Tutustu Sanin matkaan 7-vuotiaasta pikkuvoimistelijasta naisten telinevoimistelun maajoukkueen kapteeniksi.
”Aloittaessani telinevoimistelun 7-vuotiaana en olisi ikinä voinut kuvitella millaisen matkan pääsen kulkemaan. Muistan ikuisesti päivän 11.2.2010, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa Helsingin Liikuntamyllyn telinesaliin Suomen Taitovoimisteluklubin (nykyään HIFK Gymnastics) harjoituksiin. Olin vuoden ajan vaatinut vanhempiani ilmoittamaan minut telinevoimisteluryhmään, ja kun toiveeni vihdoin toteutui olin todella innoissani. Rakastuin voimisteluun heti ja siinä erityisesti lentämisen tunteeseen. Alkuvaiheessa parasta oli ennen treenejä salaa valmentajalta opetellut uudet voltit trampoliinilla sekä alastulot nojapuilla. En kuitenkaan suosittele tätä ilman valmentajaa harjoittelua kenellekään!
Olin todella innokas oppimaan uusia temppuja ja eteninkin nopeasti voimistelussa vaikeampiin liikkeisiin. Pääsin 11-vuotiaana mukaan tyttöjen maajoukkueringin leireille. Maajoukkueleirit tuntuivat aluksi todella jännittäviltä, sillä samoilla leireillä harjoittelivat myös naisten maajoukkueen voimistelijat, jotka olivat esikuviani. Leireillä näin miten Suomen huippuvoimistelijat harjoittelivat ja pääsin oppimaan uusia asioita sekä kotimaisilta että ulkomaisilta huippukouluttajilta. Ensimmäistä kertaa sain edustaa Suomea maajoukkueessa 14-vuotiaana junioreiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Norjassa. Siitä lähtien olen ylpeänä edustanut Suomea kansainvälisissä kilpailuissa ympäri maailmaa.
Merkittävimpinä sijoitussaavutuksina kansainvälisissä kilpailuissa mieleeni ovat jääneet vuoden 2018 MM-kilpailuiden hypyn 15. sija ja vuoden 2022 EM-kilpailuiden joukkuekilpailun 10. sija. Erityisesti jälkimmäinen on minulle ikimuistoinen, sillä olimme asettaneet joukkuekilpailuun sijoitustavoitteen maajoukkueena jo useita kuukausia aikaisemmin. Teimme yhdessä töitä tämän tavoitteen eteen ja onnistuimme yhdessä sen saavuttamisessa. Koska telinevoimistelu on yksilölaji, kohdataan sen herättämät tunteet usein yksin. Kuitenkin tuossa kyseisessä kilpailussa ja siihen valmistautuessamme kävimme yhdessä läpi tunteita laidasta laitaan, mikä huipentui positiiviseen yhdessä onnistumisen kokemukseen. On ollut kunnia olla osana tätä joukkuetta, joka saavutti Suomen kaikkien aikojen parhaan joukkuesijoituksen EM-kilpailuissa telinevoimistelussa.
Maajoukkueurani aikana toimin useita vuosia naisten maajoukkueen kapteenina. Olen erittäin kiitollinen luottamuksesta, jonka maajoukkueelta tässä roolissa toimiessani sain. Suomen naisten telinevoimistelun maajoukkueen taso ja sijoitus kansainvälisissä kilpailuissa on noussut huomattavasti viimeisimpien olympiadien aikana. On ollut hienoa huomata, kuinka Suomeen on alettu kiinnittämään enemmän huomiota kansainvälisillä kilpakentillä ja olen todella iloinen, että olen päässyt tänä ajanjaksona olemaan osana maajoukkuetta.
