Voimisteluseurat ratkaisevat kolme yhteiskunnallista ongelmaa kerralla

Suomessa keskustellaan paljon kolmesta suuresta haasteesta: väestön ikääntymisestä, yksinäisyydestä sekä lisääntyvästä mielenterveyden kuormituksesta. Samalla keskustellaan siitä, riittävätkö hoivapalvelut tulevaisuudessa, ja millaisia kustannuksia hyvinvointialueille syntyy.

Meillä on ratkaisu aivan olemassa, mutta emme vain näe sitä. Voimisteluseurat nimittäin tuottavat hyvinvointia tavalla, joka vastaa suoraan näihin megatrendeihin. Voimisteluliiton Ikiliiketutkimus osoittaa tämän kiistatta.

Tutkimuksen mukaan säännöllinen harrastaminen voimisteluseurassa:

1) säilyttää ikääntyneiden toimintakyvyn ja mahdollistaa itsenäisen arjen;

2) ehkäisee yksinäisyyttä, kun jumpparyhmästä muodostuu arkinen yhteisö;

3) lisää mielen hyvinvointia, sillä pienillä rutiineilla on suuri vaikutus mielenterveyteen.

Vaikka Suomessa on yli 150 voimisteluseuraa, jotka järjestävät ikääntyvien liikuntaa, vain murto-osa ikääntyvistä tietää voimisteluseurojen palveluiden olemassaolosta.

Tutkimuksen mukaan 97 % voimisteluseuroissa harrastavista ikääntyvistä suosittelisi harrastusta ikätoverilleen, mutta vain 29 % ikääntyvistä tietää jotain voimisteluseurojen tarjonnasta.

Tässä on suurin paradoksi. Vaikka hyvinvointivaikutukset ovat välittömiä ja kiistattomia, vain pieni osa yli 65-vuotiaista tietää, mitä kaikkea voimisteluseurat tarjoavat.

Hukattu mahdollisuus yhteiskunnassa

Miksi tästä pitäisi puhua myös voimistelumaailman ulkopuolella?

Koska kyse ei ole enää vain liikunnasta. Kyse on terveydenhuollon kustannuksista, toimintakyvyn säilyttämisestä, palveluverkon kuormituksesta, yksinäisyyden ehkäisystä, mielenterveyden tukemisesta.

Voimisteluseurat eivät ole marginaalinen toimija. Ne ovat osa Suomen sosiaalista ja terveydellistä turvaverkkoa. Ja tämän pitäisi näkyä myös rakenteissa: kuntien kumppanuuksissa, terveydenhuollon ohjauksessa ja kansallisessa viestinnässä.

Meillä on jo toimiva malli.
Tehdään se yhdessä näkyväksi ja toimivaksi.