Valmentajalla on tunnekasvattajan rooli

27.2.2019 |

Liisa Lappalainen kirjoitti Suomen Valmentajien lehteen voimisteluvalmentajien osaamiskyselyn tuloksista ja havainnoista.

Valmentajalla on tunnekasvattajan rooli

Voimistelussa toteutettiin vuonna 2018 valmennusosaamisen arviointi. Sen pohjalta voimisteluvalmentajien kehityskohteiksi nousivat voimavarat, vuorovaikutus, tiimityö ja kilpaileminen.

Suomalaisen valmennusosaamisen mallin mukaan rakennetulla mittarilla arvioitiin keväällä 2018 Suomessa toimivien voimisteluvalmentajien osaamista. Kyselyyn vastasi yhteensä 346 valmentajaa, joista 20 prosenttia oli suorittanut valmennuksen ammattitutkinnon. Valmentajien mittariston rinnalla oli myös voimistelijoille oma mittaristo, jolla arvioitiin valmennuksen vaikuttavuutta ja toteutumista arjen toiminnassa. Yhteensä 311 voimistelijaa vastasi kyselyyn, joka oli toteutettu Liitu-tutkimusta vastaavaksi. Näin voimistelijoiden vastauksia pystyttiin vertaamaan muihin lajeihin.

Voimisteluvalmentajien osaamisen arvioinnin tavoitteena oli kartoittaa valmennusosaamisen nykytilaa sekä luoda raamit osaamisen kehittämiselle seuraavia vuosia ajatellen. Osaaminen on yksi liiton tulevaisuuskuvan tavoitteista vuodelle 2020 ja siinä yhtenä merkittävänä osa-alueena on voimistelutoiminnan laadun nosto.

Yhdeksi merkittäväksi valmennusosaamisen kehittämisen keinoiksi valmentajat nimesivät verkostoitumisen (72 %). Tähän liitto on jo tarttunut mm. tutorhankkeen avulla. Keskeisenä tekijänä tutorprosessissa on oppimista tukevien toimintatapojen kehittäminen osaksi seurojen arkitoimintaa. Lisäksi tärkeäksi valmennusosaamisen kehittämisen keinoksi koulutusten lisäksi nimettiin leiritoiminta (59 %), johon myös satsataan keskittämällä fokusta enemmän valmentajien verkostoitumiseen.

Keskeisiksi vahvuuksiksi ja osaamiseksi valmentajat nimesivät oman kehittymismotivaationsa ja halun oppia uutta. Heillä on tehdyn arvioinnin mukaan kykyä itsearviointiin ja valmennussuhteiden ja ilmapiirin rakentamiseen. Urheiluosaamisessa vahvuutena on erityisesti hyvät lajitaidot.

”Lajia mä osaan” (joukkuevoimistelu), totesi moni valmentaja erillisissä haastatteluissa ja myös voimistelijat yhtyivät samaan. ”Mun valmentaja osaa valmentaa, se tietää lajin.” (naisten telinevoimistelu)
Voimisteluliitossa moni valmentaja on taustaltaan entinen voimistelija ja lisäksi koulutettu.Tosin moni toivoi myös kehittyvänsä seuraavan kahden vuoden aikana erityisesti voimavarojen lisäksi lajitaidoissa, koska ”Aina voi olla parempi. Mulla on ihan OK riittävä taso, mutta aina pystyy tietää enemmän. Jokaisella osa-alueella vaan voi olla parempi.” (TeamGym)

Valmennusosaamisen arvioinnissa valmentajat nimesivät kehitystarpeikseen sidosryhmäyhteistyön ja tiimityön sekä urheilijan kehittämisen kilpailijaksi. Osa valmentajista koki, että omat voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä. Väsymystä, turtumista ja venymistä arjessa on paljon ja voimavarojen riittämättömyys koettiin ahdistavana: ”Välillä mietin, jaksanko tätä” (joukkuevoimistelu). Voimavara teemaan onkin jo tartuttu ja osaamisen suunnitelmaan on lisätty voimavarakeskeisiä työskentelytapoja niin leiri- kuin koulutustoiminnassakin. Myös tiimin rakentamiseen, vastuun jakamiseen ja sidosryhmäyhteistyön sparraamiseen koettiin tarvetta. Osa valmentajista koki isosta valmennusryhmästä huolimatta toimivansa todella yksin arjessa ja tässä seuratoiminnalla on tärkeä kehittymisen paikka.

 Luottamus rakentuu vähitellen

Jotta kukaan ei jäisi työssään yksin, on voimistelussa alettu rakentaa malleja kehityskeskustelun tueksi, jossa valmentaja voi nostaa esimerkiksi tiimin tarpeen esille työnantajan suuntaan. Kaikki lähtee luottamuksesta ja uskalluksesta nostaa asioita esille. Valmentajan ei tarvitse toimia yksin pienessäkään seurassa, vaan kollegiaalista tukea tulee olla tarjolla vähintään virtuaalisen kohtaamisen kautta.

Eri voimistelulajin valmentajat eri seuroista toivoivat liitolta kehityskeskustelun sparrausta. Kiireisessä arjessa pysähtyminen, kuulluksi tuleminen ja yhdessä kehittäminen koettiin merkittäväksi lisäksi oman jaksamisen ylläpidossa. Koska kehityskeskustelut on lähiesimiestyössä merkittävä osaamisen johtamisen työväline, jolla voidaan puuttua myös lajikulttuurisiin asioihin, liitto tarttui toiveeseen saman tien.

Valmentajakoulutuksissa ollaan tyypillisesti keskitytty paljon kokonaisvaltaisen valmennustoiminnan suunnitteluun, harjoitteluun ja taidon opettamiseen. Nyt mittauksen kautta tarpeeksi kuitenkin nousi myös kilpailijaksi kehittäminen ja nimenomaan se, kuinka kasvatetaan voimistelijoita kansainväliselle huipulle. Tämän tiedon jakamiseen sopii erinomaisesti koulutuksen rinnalle erilaiset verkostotapaamiset, joissa jaetaan kokemustarinoita ja osaamista käytännön esimerkkien kautta. Valmentajien keskuudessa on paljon hiljaista tietoa ja osaamista, mitä pitäisi nyt saada näkyväksi valmennuspolun alussa olevien tueksi.

Kuva: Liisa Lappalainen kirjoitti Suomen Valmentajien lehteen keväällä 2018 tehdyn voimisteluvalmentajien osaamiskartoituksen tuloksista.