Kohti innostavaa tuomarityötä

20.5.2016 |

Tuomarityö haastaa, eikä siinä voi koskaan olla valmis tai tarpeeksi kokenut. Onneksi kilpailuissa tuomaripöydän takana vieruskaverilla on yhtä kuumat paikat, eikä urheilijoiden suoritusten arviointi ja pisteytys ole hänelle yhtään sen helpompaa kuin minullekaan vuosien kokemuksesta huolimatta, ja tämä tieto jos mikä helpottaa nuutuneen tuomarin oloa.

Seuroissa tuomaripesti usein "lankeaa" yksittäisille toimijoille, jotka ovat epäonnisesti olleet väärässä paikassa väärään aikaan ja lupautuneet hommaan tietämättä todellisuudesta mitään. Nämä rassukat uhrautuvat tuomaripöydän taakse koska eivät joko ryhmäpaineen alla enää voi kieltäytyä pestistä vaikka haluaisivat - onhan seura heidän koulutuksensa maksanut - tai koska he ovat liian kilttejä sanomaan EI. Tai jos on mennyt sanomaan "EI", niin silloin edeltävä kysymys on todennäköisesti ollut "onko sulla kahden viikon päästä kalenterissa jotain ohjelmaa?".

Joillakin seuroilla käy todellinen flaksi, kun seurasta löytyy "joku hullu", intohimoinen toimija, joka jotenkin kieroutuneesti nauttii tuomarityöskentelystä kuin masokisti konsanaan. Tämä luonnetyyppi kokee tuomaritoiminnan ennen kaikkea intohimoisena haasteena. Elämän motoksi saattaa muotoutua periksiantamaton ja kyltymätön elämän tarkoituksen etsiminen, siis kiinnostus ymmärtää lajin syvin olemus. Tämä on tietenkin monen mielestä ihan käsittämätöntä, varsinkin silloin jos tämä kyseinen henkilö ei itse ole koko lajia koskaan harrastanutkaan.

Silloin tällöin seurassa herää toivo paremmista ajoista, kun tuomaritoimintaan hairahtuu uusia innokkaita noviiseja. On kuitenkin lähes varmaa että joko kansainväliset hieroglyfit tai viimeistään ymmärrys tuomarityön järjettömyydestä yhden liian pitkän "työpäivän" jälkeen pelottelee nämä wannabe -tuomarit takaisin elämään.

Jos vieläkin jatkat tämän tekstin lukemista, enkä ole onnistunut pelottelemaan sinua tekstin parista pois, voi se merkitä sitä, että sinussakin saattaa virrata tätä kieroutunutta ja mystistä tuomariverta suonissasi (ellet tähän asti ajatellut lukevasi skandaaliuutista)! Vaikka kilpailuissa selvästi tuomari tekee kaikista rankimman duunin urheilijoiden vain paistatellessa pari minuuttia estraadilla, ei tuomarointi kuitenkaan ole kaikilla tasoilla yhtä haastavaa, vaan alimmissa luokissa tuomaroinnista selviää vähemmälläkin lajiosaamisella ja kokemuksella. Kyllä, tämä on myyntipuhe, ja sinä todennäköisesti vain tilastollinen merkintä siitä, että olemme saaneet sinut vuoden sisällä koulutukseen, mutta sitten muiden tapaan vaihdat puhelinnumerosi, ehkä jopa nimesi ja paikkakuntaa ja hakeudut todistajan suojeluohjelmaan, jotta seuran liian innokkaat vapaaehtoiset ja kiltalaiset eivät saisi sinua enää manipuloitua takaisin tuomaripöydän taakse.

Akro on vielä pieni laji ja tuomarikulttuurin luomisprosessi on käynnissä. Me yhdessä teemme tuomaripöydistä joko maailman kurjimman valtaistuimen, jonne vain harvat ja valitut joutuvat, tai sitten aikaan saamme yhdessä viihtyisän ympäristön, joka kuhisee näitä innokkaita hörhöjä ja jopa kansanliikkeen kohti tuomarin polkua.

Yksi unelma tätä kohti on täyttymässä, sillä akrossa starttaa tuomarityöryhmä näillä näppäimillä. Tämä on pieni askel maailman rauhalle, mutta suuri askel suomalaiselle akrobatiavoimistelulle. Eläköön tuomarityöryhmä, eläköön akrobatiavoimistelu!

Teksti: Sanna Heikkilä / Kuva: Sebastian Schipfel