
6.-12.10.2025 vietetään valtakunnallista Nuorisotyön viikkoa. Johanna Keränen on liikuttanut eri ikäisiä jo yli 15 vuoden ajan ja kertoo, millaisia asioita on nuorten ohjaamisesta ja valmentamisesta oppinut.
Uutisen kuva: Jukka Hämeenniemi
Nuorisotyön viikko on Nuorisoala ry:n koordinoima valtakunnallinen teemaviikko, jonka tavoitteena on tuoda nuorisotyön yhteiskunnallista merkitystä näkyväksi. Myös voimistelun ja muun liikunnan parissa tehdään päivittäin arvokasta työtä nuorten eteen.
Teemaviikon tiimoilta haastattelimme Kempeleen tanssi ja voimistelussa (KNV) vaikuttavaa Johanna Kerästä, joka valmentaa seurassaan tanssillista voimistelua. Keränen on toiminut ohjaajana ja valmentajana vuodesta 2009, ja vuosien varrelle on kertynyt kokemusta monenlaisista ryhmistä äiti-vauvatunneista ikäihmisten jumppaan.
Kuka?

Nimi: Johanna Keränen
Seura: Kempeleen tanssi ja voimistelu (KNV)
Ohjannut erilaisia liikuntaryhmiä vuodesta 2009. KNV:ssä toiminut vuodesta 2013.
Nykyään valmentaa seurassaan kolmea tanssillisen voimistelun ryhmää ja toimii seuran johtokunnassa.
Oma tausta baletissa, päätyi tanssillisen voimistelun pariin opiskeluporukan kautta.
Aloitti ohjaamisen, kun lukion liikunnanopettaja kysyi, haluaisiko hän alkaa ohjata ikäihmisten jumppatuntia.
Koulutukseltaan fysioterapeutti.
Yhteisöllisyys ja hauskuus tärkeintä
Tällä hetkellä Keränen valmentaa tanssillisen voimistelun Aronia-ryhmää, johon kuuluu vuonna 2007 ja sitä aiemmin syntyneitä voimistelijoita. Tämän joukkueen kanssa Keränen on toiminut pisimpään – osa on ollut Keräsen ohjauksessa yli 10 vuotta. Pitkän linjan ohjaajalla ja valmentajalla on nuorten osalta kokemusta myös muun muassa erilaisista harrasteliikunnan ryhmistä.
“Nuorilla korostuu ryhmän merkitys: on tärkeää, että viihtyy omassa harrastusporukassa. Lajista riippumatta yhteishenki on avainasemassa, jos halutaan pitää nuoret mukana harrastuksessa.
Myös hyvä luottamussuhde ohjaajaan tai valmentajaan on tärkeä. Toiminnassa tulisi olla mukana huumoriakin, että harjoituksissa on hyvä meininki. Ja tietenkin toiminnan tulisi vastata mahdollisimman hyvin nuorten omia tavoitteita”, Johanna Keränen listaa asioita, joista hänen kokemuksensa mukaan hyvä nuorten liikunta- ja urheilutoiminta koostuu.
Yhteisöllisyys ja hauskuus harrastuksen pitotekijöinä korostuivat myös Voimisteluliiton aiemmin kuluneena vuonna teettämässä nuorten drop out -kyselyssä. Kolmasosa (33 %) kyselyyn vastanneista nuorista kertoi lopettaneensa voimistelun, koska harrastaminen ei ollut enää hauskaa. Vastaavasti lähes yhtä suuri määrä (28 %) kertoi harrastuksessa tärkeintä olevan hyvä ilmapiiri ja yhteishenki.
Hyvä ohjaaja kuuntelee ja kohtaa
Johanna Keräsen mukaan nuorten ohjauksessa ja valmennuksessa korostuvat kuuntelemisen ja kohtaamisen taidot.
“Tässä ikävaiheessa elämässä alkaa olla paljon muutakin kuin koulu ja harrastus: kaverisuhteiden merkitys alkaa korostua ja usein tulee myös elämän ensimmäiset seurustelusuhteet. Tunne-elämä on nuorena vahvaa, ja esimerkiksi pettymykset voivat tuntua kokoaan isommilta.
On tärkeää, että näissä vaiheissa ohjaaja tai valmentaja kuuntelee nuorta ja panostaa heidän kohtaamiseensa.”
