Stadion-säätiön toimitusjohtajaksi valittu Maija Innanen: "Olisi kaikille onnellisempaa, jos itsekäs edunvalvonta olisi vähäisempää"

25.9.2008 |
Suomen Voimisteluliitto Svolin pääsihteeri Maija Innanen on valittu yksimielisesti Stadion-säätiön toimitusjohtajaksi.

Innanen aloittaa uudessa tehtävässä 1.12. alkaen ja toimii Svolin pääsihteerinä marraskuun loppuun asti.

”Tämä on iso ratkaisu elämässäni ja haikein mielin olen jättämässä Svolin lähes yhdeksän vuoden työrupeaman jälkeen. Nyt on kuitenkin aika ottaa vastaan uudenlaisia haasteita”, kiteyttää Innanen.

Maija Innanen on ensimmäinen naispuolinen toimitusjohtaja Stadion-säätiön 70-vuotisessa historiassa. Muita ehdokkaita Stadion-säätiön toimitusjohtajaksi olivat Arto Bryggare sekä Pertti Alaja. Nykyinen toimitusjohtaja Esko Eklund jää eläkkeelle vuoden lopulla.

”Olisi kaikille onnellisempaa, jos itsekäs edunvalvonta olisi vähäisempää ja perustettaisiin enemmän yhteistyöhön. Siksi urheilun tärkeimpiin luottamustoimiin tulisikin valita henkilöitä, jotka tarvittaessa kykenisivät näkemään oman ja järjestönsä edun yli”, arvioi pitkään Suomen Voimisteluliitto Svolia johtanut Innanen.

Maanantaina 22. syyskuuta Stadion-säätiön uudeksi toimitusjohtajaksi nimitetyllä Maija Innasella on edessään kiireinen jakso, sillä hän on joulukuun alkuun saakka kahden työpaikan loukossa. Kun Maijan pedanttisuuden tietää, ei hän osaa tehdä Svolin pääsihteerin töitä löysin rantein, vaan on täysillä mukana loppuun saakka.

Sama pedanttisuus leimasi myös uuden paikan hakua. Maija hankki tulevasta työnantajasta käyttönsä kaiken mahdollisen tiedon, ollakseen valmis visioimaan 70-vuotiaan Olympiastadionin tulevaisuutta. Hän uskoo, että vuonna 1927 perustetun säätiön johto on avarakatseinen tulevaisuuden suhteen.

”Stadion lienee kompleksina Suomen tunnetuin rakennus, jonka eri tiloissa vaikuttaa satoja työntekijöitä eri liitoissa ja yrityksissä. Itse tulen esimieheksi kymmenelle päätoimiselle henkilölle, mutta on hyvä muistaa, että tapahtumien aikana stadionilla työskentelee satoja kausityöntekijöitä ja vapaaehtoisia. Ja koko tämän joukon kanssa on tarkoitus kehittää kansallista ikonia.”

Herännyt intohimo

Stadion-säätiön toimitusjohtajan valinta herätti aika tavalla intohimoja, mutta Maija Innanen ei itse kokenut sitä kuluttavana, vaikka itse prosessissa rankkoja piirteitä olikin.

”Lähdin hakemaan tointa sillä ajatuksella, että tässä vaiheessa elämää enää tuskin tulee vastaan vastaavia vaihtoehtoja. Olen ollut hyvin tyytyväinen virkaani Svolin pääsihteerinä – se on ollut upeaa aikaa, mutta ajattelin, että tämä voisi vielä olla kiehtova uusi haaste.”

Maija Innanen kertoo, että hakupäätökseen siivittivät ammatillisen mielenkiinnon lisäksi myös siviilielämässä tapahtuneet asiat.

Joulukuun alussa tehtävänsä toimitusjohtajana aloittava Maija ei vielä osaa sanoa, jatkaako hän toimintaansa Svolissa jonkinlaisena kansalaistoimijana. Toisaalta hän myöntää, että järjestöstä on tullut niin tärkeä, että hän olisi mielellään jollain lailla tukemassa voimistelua.

”Aikataulusta tai tavasta en voi sanoa mitään, mutta aivan selvää on, että jonkin aikaa laitan kaiken tarmoni vain ja ainoastaan uuden viran hoitoon. Se mitä joskus tulevaisuudessa teen omalla ajallani jää nähtäväksi, mutta ainakin ohjaajana toimiminen voisi olla vanhempana antoisaa”, naurahtaa Maija.

