Kohti urheilijan psyykkistä hyvinvointia tukevaa ja urheilijaa osallistavaa valmennuskulttuuria koskeva pro gradu -tutkimus on valmis. Tutustu voimistelijoiden kokemuksiin autonomiaa tukevasta valmennuksesta ja psyykkisesti turvallisesta ilmapiiristä sekä löydä valmentajalle 5 vinkkiä motivaation ja paremman vuorovaikutuksen kehittämiseen.
Voimistelun harjoittelulle tyypillisiä ovat suuret toistomäärät ja taitojen hionta kohti täydellistä suoritusta. Urheilija ei saa kuitenkaan unohtua täydellisyyttä tavoitellessa. Viime aikoina urheilijoiden kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä urheilijaa tukeva valmennustoiminta ovat olleet pinnalla olevia aiheita.
Urheilijalla on oikeus urheilla ilman epäonnistumisen pelkoa tai syrjintää avoimessa harjoitteluympäristössä, jossa kynnys jutella asioista on matala. Mielenkiinto näiden arvojen toteutumiseen johti pro gradu -tutkimukseen, jossa tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisia vuorovaikutuksen ja psyykkisen ilmapiirin ongelmakohtia voimistelun valmennustoiminnassa ja harjoitteluympäristössä. Tutkielmassa selvitettiin yli 12-vuotiaiden kilpailevien voimistelijoiden kokemuksia voimisteluharjoituksissa kokemastaan autonomiaa tukevasta valmennuksesta sekä psyykkisestä turvallisuudesta. Vastaajia kyselyyn kertyi 12–27 vuoden ikähaitarilla yhteensä 304 ja joukossa oli edustettuna kaikki voimistelulajit lukuun ottamatta tanssillista voimistelua.
Autonomiaa tukeva valmennus ja psyykkisesti turvallinen ilmapiiri kertovat laadukkaasta valmennuksesta, jossa urheilija kokee olonsa turvalliseksi ja ymmärretyksi. Voimistelija kokee valmennuksen autonomiaa tukevana, mikäli hänen on itse mahdollista vaikuttaa ja säädellä toimintaa ilman ulkopuolisten tekijöiden painostusta tai pakottamista. Valmentajan tai valmennustiimin on annettava valmennusprosessissa riittävästi tilaa sille, että nuori urheilija on ennen kaikkea tiedostava toiminnan tekijä, eikä pelkästään joidenkin muiden toteuttamien valmennuksellisten toimenpiteiden sekä valintojen passiivinen kohde.
Psyykkisesti turvallinen ilmapiiri tarkoittaa puolestaan voimistelijan kokemusta siitä, että ryhmässä on turvallista olla ja urheilija voi ilmaista itseään vapaasti ilman nöyryyttämistä, syyttelyä tai asioiden sivuuttamista. Harjoittelun ja valmennuksen kannalta voimistelijan olisi tärkeää pystyä kokeilemaan uusia asioita, kertomaan ideoistaan sekä kysymään apua tai palautetta. Voimistelumaailmassa täydellisyyden tavoittelu voi toisinaan aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa, joka voi vahvistua, mikäli treenisalilla ympäristö ei ole psyykkisesti turvallinen. Psyykkisesti turvallinen ilmapiiri ja autonomian tukeminen lisäävät urheilijan sisäistä motivaatiota, sitoutuneisuutta sekä vahvistavan yksilön psyykkistä hyvinvointia. Psyykkisen hyvinvoinnin, kuten itsetunnon, itsensä arvostamisen ja psyykkisen vahvuuden ansiosta myös urheilijan suorituskyky paranee.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että valtaosa voimistelijoista (80 %) koki valmennuksen autonomiaa tukevana ja harjoitusilmapiirin psyykkisesti turvallisena. Tulosten myönteisyys oli positiivinen asia, vaikka prosenttiosuus olisi voinut jopa korkeampi. Noin joka kahdeksas voimistelija koki autonomiaa tukevassa valmennuksessa ja psyykkistä turvallisuutta edistävässä ilmapiirissä olevan vielä parannettavaa. Selkeällä enemmistöllä asiat ovat siis hyvin, mutta yksittäisiä ääritapauksia löytyy.
