Lue seurakehittäjä Sini Mattilan vinkit turvallisen seura arjen luomiseen käytännön teoilla.
Muistan Voimisteluliiton urani alkuvaiheilta seurakohtaamisen, jossa kilparyhmässä voimisteleva lapsi tiedusteli minulta heidän harjoituksien päätyttyä, että mihin olen seuraavaksi menossa treenejä katsomaan. Vastasin, että menen seuraamaan harrasteryhmän harjoituksia. ”Hyi harraste” -kommentti sai minut aikuisena hämmentyneeksi. En osannut reagoida ja pohdin pitkään jälkikäteen, että miksi en sanonut mitään.
Tällaisessa tilanteessa on aikuisen vastuulla puheen avulla korostaa lapselle me ollaan seura -ajattelua ja sitä, että kaikki ovat seurassa yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Ei toruen vaan keskustellen.
Jotta hämmennyksestä hiljentyminen saadaan vältettyä, on aiheesta hyvä puhua seuran valmentajien ja ohjaajien kanssa yhdessä etukäteen – miten me seurassa puhumme, mitä sanavalintoja me käytämme, miten me puutumme kommentteihin tai käytökseen, joka sulkee mahdollisesti jonkun saman seuran liikkujan ulkopuolelle.
Turvallisuutta on tunne yhteenkuuluvuudesta
Meillä aikuisilla on yhteisössä vastuu pitää huolta turvallisuudesta. Meidän täytyy kantaa vastuu siitä, että puheillamme pitää huoli, ettemme sulje omalla toiminnallamme, puheillamme tai teoillamme ketään ulkopuolelle. Ulkopuolelle sulkeminen voi tapahtua ajattelematta, siksi asiaa on hyvä pohtia seuran sisäisesti.
Käytännössä pieneltä tuntuvat asiat, kuten esimerkiksi sana- ja kuvavalinnat seuran sosiaalisessa mediassa ovat aikuisten valintoja ja niillä on helppo pitää huoli me ollaan seura -ajattelusta.
Pieniä käytännön tekoja arjessa
Kun kuvissa ja sanavalinnoissa huomioidaan yhdenvertaisesti esimerkiksi kaikki seuran lajit, kaikki seuran ryhmät harrasteesta kilpaan ja erilaiset toimijat sekä liikkujat seurassa, ollaan otettu jo iso askel sen eteen, että emme sulje ketään seurassa ulkopuolella.
Kannustan käytännön sana- ja kuvavalintojen lisäksi pohtimaan seurassa esimerkiksi tulevaa kauden päättävää näytöstä.
Näkyykö näytöksessä sekä harraste- ja kilparyhmät, onko esillä kaikki seuran lajit sekä eri-ikäiset liikkujat? Onko näytös juoksutettu siten, että harraste- ja kilparyhmät ovat sekaisin niin, ettei kenelläkään tule olo, että järjestys on päätetty esimerkiksi taitotason mukaan, että loppuhuipennus ja viimeiset ohjelmanumerot jätetään seuran kilparyhmille.
Vaikka kilparyhmän huiput toimivat osalle motivaattoreina ja esikuvina, on silti tätä hyvä miettiä yhdessä seurassa ja peilata tätä niin seuran kuin voimistelun yhteisiin arvoihin.
Miksi me-ajattelu on merkityksellistä?
Me ollaan voimistelu on ylätaso koko voimistelu yhteisölle. Me ollaan seura on seuran oma yhteisö, joka pitää sisällään esimerkiksi harraste- ja kilparyhmät, ohjaajat, valmentajat, vapaaehtoiset sekä seuran toimihenkilöt. Joissain seuroissa me ollaan seura voi pitää sisällään eri voimistelun lajeja tai monilajiseuroissa myös muita lajeja, kuten jalkapalloa tai salibandya.
Me ollaan voimistelu, meillä jokainen liikkuja on yhtä arvokas. On meidän vastuulla taata turvallisuuden tunne jokaiselle liikkujalle. On tärkeää, että liikkujalla on tunne, että tämä on mun seura ja mä oon seurassa tärkeä, just sellasena kun mä oon.