Uusi olohuone

Jo valintaprosessin aikana visioi tuleva toimitusjohtaja Olympiastadionin aluetta kaupunkilaisten olohuoneeksi ja kertoi ajatuksistaan lisää valinnan jälkeen. Vertaus innosti myös valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajaa Tapio Korjusta, joka piti ajatusta olympiapuistosta oivana olympia-aatteen ilmentymänä: Olympiastadion keskiössä eri suorituspaikkojen ympäröimänä lähes keskellä kaupunkia.

”Olohuone on paikka, jossa viihdytään, seurustellaan toisten kanssa. Siellä kaikki puuhailevat omiaan tai nauttivat vaikka tv:n tai radion tarjonnasta. Minulle olohuone symbolisoi rentouden, viihteen, elämysten ja yhdessäolon paikkaa”, pohtii Innanen.

Henkinen irtautuminen pitkäaikaisesta toimesta ei tapahdu aivan helposti ja saattaa viedä pitkähkön tovin. Irtautuminen on kuitenkin jo alkanut.

”Itse asiassa irtaantuminen alkoi jo hakuprosessin loppuvaiheessa, kun ajattelin, että saatan tulla valituksi. Se vain nopeutui valintailmoituksen jälkeisessä mediapyörityksessä. Viimeksi jättäessäni SLU yhteisön ja siirtyessäni Svolin pääsihteeriksi, vei prosessi vuosikausia ja osa minusta on SLU:ssa edelleen”, muistelee Maija Innanen.

Hän kokee, että ihminen kantaa mukanaan asioita, joita on tehnyt aiemmin sekä niihin liittyviä ihmisiä, lopun elämänsä jollain tasolla.

Johtamisesta johtamiseen

Suuren kansalaisjärjestön ja Stadion-säätiön johtamista ei ole aivan helppo verrata, ei senkään vuoksi, että viimeksi mainitusta Maija Innasella ei ole vielä päivänkään kokemusta – urheilujohtamisesta sitäkin enemmän.

”Se on kansalaisjärjestön menestyksen ydinasia. Paljon vaativampaa johtamispestiä on tuskin olemassakaan, jos ei tietynlaista kriisijohtamista oteta lukuun. Työssä täytyy hallita kovat elementit, toiminta ja talous, sekä toimia lukuisten sääntöjen ja säännösten mukaan. Samaan aikaan pohjavireenä on ihmisten innostus, jota ei voi hallita kirjaopein - määrätä heitä tuottavaan ja tehokkaaseen työhön.”

Maija Innanen jatkaa, että ihmisten kemioiden ja innon huomioon ottaminen on hyvin tärkeää. Pitää jaksaa olla kannustava ja innostava.

”Se on valtavan palkitsevaa ja ihanaa, mutta ei useinkaan suju ilman järjestökokemusta vain liikemaailman opein.”

Esimerkiksi Svolissa kokoontuu viikoittain eri työryhmissä noin 200 järjestöaktiivin verkosto. He toimivat vapaaehtoisesti ilman päivärahoja ”sämpyläpalkalla”, mutta ovat samalla tavallaan johtajansa esimiehiä.

”Heidän kanssaan tulee osata verkottua ja kuulla heitä herkällä korvalla, jotta tämä koneisto osaisi siirtää toteutukseen parhaat päätökset. Tämä on toiminnan suola, mutta samaan aikaan se voi olla sitä johtavalle kompastuskivi - tekee johtamisesta hienoa, joskin samaan aikaan raskasta.”

Kovaa ja korkealta ei riitä

Maija Innanen nostaa samaan hengenvetoon esiin myös muita järjestöjohtamiseen liittyviä näkökohtia.

”Vielä vain viisikin vuotta sitten arvostettiin korkealta ja kovaa puhuvaa, isoa ja möreä-äänistä johtajaa, jonka toivottiin ja uskottiin tuovan pelastuksen. Esimerkiksi SLU:n syntyvaiheessa muunlaista vetäjää ei osattu edes etsiä ja vielä tänäänkin tämän tyyppistä johtajaa huudetaan esiin. Kaivataan siis johtajaa, joka selvästi tulee apuun ja sanoo, miten tulee tehdä. Elämä ei vaan ole enää sellaista”, sanoo Maija Innanen.

Hän arvioi, että tämän päivän järjestöjohtajat ovat vahvoja verkostoitujia ja hyviä kuuntelijoita, jotka hallitsevat sekä taloudenpidon että käytännön toiminnan.