Trendi on samansuuntainen verrattuna vuonna 2019 alkuvuodesta toteutettuun voimistelukulttuurin tutkimukseen, jossa 95 % vastaajista koki valmennustoiminnan ja ilmapiirin myönteiseksi ja 78 % koki valmentajan huomioivan mielipiteet ja kuuntelevan ehdotuksia. Myönteisten vastauksien osuus oli tässä pro-gradu -tutkielmassa aavistuksen verran matalampi. Psyykkisen turvallisuuden ollessa ajankohtainen aihe, on uuden tutkimuksen vastauksissa nähtävissä kenties tervettä kriittisyyttä verrattuna edeltävään valmennuskulttuurikyselyyn.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vaikuttavatko voimistelijan kilpataso (alueellinen, SM-taso, kansainvälinen), voimistelulaji tai voimistelijan ja valmentajan välinen valmennussuhteen kesto koetun autonomian ja psyykkisen turvallisuuden kokemuksiin. Mitään merkittävästi poikkeavaa ei kuitenkaan löydetty verrattaessa vastauksia eri luokitteluperusteiden pohjalta. Näin ollen voimistelijaa osallistavan valmennuksen ja joukkueiden sisäisen henkisen turvallisuuden voidaan sanoa toteutuvan tasaisesti voimistelijan kilpatasosta, lajista tai valmennussuhteen pituudesta riippumatta. Tämä oli tutkimuksen merkittävin tulos, joka kertoo suomalaisen voimistelu- ja valmennuskulttuurin olevan tasavertaista ja laadultaan tasaista niin kansallisella kuin huippu-urheilutasolla sekä kaikissa voimistelulajeissa. Valmentajan näkökulmasta voidaan ajatella myös lyhyemmillä valmennusjaksoilla olevan yhtä lailla iso merkitys urheilijan psyykkisen hyvinvointiin.
Psyykkisen turvallisuuden kokemuksissa eroavaisuuksia löydettiin voimistelijoiden keskinäisen sekä voimistelijan ja valmentajan välisen vuorovaikutuksen välillä. Kävi ilmi, että voimistelijat kokivat hieman vahvempaa turvallisuuden tunnetta muiden voimistelijoiden kuin valmentajan seurassa. Voimistelijat kohtasivat epäonnistumisista seuraavaa syyttelyä 13 % enemmän valmentajan kuin muiden voimistelijoiden toimesta, joka oli merkittävin eroa aiheuttava osa-alue psyykkisen turvallisuuden kokemuksissa. Tuloksista voidaan päätellä epäonnistumisen pelon ja paineiden lataamisen liittyvän enemmän valmentajan toimintaan kuin muihin voimistelijoihin. Valmentajalla onkin merkittävä rooli positiivisen ja kannustavan ilmapiirin sekä treeneissä vallitsevien asenteiden luomisessa. Valmentajan vaatimusten ja odotusten urheilijoille tulisi olla linjassa urheilijan taitotason ja pätevyyden mukaan, jotta urheilija ei kokisi ahdistusta tai pelkoa epäonnistumisesta.
Autonomiaa tukevan valmennuksen väittämissä valmentajan tunnetaitoihin liittyvien kohtien osalta keskiarvot olivat kaikkein matalampia. Puutteellisilla tunne- ja vuorovaikutustaidoilla valmentajan on vaikeampi luoda yksilöllisiä suhteita urheilijoiden kanssa, joka taasen heijastuu heikkoon yksilöiden ja valmennustarpeiden huomioimiseen. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan myös urheilijan mielipiteiden ja ehdotusten kuuntelemisessa. Aikaisemmat tutkimustulokset suomalaisesta valmennuskulttuurista kertovat autonomiaa tukevassa valmennuksessa olevan vielä kehitettävää vuorovaikutustaitojen osalta ja tämän tutkimuksen tulokset edelleen painottavat näiden taitojen tärkeyttä sekä niiden edistämistä valmentajilla.
