Osaamisen kehittäminen ei ole vain konkreettisia koulutuksia ja työkaluja, vaan myös oikeanlaisen ilmapiirin viljelemistä. Voimisteluseuroilla on oppimisen tukemisessa merkittävä rooli.
Sanonta ”oppia ikä kaikki” pätee myös voimisteluun sen kaikilla eri tasoilla. Siinä, missä voimistelija omassa roolissaan pyrkii jatkuvaan kehitykseen, tulisi myös ohjaajien, valmentajien ja seuratoimijoiden pyrkiä jatkuvaan oman osaamisen kehittämiseen ja ajan hermoilla pysymiseen.
Voimisteluliitto tukee osaltaan seuroissa tapahtuvaa oppimista tarjoamalla esimerkiksi taloudellista tukea, koulutuksia ja erilaisia työkaluja. Saadut opit laitetaan käytäntöön ja niitä syvennetään kuitenkin siellä, missä voimistelun käytännön arki pyörii – seuroissa. Näin seuroilla onkin itsellään parhaat edellytykset toimia varsinaisina oppimisen alttareina.
Miten seura pystyisi olemaan mahdollisimman hyvin oppimista tukeva yhteisö?
Oppimista tukevat työkalut
Seuroissa voidaan hyödyntää erilaisten koulutusten lisäksi Voimisteluliiton tarjoamia valmiita oppimista edistäviä työkaluja, kuten maksuttomia Opitaan yhdessä -materiaaleja, jotka ovat ladattavissa liiton nettisivuilta sekä 1-tason oppimispassia. Lisäksi seura voi kehittää omia toimintamalleja, joiden hyödyntäminen onnistuu pienilläkin resursseilla.
Mikkelin Naisvoimistelijoilla on käytössään liiton koulutuslisenssi, jonka myötä seuran on mahdollista järjestää itse ohjaajilleen 1-tason koulutuksia ja heille sopivilla aikatauluilla. Toisaalta seura on kehittänyt myös monia omia työkaluja.
– Meillä esimerkiksi on joka lajissa mentorointivastaavat. He kiertävät välillä katsomassa eri ohjaajien tunteja ja huomioivat ohjaajien vahvuuksia ja tuovat esiin kehitys- ja koulutusideoita. Samalla selvitetään, miten ohjaajat itse haluaisivat kehittyä sekä millaisista koulutuksista heille olisi eniten hyötyä, kertoo Mikkelin Naisvoimistelijoiden puheenjohtaja Tarja Ikonen.
Mentoroinnin lisäksi seurat voivat kehitellä omia työnohjaussysteemeitä, tuutorointia ja järjestää erilaisia ohjaajakerhoja. Oppimisen kannalta myös itsearviointikyvyn kehittäminen sekä vertaistuen saaminen on oleellista.
– Meillä on lajikohtaisia ohjaajatapaamisia, missä keskustellaan, jaetaan ajatuksia ja ideoidaan yhdessä, Ikonen kertoo.
Erilaisten kausisuunnitelmien avulla ohjaajia ja valmentajia voi kannustaa suunnittelemaan toimintaansa, ja itsetutkisteluun taas voi patistaa paitsi arviointilomakkeilla ja kehityskeskusteluilla, niin myös laajentamalla lajiosaamista.
Oppimista yli lajirajojen
Ikonen kertoo, että heidän seurassa ohjaajia kannustetaan käymään toistensa tunneilla. Lajirajat rikkovassa kanssakäymisessä syntyy usein ahaa-elämyksiä, kun oivalletaan, että ”hei, sen voi opettaa myös noin”!
– Ohjaajatapaamisissa eri lajien edustajat esittelevät omaa lajiaan ja treenejään ja poimivat niin vaikutteita kuin konkreettisia harjoitteita toinen toisiltaan. Esimerkiksi akrobatiasta on poimittu paljon keskivartalon pitoa ja voimaa tukevia harjoitteita tanssilliseen voimisteluun, tanssillisesta voimistelusta taas pehmeitä liikkeitä ja virtaavuutta telinevoimisteluun ja koreografiaideoita on napattu yli lajirajojen vähän joka suuntaan.
Toisilta oppiminen vaatii, että ohjaajat ja valmentajat ovat itse innostuneita jakamaan ja ottamaan oppia. Tätä varten on osattava vaalia tietynlaista ilmapiiriä ja herättää ohjaajissa ja valmentajissa oppimisenjanoa.
Oppimista tukeva ilmapiiri
Oppimista tukeva ilmapiiri on avoin ja kannustava.
