Lajikulttuurin juttusarja 1/2019: Hurmaava liike vai pelottava temppu?

15.4.2019 |

Vuoden vaihteessa tehty lajikulttuurikysely nosti pintaan monia asioita, joihin nyt vuoden aikana yritämme vaikuttaa erilaisin keinoin. Lajikulttuurin juttusarjassa nostamme esille aiheita osaamisen kehittämisen näkökulmasta.

Valmentajien tunnetyöskentelyyn Voimisteluliitto on hakenut apuja mm. Friends-ohjelmasta, johon on koulutettu tutoreita ja tullaan kouluttamaan vielä lisää. Alppilan Salamat voimisteluseurassa valmentajana toimiva Annukka Almenoksa on kokeillut jo valmennuksen tukena Friends-ohjelman työkaluja niin voimistelijoille kuin tutorhankkeen kautta valmentajille. Omien vahvuuksien tunnistaminen sekä erilaiset rentoutumisharjoitteet ovat olleet hyviä ja toimintaa tukevia. ”Lasten minäpystyvyyden tukeminen ja rentoutuminen myös hektisissä tilanteissa ovat tuoneet paljon positiivista virettä harjoitteluun. Kyky pysähtyä ja keskustella asioista on vuorovaikutukselle merkityksellistä ja kun lapset saavat tehdä sitä, missä ovat hyviä ja pystyvät jakamaan onnistumisiaan, ovat he onnellisimmillaan”, kuvailee Annukka.

Tunnekasvatukselle on tarvetta. Lajikulttuurikyselyssä voimistelijat kuvailivat valmennussuhteiden lisäksi omia kokemuksiaan harjoittelusta. Avoimissa vastauksissa esiintyi mainintoja myös pelon tunteista, joita vaikeat voimisteluliikkeet heissä herättävät. Kyse ei ole siitä, etteikö haluaisi olla parempi, vaan yksinkertaisesti, joskus vauhti, liikkeen suunta, epäonnistumisen pelko tai aiempi trauma muussa liikkeessä, voi heijastua voimistelijan mieleen. 

Lapsen tunnekokemus pelosta on hänelle itselleen aito ja valmentaja ei voi sitä sivuuttaa tai vähätellä. Valmentajan tulisi yrittää aistia, mutta ei tulkita lasta ilman, että keskustelee hänen kanssaan. Vaikka tietäisimme, että kaikki edellytykset onnistumiseen liikkeessä on harjoiteltu, ei patistaminen tai liika kannustaminen auta lasta voittamaan pelkoaan. Pelko tulee hyväksyä ja käsitellä. Hermostuminen tilanteessa tai sivuun jättäminen eivät ole valmennustoiminnassa toimivia ratkaisuja.  Välillä se, mitä sanotaan ei ole relevanttia, vaan se, miten lasta kohdellaan, on tärkeämpää. Valmentajan on parhaansa mukaan yritettävä aistia lasten heijastamia tunteita ja pysähtyä hetkeksi. Varsinkin pienelle lapselle tärkeintä on usein olla olemassa jollekin, ei se, että oppii jotain. Hän saattaa käydä voimistelemassa, koska pitää liikkumismuodosta, siellä on kavereita ja valmentaja on ihastuttava. Siksi on hyvä muistaa, että valmentajan työ on paljon muutakin kuin opettaa temppuja ja vaikeusosia. Keskustelu urheilijan ja valmentajan välillä siitä, mikä toiselle on tärkeää, on merkityksellistä. Hyvä valmentaja, kuuntele urheilijaasi.

 

Lisätietoja: Liisa Lappalainen, osaamisen kehittäjä

 

Lisää aihealueesta tunnekasvatus, positiivisempi lajikulttuuri ja kiusaamisen ennaltaehkäisy käsitellään erilaisissa tilaisuuksissa ja verkostoissa.

Katso pelko aiheeseen liittyvä video telinevoimistelija Enni Kettusesta.

Mikäli koet tarvetta seurassasi FRIENDS-ohjelmalle, niin ole yhteydessä suoraan Lappalaiseen. (Seuraava koulutus on 21.5 Helsingissä).

Lisäksi opettaja, tutkija ja innostaja Kaisa Vuorinen puhuu: Huomaa hyvä ja innosta liikkumaan! HAR-verkostotapaamisessa la 8.6 – ilmoittaudu mukaan!

 

kuva: Milla Vahtila