Valmentajan toiminnalla on merkittäviä vaikutuksia urheilijan hyvinvointiin ja urheilun ilmapiirin. Vaikka autonomiaa tukeva valmennustapa on opittavissa oleva taito, ei valmennustavan muuttaminen tapahdu hetkessä. Myös harjoitusilmapiirin muuttaminen edellyttää valmentajalta pitkäjänteistä toimimista tavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisesti urheilijakeskeisyys, kuuntelu- ja empatiataidot sekä urheilijaa huomioiva palautteenanto edistävät tehokkaasti sekä autonomian että psyykkisen turvallisuuden kokemuksia. Valmentajan tehtävänä on odottaa urheilijalta huippusuoriutumista ja mahdollistaa siihen pääseminen. Aivan yhtä tärkeää on rakentaa psyykkisesti turvallinen ilmapiiri, joka vahvistaa urheilijan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kaikkien nuorten parissa työskentelevien valmentajien olisi hyvä miettiä, miten juuri he voivat olla luomassa urheiluympäristöä, jossa nuori tuntee pystyvänsä olemaan oma aito itsensä ja vaikuttamaan häntä koskeviin asioihin.
Tutkimuksen yhteenvetona voimistelijoille kuuluu pääasiassa hyvää ja positiivisia kokemuksia löytyy kielteisiä huomattavasti enemmän. Tietoisuus ongelmakohdista ja valmentajien kouluttaminen ovat vieneet voimistelukulttuuria kohti urheilijan psyykkistä hyvinvointia tukevaa ja urheilijaa osallistavaa valmennuskulttuuria. Suunta on viime vuosina ollut hyvä ja matka eteen päin jatkuu edelleen. Suomen Voimisteluliiton tekemän työn tulokset laadukkaan valmennustoiminnan edistämisessä nähdään tarkemmin seuraavan lajikulttuurikyselyn seurantatutkimuksen myötä.
Viisi vinkkiä valmentajalle urheilijan motivaation, suorituskyvyn ja sitoutumisen buustaamiseen:
- Kysy & kuuntele. Kysy kuulumisia ja ole aidosti kiinnostunut, miten voimistelijalla menee. Luo tilanteita ja aikaa, jossa urheilijan toiveita, ideoita ja ajatuksia kuullaan.
- Anna mahdollisuus vaikuttaa ja kantaa vastuuta. Ota urheilija mukaan päätöksentekoon ikään ja taitotasoon sopivalla tavalla yhteisten pelisääntöjen laadinnassa, tavoitteiden asettamisessa, kilpailukalenterien tekemisessä sekä harjoitusten sisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Osallistaminen ja vastuun antaminen kertovat urheilijalle, että valmentaja luottaa häneen.
- Anna tilaa epäonnistumisille. Osoita sanoin ja teoin, että harjoituksissa on turvallista tehdä virheitä. Kannusta yrittämään täysin uusia tai urheilijasta haastavilta tuntuvia asioita ja anna rohkaisevaa palautetta.
- Vältä äänen korottamista. Mene lähelle puhutellessasi urheilijaa. Normaali äänenvoimakkuus vähentää tilanteiden virhetulkintaa uhkaavana. Puhuttele ja lähesty urheilijaa ensisijaisesti ihmisenä, ja vasta sitten urheilijana.
- Keskity palautteessa itse suoritukseen. Pyri antamaan palautetta niin, ettei se arvostele ihmistä. Anna tilaa yksilön omalle kokemukselle ja keskitytään siihen, miten hyvin urheilija suoriutui tehtävästä eikä niinkään miten hänen olisi pitänyt suoriutua.
Teksti: Petra Rinta-Koski (Liikuntatieteiden maisteri, seuratyöntekijä, akrobatiavoimistelun valmentaja)
Lue lisää Petran pro gradu-tutkimus: Voimistelijoiden kokemuksia autonomiaa tukevasta valmennuksesta ja psyykkisesti turvallisesta ilmapiiristä
