Kun Janne Järvenpää vei tyttärensä ensimmäiseen kevätnäytökseen, hänelle ei tullut mieleenkään, että jonain päivänä samalla esiintymislavalla voimistelisivat sekä tytär että isä.
Jannelle voimistelumaailma tuli tutuksi lasten harrastusten kautta. Ensimmäisistä lasten voimistelutunneista isälle mieleen jäi Liikuntaseura Vihti-Gymin mukaansatempaava ohjaaja ja mukava yhdessä tekeminen silloin 2-vuotiaan perheen esikoisen, Emilian kanssa. Ajatus omasta voimisteluharrastuksesta heräsi kuitenkin sattuman kautta vasta vuosia myöhemmin.
Järvenpäät muuttivat Espooseen 2011 ja jo samaisena syksynä löysi Janne itsensä katsomasta joukkuevoimistelua harrastavan Emilian esiintymistä Olarin Voimistelijoiden Joulugaalassa. Gaalassa esiintyi myös miesten oma esittävän voimistelun ryhmä Quut.
”Muistan nauraneeni ihan vedet silmissä sitä pallo-ohjelmaa. Mietin, että ei hitsi, toihan on magee juttu”, Janne muistelee miesten esitystä. ”Se esitys oli tavallaan veret seisauttava, niin erilainen kuin kaikki notkeiden tyttöjen esitykset.”
Yhtä aikaa hauskat ja sympaattiset miesten esitykset kiinnostivat ja Janne mainitsi ryhmään liittymisestä useamman kerran vaimolleen Karoliina Kaijasilta-Järvenpäälle. Helsingissä 2015 järjestetystä World Gymnaestradasta innostuneena lapsuudessaan voimistellut Karoliina ilmoittautui ensin itse tanssillisen voimistelun ryhmään ja samaisena jouluna kuusen alta löytyi myös Jannelle kevätkauden maksettu jäsenmaksu.
”Niin kuin osasin odottaakin, ryhmään oli äärimmäisen helppo mennä sisään”, Janne kertoo. ”Meidän ryhmässä on mieletön yhteishenki ja oikeasti hyviä tyyppejä. Vaikka treeneissä otetaan asiat rennosti, niin stagella jokainen antaa ihan kaikkensa.”
Yli 40-vuotiaista äijistä koostuvan ryhmän esitykset ovat alusta alkaen maskuliinisia, eivätkä koreografiat yleensä sisällä perinteisiä naisvoimistelun tai joukkuevoimistelun liikkeitä. Lavalla Quut on nähty niin raksamiehinä kuin karhuina. Treenejä ryhmällä on yleensä kerran viikossa ja esitysmatkat ja kilpailut ovat vieneet Jannen aina Viroon ja Itävallan World Gymnaestradaan asti.
Quut tapaavat myös vapaa-ajalla, esimerkiksi saunailtojen ja golfin parissa. Juuri tällaisen yhteisöllisyyden Janne listaa yhdeksi voimistelun parhaista puolista. Kun perheen harrastuksiin kuuluu esittävää voimistelua, tanssillista voimistelua, joukkuevoimistelua, telinevoimistelua ja rytmistä voimistelua, riittää ystäviä ja tekemistä.
”Voimistelun kautta on tullut valtava määrä uusia ystäviä ja tuttuja. Sitä mukaa kun voimistelijoiden määrä perheessä on kasvanut ja lapset siirtyvät ikäryhmästä toiseen, tapaa aina uusia lapsia ja vanhempia”, miettii neljän voimistelevan lapsen isä. ”Samalla harrastukset rytmittävät arkea ja lapsetkin oppivat sitoutumista, valmentajan kuuntelemista ja itsensä likoon laittamista.”
Nyt 16-vuotias Emilia nyökyttelee isän sanoille yhteisöllisyydestä.
”Vaikka on tullut uutena johonkin joukkueeseen, niin on heti saanut kavereita.”
Eihän se muulla selviä kuin kokeilemalla, eiks niin?
Miesten esittävä voimistelu on vielä pieni, mutta kasvava osa naisvaltaista lajia. Quut ovat saaneet ”kilpaveljiä” mm. Jyväskylän Naisvoimistelijoiden Lost Boys -ryhmästä ja innostus lajia kohtaan lisääntyy sitä mukaa, kun se tulee miehille tutuksi.
”Ei voimistelun harrastaminen ollut tullut mieleen, kun en ollut nähnyt mitään vastaavaa”, Janne summaa pääsyyn sille, miksi miehet löytävät voimistelun pariin usein vasta lasten voimisteluharrastuksen kautta.
Nyt neljä vuotta voimistellut Janne arvelee, että hänen omassa seurassaan melkein kaikki Quut-ryhmän esityksiä nähneet voimistelijatyttöjen isät ovat ainakin vähän kiinnostuneita ryhmän toiminnasta ja siihen liittymisestä.
”Meillä on siellä niin hyvä henki ja meininki, se vetää puoleensa”, hän kertoo. ”Kiinnihän sä jäät siitä kaikille kavereille jossain vaiheessa, niille kenen kanssa olet pelannut salibandya tai ketkä tunnet töistä. Mutta sepä se onkin, asioita ei pidä ottaa liian vakavasti ja pitää pystyä katsomaan itseään siitä perspektiivistä, että tuollainen voi olla tosi hauskaa ja mukaansatempaavaa.”
Jannella on myös selvä viesti kaikille niille miehille, joita voimistelu kiinnostaa, mutta jotka eivät ole vielä lähteneet kokeilemaan harrastusta.
”Niin kuin moni muukin asia elämässä, niin eihän se muulla selviä kuin kokeilemalla, eiks niin?”
Myös perheen lasten, Emilian, Olivian (11), Violan (9) ja Veetin (9) mielipide isän voimisteluun on selvä: se on hyvä juttu. Varsinkin, kun isä osaa kärrynpyörän.
”On tosi hauska nähdä, että vanhemmatkin pääsevät nauttimaan voimistelusta”, summaa Emilia.
Voimisteluharrastukseen tutustuu helpoiten ottamalla yhteyttä lähimpään voimisteluseuraan. Lähimmän voimisteluseurasi löydät tämän haun avulla.
Teksti on alunperin julkaistu Voimistelu-lehdessä 3/2019. Teksti: Pinja Tavasti. Kuvat: Pinja Tavasti, Ville Lahtinen.