Keräsellä on nuorten kohtaamiseen käytännön vinkkejä.
“Meillä on treeneissä aina alkupiiri, jossa yleensä käydään kuulumiset läpi. Tämä voi joskus olla päivän ainoa kerta, kun harrastajalta kysytään, mitä kuuluu.
Aina ei ole realistista, että joka harjoituksissa ohjaaja ehtii oikeasti jutella jokaisen harrastajan kanssa, mutta piirissä voimme varmistaa sen, että jokaisella on ainakin mahdollisuus kertoa kuulumisiaan ja hänet kohdataan katsomalla silmiin.”
Keränen korostaa myös osallisuuden merkitystä. Kun nuoret saavat vaikuttaa oman harrastukseensa, voi se ehkäistä drop outia.
“Teetämme kauden lopuksi kyselyn, jossa kysellään nuorten toiveita tulevalle kaudelle. He pääsevät vaikuttamaan esimerkiksi harjoitus- ja kilpailumääriin.
Yhdellä kaudella voimistelijat toivoivat, että harjoituskertoja olisi yksi vähemmän viikossa lukiokiireiden vuoksi. Tämä toteutettiin, ja näin saatiin ryhmä jatkamaan.”

Johanna Keräsen valmentama Aronia-joukkue tanssillisen voimistelun mestaruuskilpailuissa 2025. Kuva: Jukka Hämeenniemi
Ohjaajan merkitys korostuu muussakin kuin lajitaidoissa
Yhteisöllisyys, hauskuus ja osallisuus – Johanna Keräsen mukaan ohjaaja tai valmentaja on keskeisessä roolissa näiden pitotekijöiden toteutumisessa harrastuksessa. Hän antaa esimerkin siitä, kuinka ohjaaja tai valmentaja voi itse aktiivisesti edistää yhteisöllisyyttä.
“Nykyisen ryhmämme kanssa panostamme ryhmäytymiseen, vaikka he tuntevatkin jo toisensa pitkältä ajalta. Treeneissä toteutetaan aika ajoin leikkejä tai pelejä, ja järjestämme myös treenien ulkopuolista toimintaa, kuten joukkueiltoja.
Viimeksi toteutimme esimerkiksi piirustustehtävän. Siinä jokainen sai piirtää paperin toiselle puolelle, mitä oli tehnyt alkuviikosta ja toiselle puolelle, mitä oli tulossa loppuviikosta. Paperi annettiin vieressä istuneelle kaverille, jonka piti tulkita, mitä piirustuksessa kuvataan.”
Johanna Keräsen mielestä ohjaajan tai valmentajan työ on merkityksellistä monella tapaa.
“Tietenkin ihan jo se on tärkeää, että ohjaaja tai valmentaja voi edistää nuorten liikkumista ikävaiheessa, jossa se yleensä tippuu. Merkityksellistä on myös se, että nuorille tarjotaan paikka, johon kuulua ja jossa voi kokea onnistumisen tunteita.
Parhaimmillaan ohjaaja tai valmentaja on nuorelle yksi tärkeimmistä aikuisista. Jos luottamussuhde on vahva, voi ohjaajalle tai valmentajalle joskus olla helpompaa kertoa joistain asioista, kuin vaikka vanhemmalle.”
Keränen korostaa myös suunnitelmallisuuden ja tavoitteiden asettamisen merkitystä. Harrastajalle on tärkeää ymmärtää, miksi jotain tehdään, ja tämän avaamisessa ohjaajan tai valmentajan rooli on keskeinen.
“Parasta on harrastajien innostus”
Harrastajien tapaan ilo ja yhteisöllisyys ovat Johanna Keräselle parhaita asioita ohjaustyössä.
“Parasta on, kun näkee kuinka harrastajat osallistuvat ja saavat uuden oppimisesta innostusta ja iloa. Ja tietysti se, että olen saanut täältä ystäviä muuhunkin elämään, kuin voimistelusalille.
On ollut ihanaa seurata, kuinka pienistä satubalettilaisista on kasvanut parikymppisiä, jotka ovat edelleen voimistelun parissa ja alkaneet itsekin valmentaa. Tuntuu, että on omalla toiminnalla innostanut heitä.”