kirmes sanoo saliin päin nyökäten.

 

Teksti on julkaistu alunperin Voimistelu-lehdessä 1/2016, kirjoittajana Vilja Päätalo.