– Etenkin mentorointitoiminnassa on tärkeää, että lähestymistapa on aina positiivinen. Joskus joku on sanonut, että häntä on vähän jännittänyt etukäteen, mutta että jännitys on kadonnut nopeasti, kun ilmapiiri on ollut niin hyvä. Ohjaajat ovat tykänneet systeemistä tosi paljon ja ottavat mielellään palautetta vastaan, Ikonen kiittelee.
Oikeanlainen mentaliteetti myös rohkaisee ohjaajia ja valmentajia aktiivisuuteen, jakamaan osaamista keskenään ja oppimaan kokeneemmilta, mutta toisaalta antaa luvan ja rohkeuden kokeilla täysin uusia toimintatapoja.
Lisäksi oppimishalun kannalta on tärkeää kokea, että tulee kuulluksi ja että omaa osaamista arvostetaan. Siten seurassa jo olevan osaamisen tiedostaminen ja 100-prosenttinen hyödyntäminen – myös lajienvälisesti – kantaa hedelmää.
– Kun näkee, miten muut ohjaavat, niin oma halu kehittyä usein kasvaa entisestään.
Ohjaajien oma halu kehittyä onkin avainasemassa.
Joka seuralla oma toteutustapa
Voimisteluseurat voivat siis hyödyntää oppimisen tukemiseen erilaisia konkreettisia työkaluja, mutta niitäkin oleellisempaa on tietynlaisesta oppimiselle avoimen ja kannustavan mentaliteetin luominen sekä kaiken seurasta jo löytyvän osaamisen hyödyntäminen yhä uusilla tavoilla.
Jokainen seura voi tehdä asioita – on vaan löydettävä kullekin seuralle parhaiten sopivat ja toteutettavissa olevat toimintatavat.
Näin näissä seuroissa tuetaan oppimista:
– Voimisteluklubi Lohja – Meille on seurana tärkeää, että saamme seuran nuoret pidettyä mukana seuratoiminnassa ja että voimistelijoiden on helppo siirtyä voimistelu-uransa päätteeksi ohjaajiksi. Koulutuslisenssi yhdistettynä mentorointiin mahdollistavat sen, että nuorten on helppo osallistua koulutuksiin täällä omalla paikkakunnallaan ja saada tukea ja oppia vanhemmilta ohjaajilta. Lisäksi olemme kyselyiden avulla kartoittaneet, millainen koulutuspolku olisi kullekin ohjaajalle paras. Opimme jatkuvasti toinen toisiltamme, ja yhdessä tekeminen on meille ensiarvoisen tärkeää. (Pauliina Vastamäki)
– Seinäjoen Voimistelijat – Meille on tärkeää tarjota sopiva oppimisympäristö kaiken ikäisille ja tasoisille voimistelijoille ja koko elämänkaarelle. Pidämme säännöllisesti omia koulutuksia ohjaajille ja valmentajille ja pyrimme joka kauden päätteeksi keräämämme palautteen perusteella tukemaan heidän ammatillista oppimista ja käymme kehityskeskusteluja. (Hymy Larimo-Tullila)
– Valkeakosken Koskenpojat – Sen lisäksi, että järjestämme myös seuran sisäisiä koulutuksia ja pyrimme luomaan toimintasuunnitelmia, niin ohjaajat oppivat paljon toisiltaan. Yhteisöllisyys on seurassamme tärkeää, ja nuoret oppivat paljon myös esimerkiksi talkootoiminnan kautta sekä kilpailumatkoilla, ja opettelevat urheilullisia elämäntapoja. (Johanna Sundström)
– Voimistelu- ja urheiluseura Elise – Meillä on koko ajan meneillään useita prosesseja ja koulutuksia, joiden tavoitteena on esimerkiksi se, että valmentajilla olisi entistä paremmat taidot saada voimistelijat hyvällä ja positiivisella tavalla antamaan kaikkensa harjoituksissa, ns. pinnistelemään. Kutsumme tätä pinnistelykoulutukseksi ja systeemi on viisiportainen. Lisäksi on tärkeää tukea sitä, että jokainen oppii omassa roolissaan ja laajassa mittakaavassa: urheilijat esimerkiksi kasvavat urheilulliseen elämäntapaan ja vanhemmista kehittyy ”voimistelijoiden vanhempia” ja niin edelleen. (Laura Ahonen)
Tämä juttu on julkaistu alun perin Voimistelu-lehdessä 1/2018. Teksti: Milla Vahtila
