Hyppää sisältöön
Etusivu » Uutiset » Jokainen lapsi on arvokas, myös voimistelusalilla
16.11.2026

Jokainen lapsi on arvokas, myös voimistelusalilla

Lapsi keskustelee aikuisen kanssa

Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään 16.–22. marraskuuta teemalla ”Jokainen lapsi on arvokas!”. Voimistelussa tämä tarkoittaa paljon muutakin kuin kaunista ajatusta. Se näkyy siinä, miten lapselle puhutaan, kuka pääsee mukaan, saako lapsi vaikuttaa harrastukseensa ja mitä tapahtuu, kun hän sanoo, ettei jokin tunnu hyvältä.

Muutos alkaa siitä, että tunnistamme sen tarpeen

Vuoden 2018 valmennuskulttuurikysely oli merkittävä sysäys voimistelun toimintakulttuurin kehittämiselle. Kysely ja voimistelijoiden kokemukset nostivat esiin epäkohtia, mutta myös sen, etteivät lapsen oikeudet ja niiden merkitys valmennuksen arjessa olleet riittävän selviä.

Aloitimme yhteistyön Lastensuojelun Keskusliiton kanssa jo vuonna 2019 vahvistaaksemme ymmärrystä lapsen oikeuksista urheilussa. Kun lasten voimistelun linjauksen valmistelu käynnistyi vuonna 2022, emme siis aloittaneet työtä tyhjästä. Monessa seurassa tehtiin jo laadukasta työtä, mutta samalla oli tunnistettu toimintatapoja, joita oli syytä tarkastella kriittisesti.

Miksi kilpailumenestys ohjasi joissakin lajeissa lasten harjoittelua niin varhain? Miksi lapsia vietiin kilpailuihin jo 7-vuotiaana? Miksi lasten mielipiteille jäi niin vähän tilaa? Myös kehoon, ravitsemukseen ja harjoittelun turvallisuuteen liittyvät käytännöt kaipasivat tarkastelua.

Muutos ei käynnisty sillä, että kirjoitetaan uusi ohje. Ensin on tunnistettava, mitä pitää muuttaa ja miksi. Se vaatii myös halua tarkastella toimintatapoja, joita on vuosia pidetty itsestäänselvyyksinä ja lajin normeina.

Lasten voimistelun linjaus tuli voimaan vuoden 2024 alussa. Sen valmistelussa saimme arvokasta asiantuntija-apua Lastensuojelun Keskusliitolta. Kirsi Pollari kollegoineen auttoi meitä ymmärtämään YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja sen merkitystä urheilussa. Työssä on ollut mukana laaja joukko lapsen oikeuksien, hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden ja turvallisen urheilun asiantuntijoita. Osaamistaan ovat tuoneet muun muassa Ihmisoikeusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Syömishäiriöliitto, Pelastakaa Lapset, Väestöliitto, MIELI ry:n Nuori mieli urheilussa -hanke, Et ole yksin -palvelu, Paralympiakomitea ja SUEK.

Lapsen oikeudet eivät ole mielipidekysymys

Lasten voimistelun linjaus perustuu lapsen oikeuksiin. Ne kuuluvat jokaiselle lapselle riippumatta siitä, harrastaako hän kerran viikossa vai tavoitteleeko kilpailumenestystä.

Meillä voi olla erilaisia näkemyksiä valmennuksesta, harjoittelusta ja kilpailusta. Lapsen oikeudet eivät kuitenkaan ole makuasia, eikä niistä voi poimia vain itselle sopivia. Ne velvoittavat aikuisia myös silloin, kun olemme tottuneet toimimaan toisin.

Lapsen oikeuksista puhumista ei tarvitse pelätä. Tarkoitus ei ole etsiä virheitä tai osoitella sormella, vaan tunnistaa aikuisten vastuu ja uskaltaa tarkastella myös tuttuja toimintatapoja uudesta näkökulmasta.

Jo oikeuksien tiedostaminen voi muuttaa toimintaa. Saako lapsi vaikuttaa? Tuleeko hän kuulluksi? Onko harjoittelu turvallista? Meneekö hyvinvointi todella kilpailumenestyksen edelle?

Lopulta lapsen oikeudet näkyvät arjen valinnoissa: siinä, miten puhumme lapselle, millaisia odotuksia asetamme, miten suhtaudumme epäonnistumisiin ja kuinka paljon annamme lapselle tilaa olla lapsi.

Miltä muutos näyttää seurojen arjessa? 

Lapsen oikeuksien toteutuminen ei aina edellytä suuria uudistuksia. Joskus kyse on yhdestä kysymyksestä, toisinaan harjoittelun rakenteiden tai totuttujen käytäntöjen muuttamisesta. 

Seuroissa lasten voimistelun linjausta toteutetaan muun muassa seuraavilla tavoilla: 

Joensuun Katajan voimistelujaostossa lapsille tarjotaan mahdollisuus edetä harrastuksessa omaan tahtiin. Alle kolmevuotiaat liikkuvat yhdessä vanhemman tai muun turvallisen aikuisen kanssa taaperotemppuryhmissä. Kolmen ikävuoden jälkeen lapsi voi siirtyä itsenäiseen harrastusryhmään tai jatkaa liikkumista yhdessä aikuisen kanssa vekaratemppuryhmässä. Näin perheet voivat valita lapsen kehitystasoon ja valmiuksiin parhaiten sopivan tavan harrastaa. 