”Parhaimmillaan edellä kuvattu johtaja olisi, jos hän kykenisi vielä omaamaan vahvat visiot tai osaisi poimia yhteisöstä ne parhaat näkemykset”, visioi Maija Innanen ja lisää vielä, että tiedon panttaaminen ei nykyjohtamisessa tule lainkaan kysymykseen.

Pelit on pelattu

”Uskon lisäksi, että erilaiset kuppikunnat ja hämäräpiirit katoavat urheilumaailmasta, kun uudet nuoret sukupolvet ottavat lajiliitoissa toiminnanjohtajina vallan. He eivät edes tiedä miten kabineteissa ennen pelattiin, eivätkä ole sellaiseen tottuneet.”

Suomalaisessa urheilumaailmassa on todella vuosien varrella tapahtunut rajuja asioita ja joitain myös Maija Innanen on päässyt kokemaan aitiopaikalta. Yksi sellainen oli SVUL:n kaatuminen, joka johti uudenlaisen kattojärjestön syntyyn.

”Olin itse ymmärtänyt lähteä SVUL:stä ennen kuin lähetettiin, mutta työskentelin yhä Pasilan toimitalossa yksityisyrittäjänä ja seurasin läheltä tätä hallitsematonta kuolinkamppailua. Kun sitten siirryin vastaperustetun SLU:n yhteyspäälliköksi, oli tilanne aika karu: järjestöllä oli säännöt, mutta visio, näky tai missio puuttui, samoin toiminta-ajatus ja tehtäväkuvat.”

Kun vielä viiden työntekijän joukko oli koottu eri leireistä – erilaisista maailmoista ja osin vastakkaisilta puolilta, ei lähtötilanne ollut helppo.

”Prosessin aikana oli syntynyt haavoja, eikä oikein kukaan ollut tyytyväinen, ja tällä joukolla piti kohdata median sekä järjestöjen valtavat odotukset”, muistelee Maija Innanen.

Toisenlainen rakennemuutos

”Se oli meille mukana olleille, ja jotenkin hengissä selvinneille, aikamoinen pesti, mutta sen pohjalta esimerkiksi Svolin rakennemuutos oli mahdollista toteuttaa aivan toisella tavalla. Se oli siis kova koulu ja viisitoista vuotta noiden tapahtumien jälkeen on helppo arvioida, että alkuvaikeuksien vuoksi kesti sangen pitkään, ennen kuin SLU löysi nykyiset toimintatapansa.”

Myös huippu-urheilun ympärillä vellonut elämä ja päätöksenteko ansaitsee lisätarkastelua.

”Minkä takia mukana pitää olla niin paljon muita kuin urheilun intrigejä”, kysyy Maija Innanen.

”Huippu-urheilu tuntuu kiinnostavan joitain mukana olevia vain vallan vuoksi. Se tuntuu tähän maailman sopimattomalta. Jos urheilun parasta haetaan, tulisi asioista keskustella avoimesti, niiden oikeilla nimillä.”

Maija Innanen ei suoraan myönnä, että oman ongelmansa urheilun kentällä aiheuttavat yhä vahvemman aseman ottaneet toimialajärjestöt sekä SLU:n alueet, joista on tullut uusia edunvalvontaorganisaatioita. Hän kuitenkin sanoo, että rakenneuudistuksen huonoista ratkaisuista kärsitään tänä päivänä.

Itsekästä edunvalvontaa

”Olisi kaikille onnellisempaa, jos itsekäs edunvalvonta olisi vähäisempää ja rakennettaisiin enemmän yhteistyötä. Sen takia tärkeimpiin luottamustoimiin tulisi valita henkilöitä, jotka kykenisivät tarvittaessa näkemään oman ja järjestönsä edun yläpuolelle.”

Maija Innanen on kulkenut järjestömaailmassa aikamoisen tien. Siitä täytyy olla hyötyä uuden työnantajan, perinteisen säätiön, johdossa. Ensimmäiset päivän valinnan jälkeen antavat uskoa myös siihen, että apuakin on tarjolla.

”En ole koskaan elämässäni saanut niin paljon aitoja kiitoksia ja onnitteluja, joita en tosin naiselliseen tapaani heti uskonut edes ansainneeni ja onpa joukossa ollut jopa treffeille kutsuja”, vitsailee Maija Innanen, mutta vakavoituu heti.

”Ei todellakaan voi olla haitaksi, että tuntee urheilun kansalaisjärjestötoimintaa ja -toimijoita, joskaan se yksin ei tietenkään riitä”, päättää Maija Innanen, valmiina nauttimaan muutoksen ja uudenlaisen johtamisen tarjoamista haasteista.

Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle