Turvallinen kohtaaminen ja lapsen tahtinen keskustelu auttaa voimistelijoita epätietoisuuden keskellä.
Voimistelijoiden valmius käsitellä lajikulttuuria vaihtelee heidän ikänsä mukaan ja samoin altistuminen sitä koskevalle uutisoinnille. Jos asiasta keskustellaan kotona tai seuroissa, on tärkeää ottaa huomioon lasten kehitystaso. Tarve keskustella on aina yksilöllinen, eikä lajikulttuurin ongelmien käsittelyyn kannata ryhtyä pakonomaisesti. Lapsen pitää kokea tilanne rauhalliseksi ja turvalliseksi.
Meidän aikuisten on hyvä herkistyä ja huomata kuitenkin tilanteita, kun lapset ilmaisevat halunsa keskustella kuulemastaan tai näkemästään. Muista, että lasten omissa verkostoissa voi olla vilkastakin keskustelua, mistä me aikuiset emme oikeastaan tiedä mitään.
Mitä pienemmästä voimistelijasta on kysymys, sitä tärkeämpää on, että heitä suojellaan yksityiskohtaiselta uutisoinnilta. Uutisia ei kannata lukea ääneen heidän kuullen, eikä kauhistella otsikoita. Tärkeämpää on keskustella turvallisesta harrastamisesta ja pohtia yhdessä, tietävätkö voimistelijat oikeutensa. Millaista heillä on harjoituksissa? Millaista voi olla ikävä toiminta ja mitä on vähättelevä tai loukkaava kohtelu? Miten tulisi toimia, jos kokee turvattomuutta, pelkoa tai ahdistusta treeneissä?
Arvosta ja pysähdy – ota huoli puheeksi
Tärkeää on osoittaa kiinnostusta ja välittämistä kysymällä voimistelijoiden kuulumisia ja ajatuksia. Mieti milloin ja missä olisi hyvä puhua ilman häiriötekijöitä. Jutteluun kannattaa varata aikaa, koska alkuun pääseminen voi olla hidasta. Tuo esille, että olet valmis auttamaan. Puheeksi ottaminen on parasta tehdä avoimin kysymyksin: olet ollut hieman allapäin viime päivinä, miten sinulla menee? Älä tee oletuksia ja anna tilaa kertomiselle.
Pienen lapsen pienet murheet ovat kertojalleen isoja asioita ja vaativat rohkeutta kertoa niistä. Älä vähättele toisen kokemuksia. Osa kokemuksista ei ole yksinään isoja asioita, mutta jos huonoja signaaleja tulee monta kertaa ja monissa harjoituksissa, voi olla vaikea selittää konkreettisesti, mistä on kyse, mutta olo on silti lapsesta painostava ja ahdistava. Kunnioita tilannetta kuuntelemalla. Jos huomaat, että voimistelijaa painaa jokin, mutta hän ei syystä tai toisesta halua kertoa, niin hyväksy tämäkin ja kerro, että olet valmis kuuntelemaan ja juttelemaan myöhemminkin. Muista sopia jatkotoimenpiteistä eli palaatteko asiaan, etenettekö asian kanssa vai onko tilanne hyvä? Pääasia, että lapsi tulee tietoiseksi, että hänen ajatuksillaan ja kokemuksillaan on merkitystä ja epäasiallisesta kohtelua ei tule sietää.