Voimistelu on opettanut minulle valtavasti asioita, joita en olisi välttämättä oppinut mistään muualta. Tavalliset lausahdukset kuten ”älä luovuta” ja ”yritä aina parhaasi loppuun asti” ovat saaneet täysin uuden merkityksen mielessäni. Olen oppinut, mitä oikeasti tarkoittaa töiden tekeminen pitkäjänteisesti omien tavoitteidensa eteen. Lisäksi voimistelu on opettanut minulle sinnikkyyttä, itsetuntemusta, ajanhallintataitoja sekä itseohjautuvuutta. Voimistelu-urani sisälsi myös loukkaantumisia sekä vastoinkäymisiä. Koen, että nekin ovat opettaneet minulle paljon ja ovat myös johdattaneet voimistelu-uraani oikeaan suuntaan, vaikka siltä ei aina tuntunutkaan. Voimistelun kautta olen päässyt matkustamaan ympäri maailmaa yhteensä 20 eri valtiossa ja nähnyt matkoilla useita eri kulttuureja. Todennäköisesti en vielä edes tiedosta, mitä kaikkea voimistelu onkaan minulle opettanut ja kuinka paljon tulen huippu-urheilutaustastani hyötymään tulevaisuudessa.
Telinevoimistelija voimistelee telineillä yksin, mutta tarvitsee ympärilleen tiiviin tukiverkoston. Olen onnekas, sillä koko sukuni on ollut täysillä mukana voimistelu-urani ensiaskelista alkaen. Heidän tukensa on ollut sekä konkreettista (kiitos lukemattomista treeneihin kuljetuksista isovanhemmat) että henkistä (anteeksi kaikista liioitelluista tunteenpurkauksista isi ja äiti). Lisäksi voimistelun kautta olen päässyt tutustumaan todella moneen upeaan ihmiseen. Urani aikana olen saanut tehdä yhteistyötä useiden eri valmentajien, Voimisteluliiton työntekijöiden, seurani työntekijöiden, tuomareiden, lääkärien, fysioterapeuttien, urheilupsykologin, ravitsemusterapeutin sekä muiden oman alansa ammattilaisten kanssa. Olen kiitollinen heistä jokaisesta! Erityisen iso kiitos Tiina Vileniukselle ja Lyova Harutyunyanille, jotka ovat valmentaneet ja tukeneet minua voimistelu-urallani useita vuosia. Tiedän, että en aina ole ollut se helpoin valmennettava, mutta he ovat silti aina uskoneet minuun ja ymmärtäneet minua. Urheilu-uraani mahdollistamassa ovat olleet myös seurani HIFK Gymnastics, Suomen Voimisteluliitto, Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemia URHEA, Suomen Olympiakomitea ja sponsorini. Kiitos treenikavereille kotisalilla ja maajoukkueessa, myös yli lajirajojen. Vaikka telinevoimistelu on yksilölaji, tarvitsee jokainen urheilija ympärilleen oman joukkueensa.
Viimeiset 14 vuotta olen tehnyt joka päivä kaikkeni voimistelutavoitteideni eteen ja asettanut urheilu-uraani etusijalle yli kaiken muun. Nyt minun on kuitenkin aika kääntää katseeni kohti muita elämän osa-alueita ja tavoitella uusia unelmia. Tällä hetkellä kirjoitan tätä Lappeenrannassa, missä nykyään asun ja opiskelen kauppatieteitä. Minulla on ollut jo nuorena lapsena unelmia akateemiselle uralleni, mutta nyt on aika tehdä niistä unelmista tavoitteita. Vaikka voimistelu ei enää jatkossa ole ensimmäinen tai ainoa prioriteettini, tulee se kuitenkin aina olemaan osa minua. Kuten naisten telinevoimistelun lajipäällikkö Satu Murtonen minulle totesi; roolini voimistelumaailmassa vaihtuu nyt kippi-kässärien muodosta johonkin toiseen muotoon. Innolla odotan, mitä kaikkea tämä uusi elämänvaiheeni minulle mahdollistaa! ”
Lappeenrannassa 15.12.2023
Sani Mäkelä
