Hyppää sisältöön
Home » Uutiset » Erityistä tukea tarvitsevan voimistelijan tarina
01.07.2021

Erityistä tukea tarvitsevan voimistelijan tarina

Erityistä VoiMaa -hankkeen tavoitteena on luoda kaikille avoimia ja saavutettavia harrastamismahdollisuuksia voimisteluseuroihin. Hankkeen avulla tuodaan esiin niin uusia kuin jo olemassa olevia toimintamalleja ja tarinoita siitä, miten erilaisissa voimisteluseuroissa on toimittu kaikille avoimen toiminnan mahdollistamiseksi. 

Tämä tarina kertoo yhden nuoren voimistelijan tarinan perhejumpasta naisten telinevoimistelun kilpalinjan D-luokkaan, ja tulevaisuudessa tämän 12-vuotiaan matka jatkuu varmasti vieläkin pidemmälle. Voimistelijan polun mukana on myös kulkenut sen varrella todetut neuropsykiatriset oireet. Tarinassa ei julkaista voimistelijan omaa nimeä.

Voimistelun kipinä syttyy

Tarinan voimistelijan polku alkoi perhejumpasta. Sieltä siirryttiin tenavajumppaan, jossa vanhemmat eivät enää tyypillisesti tule mukaan tunnille. Tarinan voimistelija ei kuitenkaan suostunut jäämän paikalle ilman äitiä, jonka tuli istua vieressä – ihan lähellä. Pieni voimistelijan alku rakasti tenavajumppaa, vaikka se ei ehkä ulkopuolisten silmiin välittynyt, kun he havaitsivat salin laidalla istuvan puhumattoman lapsen. Harjoitusten jälkeen kotona lapsi puhkui intoa ja kertoi lähes sanasta sanaan mitä jumpassa oli tehty. Kipinä voimistelua kohtaan oli sytytetty. Lääkäri kannusti jatkamaan harrastusta, kun samoihin aikoihin puhumattomuudelle ja muille oireille löytyi selitys: Asperger, ADD ja valikoiva puhumattomuus. 

 

Perheen, seuran ja ohjaajien yhteistyö 

Ensimmäisen tenavajumppavuoden jälkeen äiti sai siirtyä vierestä kohti salin eteistä, kun pieni voimistelija osallistui tunnilla aiempaa enemmän, tottui paikkaan sekä ihmisiin ryhmässä. Neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavalla henkilöllä voi kestää pidempään totutella uusiin paikkoihin ja ihmisiin.

Ensimmäisellä luokalla voimistelijan koululla alkoi telinevoimisteluryhmä, johon hän halusi päästä mukaan. Ryhmän ohjaajana toimi koulun opettaja, joka osasi ottaa pienen voimistelijan mukaan erityispiirteet huomioiden. Rakkaus telinevoimisteluun lajina syttyi saman tien. Lapsi oli todella liikunnallinen ja nopea oppimaan. Ohjaajan rooli kannustajana ja ennen kaikkea selkeiden ohjeiden antajana oli merkittävä. Pian kotiinkin alkoi rantautua voimisteluvälineitä, jotka helpottivat myös vanhempien arkea aktiivisen lapsen kanssa.

Sitkeän harjoittelun tuloksena voimistelija siirtyi seurassa harjoituskilparyhmään ja merkkien suorittamisen myötä kilparyhmään. Polku ei ole ollut helppo, mutta palo ja motivaatio kehittyä on niin suuri, että eteen tulleista haasteista on selvitty yksi kerrallaan – yhdessä perheenä sekä yhteistyössä seuran ja ohjaajien kanssa. Ohjaajien kanssa on kehitelty erilaisia tapoja toimia haastavissa tilanteissa. Alussa voimistelijan äiti oli mukana kaikkialla, niin salilla kuin kilpailuissakin, mutta pikkuhiljaa voimistelija on jäänyt salille myös ilman vanhempaa. Yhdessä on sovittu, että tilanteen vaatiessa vanhempi on tavoitettavissa ja valmiina tulemaan paikalle, mikäli häntä tarvitaan.

Ohjaajana erityistä tukea tarvitsevalle

Tarinan voimistelijan ohjaajat kertovat, ettei neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavan lapsen ohjaaminen ei ole ollut mitenkään erityisen haastavaa. Aika ja voimistelijaan sekä hänen erityispiirteisiinsä tutustuminen tehnyt arjesta sujuvaa. Suurimmaksi haasteeksi ohjaajat kertovat puhumattomuuden. On vaikea auttaa, jos ei tiedä mikä meni pieleen.

Puhumattomuuden lisäksi jumiutuminen toi haasteita esimerkiksi uutta vaikeampaa liikettä opetellessa, jolloin voimistelija vetäytyi kuoreensa eikä häneen saanut lainkaan kontaktia. Yhdessä voimistelijan perheen kanssa on kuitenkin löydetty työkaluja, miten toimia tällaisissa tilanteissa. Valmentajia lainaten: ”Koemme, että tämä yhteinen matka on ollut hyvin palkitseva, on ollut hienoa seurata lapsen ja valmentaja-voimistelija suhteen edistymistä näiden vuosien ajan.”

Voimistelu tuottaa hyvinvointia myös erityistä tukea tarvitseville

Voimistelu on antanut tarinan voimistelijalle valtavasti. Säännölliset harjoitukset telinevoimistelusalilla rytmittävät arkea luoden neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavalle lapselle tarvittavan selkeän viikkorytmin. Rytmin lisäksi selkeä ohjattu toiminta sekä liikunta ylipäätään tukevat lapsen elämää erityisen tuen tarpeen kanssa. Telinevoimistelu on kehittänyt myös pettymyksensietokykyä, ongelmanratkaisukykyä sekä sosiaalisia taitoja. Itsevarmuus on lisääntynyt sekä voimistelija on reipastunut ja rohkaistunut itsetunnon samalla vahvistuessa. Tarinan voimistelija saa kuulua ryhmään yhdenvertaisena jäsenenä ja on saanut lajin kautta myös monta hyvää ystävää. Nykyisin hän puhuu kaikille ryhmän jäsenille. 

Tulevaisuus näyttää lupaavalta. Voimistelijan lapsuuden unelma, jota on harjoiteltu kotona tuolilla seisten Hippo-mitali kaulassa, on toteutunut, kun hän sai kaulaansa keväällä 2021 aivan oikean kultamitalin ja nousi lajissa seuraavaan luokkaan. Lisäksi nuori voimistelija siirtyy pitkäjänteisen työn tuloksena toteuttamaan unelmaansa urheiluyläkoulussa. Tämä voimistelija kantaa sisällään erityistä voimaa, jota ei diagnoosi hidasta. Läheisten, seuran ja valmentajien yhteistyö, avoimuus ja tuki ovat kolme kovaa matkalla kohti unelmia. 

Kuvassa telinevoimisteluväline (Kuva: Niko Sieppi).

Haku