Minettien (Tampereen Sisu, Tanssi- ja voimisteluseura Illusion, SC Vantaa) kapteeni Sanni Hartman elää ja hengittää joukkuevoimistelua Tampereella. Kolmevuotiaana satubalettiin viety pikkuvoimistelija aloitti voimistelun kotipaikkakunnallaan Vaajakosken Kuohussa. Vaajakosken Kuohussa satubaletti vaihtui joukkuevoimisteluun ja lopulta seura vaajakoskelaiseen Illusioniin.
”Alun perin tulin lajin pariin, kun olin aika energinen lapsi ja äiti vei minua harrastuksiin. En niinkään itse valinnut voimistelua alussa, mutta mielestäni se oli kivaa. Alussa harjoittelimme koulujen saleissa ja siellä missä tilaa sattui olemaan. Harjoittelimme voimistelua leikin kautta, ja muistelen että harjoituksissa oli aina tosi kivaa ja valmentajat mukavia. Halusin kovasti oppia erilaisia siltakaatoja ja niitä harjoiteltiinkin myös kotona isosiskon kanssa.”
Jo alusta alkaen Hartmania innosti kilpailemisessa uusien taitojen näyttäminen ja yleisön edessä esiintyminen.
”Ensimmäiset kilpailuni olivat Asema-sarjoissa, nykyisissä Stara-kilpailuissa. Siirtyessä 10-12-vuotiaiden sarjaan pääsimme sitten osallistumaan oikeisiin kilpailuihin. Pidin kilpailemisesta todella paljon, kun pääsi esiintymään ja näyttämään uusia opittuja liikkeitä yleisölle. Silloin ei myöskään ollut mitään kilpailullisia tavoitteita, niin ei myöskään osannut jännittää samalla tavalla.”
”Alle 10-vuotiaana minulla ei ollut vielä tavoitteita voimistelussa ja voimistelu oli enemmänkin sellainen hauska ajanviete. Ei silloin vielä osannut ajatella mitä mahdollisuuksia lajissa on ja mihin voisi päästä. Kun sitten siirtyi 10-12-sarjaan alkoi kyllä jo ajatus heräämään että haluaa kyllä sinne junioreiden ja naisten sarjaan, sinne huipulle. Haluaa olla yhtä hyvä voimistelemaan, kun ne oli siellä.”
Liikunnallisesti aktiivinen voimistelija nauttii myös muista lajeista voimistelun ohella.
”Olen aina tykännyt erilaisista liikuntalajeista, olen käynyt muun muassa erilaisissa hiihto- ja yleisurheilukouluissa ja pelannut jalkapalloa lapsena noin kuusi vuotta. Olen oikeastaan koko elämäni ajan käynyt kesäisin myös muutamissa suunnistuskisoissa. Käyn edelleenkin, vaikkakin nykyään ehkä kerran vuodessa.”
Joukkue ja hyvä valmennus mahdollistavat kehityksen
”Joukkuelaiset ovat parhaita kavereitani. Olen pienestä pitäen ollut kaveri jokaisen joukkuelaiseni kanssa ja tuntuu että se on hyvin tärkeä osa treeneissä viihtymistä. Joukkueesta löytyy tärkeimmät tyypit ja joukkuelaiset vaihtuvat välillä, hyvä yhteishenki kannattelee.”
Lapsesta asti samassa joukkueessa harjoitelleet kaverit voimistelivat junioritasolle asti yhdessä. SM-tasolla ei enää Hartmanin lapsuuden joukkuekavereita voimistele. Hartman siirtyi Illusionin naisten edustusjoukkueesta Minetteihin vuoden vaihteessa 2022.
”Meidän yhteishenkemme on todella hyvä. Tuetaan ja tsempataan toisiamme. Olemme myös melkein kaikki samassa koulussa, joten tulee paljon vietettyä aikaa myös treenien ulkopuolella.”
Hartmanin mielestä hyvä valmentaja huomioi yksilön ja on tasapuolinen kaikille.
”Minun lapsuuteni valmentaja oli tosi empaattinen ja oli valmentanut minua tosi pitkään. Hän tunsi minut todella hyvin. Hän osasi vaatia tekemään oman parhaansa ja osasi myös kuunnella, jos oli jotain hankaluuksia tai muuta sellaista.”
