Tässä juttusarjassa tutustumme Gymnaestrada Joensuu -tapahtuman kenttäohjelmien koreografeihin. Ensimmäisenä pääsemme kuulemaan kokeneen koreografi Eerika Laalo-Häikiön kenttäohjelman suunnittelusta.
Kerro lyhyesti kuka olet
Eerika Laalo-Häikiö Mäntsälän Voimistelijoista. Olen vetänyt tanssillisen voimistelun Hengettäret-joukkuetta vuodesta 2008 ja sen rinnalla koko ajan myös ryhmäliikuntatunteja seuran aikuisliikkujille.
Eerikan ohjelman kohderyhmä
Ryhmäliikkujat, ikärajaton ohjelma, world team -tyyppinen, helppo, voi tehdä kevyemmin tai vaativammin
Kuinka mones kenttäohjelmakoreografia tämä on?
Taitaa olla neljäs. Ensimmäinen oli Helsingin World Gymnaestradan avajaisiin matalan kynnyksen ohjelma ja seuraavat kaksi olivat tanvon kenttäohjelmia. Ja Kaija Koo -ohjelma viime kesänä oli erilainen ja pikainen kenttäohjelmaprojekti.
Mistä lähdet liikkeelle ja saat inspiraatiota koreografian suunnittelussa?
Tärkeintä minulle on musiikki ja tunnelma, minkä se luo. Kun musiikki on valittu, määrittelee se ohjelman teeman ja liikekielen.
Mitkä ovat tärkeimmät asiat kenttäohjelmassa ja sen suunnittelussa?
Itselleni tärkeintä on sellaisen ohjelman tekeminen, joka tuo iloa ja toisaalta haastetta osallistujien arjen harjoitteluun. Salilla tehdään se työ, joka sitten näkyy muutamassa yhteisharjoituksessa ja varsinaisessa esiintymisessä. Suunnittelussa yritän panostaa selkeisiin liikkeisiin ja kuvioihin, jotka isolla massalla näyttävät mielenkiintoiselta. Mutta lopulta tuloksen näkee vasta ensimmäisessä yhteisessä harjoituksessa, joten sen osalta suunnittelu on aina arpapeliä.
Mitä itse koreografina odotat eniten tulevalta projektilta ja itse tapahtumalta?
On hienoa olla taas mukana osana koreografitiimiä ja samalla olla sparraamassa tarvittaessa kollegoja. Odotan kenttäohjelmakokonaisuudesta entistä uskaliaampaa, ja toivottavasti myös kentällä nähdään isoja joukkoja iloisessa fiiliksessä. On hienoa päästä Joensuuhun levittämään voimisteluliikunnan sanomaa.
Onko sinulla antaa joku vihje tulevasta ohjelmasta?
Nostalgiaa pilke silmäkulmassa.
Mikä on oma paras muisto voimistelun suurtapahtumista?
Vuodesta 1986 olen ollut mukana suurtapahtumissa. On tietysti upeita muistoja nuorena voimistelijana – varmaan Tanskan World Gymnaestrada ensimmäisenä kansainvälisenä tapahtumana1987. Minulla on sellainen muisto, että ilotulitus oli siellä jotain ennennäkemätöntä. Ja muuten tunnelma Herningissä oli niin yhteisöllistä, etten ollut sellaista aiemmin kokenut. Myöhemmin muistot oman kenttäohjelman näkemisestä ensi kertaa yhteisharjoituksessa on jotain sanoinkuvaamatonta – kun piirretyt kuviot elävät kentällä niin kuin olet suunnitellut – tai ainakin melkein niin kuin olit suunnitellut…
