Toimittaja Leila Suomaan elämäntaival päättyi ystävänpäivänä 81 vuoden ikäisenä.
Hän syntyi Kuusankoskella ja opiskeli tiedotusalaa Tampereen yliopistossa. Hänen ensimmäinen työpaikkansa v. 1970 oli Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitossa, SNLL:n äänenkannattajan Kisakentän toimitussihteerinä ja liiton tiedottajana, sittemmin viestintäpäällikkönä. Sillä nimikkeellä hän jatkoi v. 1994 Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseuroissa ja 2004 edellistä seuranneessa Suomen Voimisteluliitossa eläkkeelle siirtymiseensä, vuoteen 2007 asti.
Toimitussihteerinä SNLL:ssa Leila Suomaa toimitti maamme ensimmäistä suomenkielistä naisten urheilulehteä, jota hän kehitti yhdessä luottamushenkilöistä muodostetun toimitusneuvoston kanssa. Monipuolistaakseen lehden sisältöä Leila Suomaa loi itselleen avustajaverkoston jakamaan tietoa, taitoa ja kokemusta lukijakunnalle, joka koostui voimistelijoista, ohjaajista, seurajohdosta ja koulujen opettajista.
Leila Suomaan aloitteesta koulutettiin eri puolilla maata SNLL:n seuroille tiedottajia seuratyön kehittämiseksi. Hän itse antoi asiantuntemuksensa liiton julkaisuihin, kuten Liisa Orkon juhlakirjaan Liikettä – elämää (1982), Irja Kleemolan kirjoittamaan historiikkiin Naisliikuntaa 100-vuotta (1996) sekä Kiltojen juhlaa (v. 2008 ).
Leila Suomaa oli kirjoittaja. Hänen tekstinsä olivat sujuvaa ja artikkelit harkitusti tiivistettyjä. Hän arvosti suomalaisen naisvoimistelun historiaa sekä sen päämääriä, unohtamatta ajassa eläviä liikunnallisia virtauksia. Leila Suomaa suhtautui asioihin analyyttisesti ja kriittisesti, ei kuitenkaan poissulkevasti.
Voimistelujärjestössä valmistaudutaan vuosittain suurtapahtumiin, kilpailuihin, näytöksiin, juhlavuosiin tai kokeiluihin. Toimittajana Leila Suomaan työpanos oli tärkeä näiden järjestelyissä ja toteutuksessa. Hänen työpöydällään oli kasoittain julkaisuja, muistioita ja tiedotteita, joita vain hän hämmästyttävän muistinsa ansiosta hallitsi.
Vuonna 1994 ja 2004 toteutuneet voimistelujärjestöjen yhdistymiset laajensivat Leila Suomaan toimenkuvaa. Lisääntynyt kilpailutoiminta ja ulospäinsuuntautuva viestintä saivat vuosi vuodelta suuremman jalansijan. Leila Suomaa koki yli 30-vuotisen työuransa aikana muutoksen, kun henkilökohtaisten kohtaamisten tilalle tulivat moninaiset sähköiset laitteet.
Vanhempi voimistelijasukupolvi muistaa Leila Suomaan Kisakentästä ja persoonana, joka näki, kuuli, muisti ja oli läsnä, mutta joka ei tehnyt numeroa itsestään. Hänen jätti eläkkeelle siirtyessään koettuja toimintatapoja, yhteistyökumppaneita ja aineistoa seuraajiensa käyttöön ja uudistettavaksi.
Leila Suomaan poismeno pysäyttää meidät, hänen aikalaisensa muistelemaan häntä ja hänen uskollisuuttaan voimistelujärjestölle.
Pirjo-Liisa Vilenius
