Voimistelulajit luetaan varhaisen erikoistumisen lajeihin. Varhainen erikoistuminen tarkoittaa omaan lajiin erikoistumista jo varhain ennen murrosikää. Konkreettisesti tämä merkitsee nuorelle urheilijalle suuria viikoittaisia harjoitusmääriä, sekä lajille ominaisten liikkeiden jatkuvaa toistamista. Näin ollen lajikohtaisten liikkeiden toistovolyymi on suuri.
Voimistelulajeissa tulee paljon toistuvaa taaksetaivutusliikettä, joka asettaa keskivartalon ja lantion alueen lihakset merkittävään asemaan. Keskivartalon ja lantion alueen lihakset tukevat selkärankaa ja niiden antama tuki on välttämätön, mikäli halutaan välttyä selkärankaan kohdistuvalta liialliselta kuormitukselta. Nuorilla joukkuevoimistelijoilla ja rytmisillä voimistelijoilla on keskimääräistä suurempi riski saada alaselän rasitusvammoja.
Nämä edellä mainitut elementit ovat vaativia kasvuvaiheessa olevalle keholle, jossa energiaa kuluu paljon kasvuprosessiin. Ensisijaisena rasitusvammojen ennaltaehkäisevänä keinona tulisi lasten ja nuorten urheilussa varmistaa riittävä ravinnonsaanti ja lepo suhteessa kuormitukseen. Mikäli harjoittelun ja kuormituksen perustekijät eivät ole nuorilla urheilijoilla tasapainossa, niin ennaltaehkäisevän harjoittelun merkitys on vähäinen tai jopa olematon. Riittävästä ravinnosta ja levosta huolehtiminen ovat asioita, johon voimistelijat ja heidän vanhempansa voivat vaikuttaa päivittäin. Myös valmentajan rooli on suuri voimistelijoiden kokonaiskuormituksen ja palautumisen seurannassa.
Halusimme (Isopoussu ja Koivisto) tehdä opinnäytetyön aiheesta, joka olisi ajankohtainen ja merkityksellinen. Aiheen valintaa ohjasi myös henkilökohtainen lajitausta joukkuevoimistelussa sekä useamman vuoden työkokemus lasten ja nuorten fysiikka- ja oheisharjoittelun parissa. Opinnäytetyön avulla pystymme tarjoamaan keinoja, joiden avulla voidaan vaikuttaa nuorten voimistelijoiden harjoitteluun vammoja ennaltaehkäisevästi. Aihe on tärkeä, sillä yhä useampi nuori kärsii nykyään erilaisista rasitusvammoista. Lasten ja nuorten urheilun tulee tukea terveyttä eikä päinvastoin. Kovan harjoittelun ohella tulisi huomiota ja aikaa laittaa myös ennaltaehkäiseviin keinoihin, jotta urheilijan kokonaiskuormitus pysyy mahdollisimman hyvin tasapainossa. Näin lapset ja nuoret saavat mahdollisimman paljon terveitä harjoitteluvuosia lajissaan.
Kun harjoittelun ja kuormituksen perustekijät ovat tasapainossa, niin voidaan miettiä muita rasitusvammoja ennaltaehkäiseviä keinoja osaksi nuorten harjoittelua. Voimaharjoittelu on tutkitusti tehokas keino rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn, joten se luetaan ennaltaehkäiseväksi harjoitteluksi. Voimaharjoittelun avulla voidaan vahvistaa kehon tukikudoksia. Vahvat kehon tukikudokset suojaavat tuki- ja liikuntaelin vammoilta paremmin kuin heikot kehon tukikudokset. Tukikudoksien vahvistumisen seurauksena keho kestää paremmin lajin asettamia vaatimuksia ja näin rasitusvammojen riski pienenee. Usein varhainen erikoistuminen tekee lasten ja nuorten harjoittelusta yksipuolista. Yksipuolinen harjoittelu luetaan yhdeksi rasitusvammoille altistavaksi tekijäksi. Voimaharjoittelun avulla voidaan myös monipuolistaa voimistelijoiden harjoittelua.
Opinnäytetyön tuotoksena tehtiin harjoitteluvideoita valmentajille. Harjoitteluvideoiden liikkeet perustuvat uusimpaan tutkittuun tietoon ja ne on rakennettu niin, että valmentajat ja urheilijat voivat valita jokaiselle voimistelijalle sopivan haastavat liikkeet ja edetä harjoittelussa progressiivisesti. Työssä kehitetyt harjoitteet olisi tärkeä liittää osaksi normaaleja harjoituksia. Kehitetyt harjoitteet on jaettu kolmeen tasoon, joista taso valitaan lähtötason mukaisesti.
Täältä löydät koko opinnäytetyön luettavaksi (Alaselän rasitusvammojen ennaltaehkäisy voimistelun lattialajeissa; harjoitteluvideoita valmentajille). Kehitetyt videot ja siihen kuuluva lyhyt ohjeistus löytyvät täältä.
Kiitos harjoitusvideoiden demovoimistelijoille Justiina Tiittaselle ja Hertta Martikaiselle avustuksesta!
Teksti ja kuvat (2 ja 3): Laura Isopoussu
Kuva 1: Iida Blomqvist