”Minun mielestäni hyvä valmentaja huomioi meidät yksilöinä, osaa olla tasapuolinen kaikille ja antaa selkeitä ohjeita. On tärkeää vaatia meiltä voimistelijoita varsinkin silloin kun näkee että tänään on potentiaalia tehdä ja sitten kun jos kaikki on todella väsyneitä tai ei suju niin ymmärtää että ei ole järkevää painaa eteenpäin. Hyvä valmentaja osaa suhteuttaa harjoitukset, vaativuuden ja ajankohdan eli tasapainoilla niiden kanssa arjessa.”
Kehittymisenhalu ja huipulle tähtääminen vievät eteenpäin
18-vuotias Hartman motivoituu haasteista ja mahdollisuudesta saavuttaa kansainvälistä menestystä.
”Voimistelussa voi aina tulla paremmaksi ja kehittyä, koskaan ei ole kaikessa täydellinen. Treenisalilla jaksaa tehdä töitä, kun pystyy kehittymään jatkuvasti. Haluaisin esimerkiksi kehittää vielä piruettejani varmemmiksi, varsinkin kun uusien sääntöjen mukaisesti niistä on enemmän pisteitä jaossa. Viihdyn myös treeneissä todella hyvin, kun siellä on kaikki kaverit ja se on kuitenkin päivän kohokohtia. Siellä saa ajatukset muualle ja voi vaan keskittyä voimisteluun. Kun muut jutut jää tauolle, sillä hetkellä voi vaan keskittyä tekemään oman parhaansa, se on kyllä tärkeintä.”
”Voimistelussa minulla on tavoitteena päästä sinne maailman huipulle. En ole vielä ollut mukana naisten MM-kisoissa, ja pitkäaikainen tavoite saavuttaa se ihan kirkkain siellä.”
Kilpailemisessa viehättää onnistuneet suoritukset, joiden taustalla on kova työ ja harjoittelu.
”Parhainta kilpailuissa on, kun pääsee näyttämään hienon koreografian ja liikkeet, joita on harjoiteltu tosi paljon. Se fiilis on todella hieno, kun voi suorituksen jälkeen olla tyytyväinen itseensä ja joukkueen tekemiseen. Siellä omassa kuplassa kun on suorituksen ajan ja kannustus on kova, niin se on kyllä hienoa kaiken kaikkiaan.”
”Kilpailujen merkitys tässä lajissa on iso. Kilpailuissa pääsee arvioimaan omaa ja joukkueen kehitystä ja sen hetkistä tasoa. On ne kyllä tärkeitä itselleni ja koko joukkueelle, kun näkee onko tehty oikeita juttuja ja hyvin töitä treenisalilla.”
Hartmanille urheilijan elämä tarkoittaa kaikkien elämän osa-alueiden huomioimista ja oman parhaansa tekemistä.
”Kun tekee kaikki mahdollisimman optimaalisesti, niin kehittyminen on nopeampaa. On kuitenkin hyvä miettiä, ettei kuitenkaan liian tarkasti joka osa-alueella. Vaan enemmänkin silleen, että pystyy nauttimaan elämästä ja pääsemään eteenpäin, eikä vain suorita kaikkea.”
Urheilijan tukipilareina kotoa ja ystäviltä saatu kannustus
”Kun asui vielä kotona se kannustamisen merkitys oli kyllä tosi iso. Nyt kun asuu itsekseen niin vanhemmat ei ole täällä paikan päällä samanlailla kannustamassa, niin pitää itse jaksaa ja löytää se motivaatio. Jos on vaikka joku rankempi ajanjakso, niin kannustus on kyllä tosi tärkeää. Kun joukkueen sisällä tsempataan toisiamme niin se auttaa tosi paljon ja saa itsestään kaiken irti.”
”Muutenkin ystävien ja perheen merkitys urheilijauralla on ollut iso. Kun he tsemppaavat ja tukevat, eivätkä aliarvioi sitä mitä tekee, niin se on kyllä tärkeää. Voimistelun ulkopuoliset ystävät ymmärtävät hyvin ja ne ei mitenkään kyseenalaista, jos joskus joku meno jää välistä, kun on treenejä tai kisat. Ne ymmärtävät et tämä on minulle tärkeää ja tykkään tästä tosi paljon.”
Teksti: Sanni Hartikainen