Hämeenlinnan Voimisteluseurassa lapset toivoivat leirille akrobatiaa. Valmentajat tarttuivat ehdotukseen ja järjestivät sitä yhdessä seuran akrovalmentajan kanssa. 

Turun Lahja Sportissa lapset ja perheet voivat vaikuttaa valmennusryhmän viikoittaiseen harjoitusmäärään. Lisäksi 12-vuotiaat voimistelijat pääsevät itse suunnittelemaan kesäharjoitteluaan. 

Oulun Pyrinnössä koulujen lomilla järjestetään kausimaksuun kuuluvia harjoituspäiviä, joissa saman ikäluokan voimistelijat harjoittelevat yhdessä tavallisista harjoitusryhmistään riippumatta. Myös oheisharjoittelussa kuullaan lasten toiveita, ja yksi suosikeista on ollut trampoliinipuisto. Lisäksi seura on ottanut käyttöön harjoittelun maksukaton, joka helpottaa useamman lajin harrastamista seuran sisällä. 

Myös harrastamisen muihin kustannuksiin voidaan vaikuttaa. Vantaan Voimisteluseurassa kilpailupukuja on pidetty kierrossa jo pitkään, jotta perheiden ei tarvitse hankkia joka kaudelle uutta pukua. TVS Illusionissa seura ja vanhemmat ovat sopineet vanhoille puvuille edullisen vuokrahinnan. 

Esimerkit osoittavat, että lapsilähtöisyys ei tarkoita tavoitteellisuudesta luopumista. Se tarkoittaa lasten erilaisten tarpeiden, toiveiden ja elämäntilanteiden huomioimista myös tavoitteellisessa harjoittelussa. 

Muutos ei tapahdu yhdellä päätöksellä 

Lasten voimistelun linjaus on ollut voimassa lähes kolme vuotta. Sen teemoja on käsitelty seurojen kanssa webinaareissa ja seurakiertueilla sekä ohjaajien ja valmentajien koulutuksissa ja leireillä. Myös viikoittaiset Laadukas lasten ohjaus -Instagram-julkaisut ovat herättäneet keskustelua lasten harrastamisen arkitilanteista. 

Matkan varrella on kohdattu onnistumisia, kysymyksiä, erilaisia näkemyksiä ja myös muutosvastarintaa. Seurat ja lajit ovat eri vaiheissa, ja kehittämistarpeet vaihtelevat. 

Olemme myös oppineet, ettei yhteinen linjaus tai yksittäinen koulutus vielä muuta arjen toimintaa. Tarvitaan toistoa, keskustelua ja rohkeutta arvioida omia käytäntöjä. 

Lajiliiton tehtävä on luoda yhteistä suuntaa, tukea ja tarvittaessa haastaa totuttuja toimintatapoja. Seurat tekevät muutosta todeksi arjessa, ja niiden ratkaisuista voi oppia koko voimisteluyhteisö. 

Voimistelussa on paljon myös vaalittavaa 

Voimistelun epäkohtia on nostanut esiin myös Jumppatytöt-taidekollektiivi. Sen toiminta on haastanut tarkastelemaan lajikulttuuria kriittisesti, mutta samalla tehnyt näkyväksi voimistelun voimaa ja naisurheilun arvostusta. 

Marraskuun alussa kollektiivi järjesti Tampereella voimistelun kansanjuhlan, jossa juhlistettiin naisurheilua ja Minettien maailmanmestaruuksia. Hämeensillan patsaatkin puettiin voimisteluasuihin. 

Voimme tunnistaa lajimme epäkohtia ja tehdä työtä niiden korjaamiseksi samalla, kun arvostamme kaikkea sitä hyvää, mitä voimistelu tarjoaa. 

Voimistelussa on osaamista, yhteisöllisyyttä, iloa, taidetta ja valtavasti ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä lasten ja nuorten parissa. Niitä kannattaa vaalia. Samalla on uskallettava luopua toimintatavoista, jotka eivät enää palvele lasten hyvinvointia. 

Mitä lapset itse muuttaisivat? 

Lapsen oikeuksien viikko tarjoaa hyvän hetken tarkastella omaa toimintaa. Ei siksi, että kaikki olisi kesken tai pielessä, vaan siksi, että laadukasta toimintaa voi aina kehittää. 

Muutos vie aikaa. Se vaatii yhteistä ymmärrystä, osaamista ja joskus myös vaikeita keskusteluja. Mutta jos emme tunnista muutoksen tarvetta, mikään ei myöskään muutu. 

Ehkä jokaisessa seurassa ja valmennusryhmässä voisi lapsen oikeuksien viikolla kysyä kaksi yksinkertaista kysymystä: 

Mikä teidän harrastuksessanne on parasta? 

Mitä te haluaisitte muuttaa? 

Ja ennen kaikkea kuunnella, mitä lapset vastaavat. 

Liisa Lappalainen

Liisa Lappalainen

Osaamisen kehittämisen päällikkö

Lasten voimistelun linjaus

Osaamisen kehittämisen kokonaisuuden johtaminen, koulutuspolun ja -prosessien hallinointi ja kehittäminen, Priima. Lasten voimistelun linjaus ja laadukas lasten voimistelu.

Haku