Mukava liikuntaharrastus mahdolliseksi kaikille

1.3.2019 |

”Oikeus liikkua - lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018” nostaa esiin monia mielenkiintoisia havaintoja lasten ja nuorten harrastamisesta sekä harrastamattomuudesta. Lapset ja vanhemmat toivovat ensisijaisesti harrastamisen olevan mukava ja mielekäs ajanviettotapa, jossa opitaan liikkumaan. Selkeä enemmistö vanhemmista ei pidä toivottavana, että liikuntaharrastuksessa tähdätään huippu-urheilijaksi. ”Näyttää siltä, että ohjatussa liikunnan harrastamisessa eivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Seuratoiminnan painopisteen tiedetään olevan kilpaurheilussa, mutta lasten vanhemmat suhtautuvat kielteisesti liian urheilullisiin tavoitteisiin”, Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo toteaa.

 

Myös voimisteluseurojen kannattaa tarjonnassaan huomioida edellä mainittu ja tarjota selkeästi harrastetoimintaa myös ei-kilpailullisesta näkökulmasta. Harrastetoiminta voi tästä huolimatta olla kuitenkin tavoitteellista. Harrastus tarjoaa monelle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden oppimiseen ja onnistumisen kokemusten kerryttämiseen sekä elämyksiin. Ohjaajilta ja valmentajilta vanhemmat toivoivat ennen kaikkea kasvatuksellista osaamista. Sama nousi esiin myös Voimisteluliiton vuonna 2015 tekemässä tutkimuksessa ”Mitä vanhemmat haluavat lapsen harrastamiselta”, jossa vanhemmille tärkeintä oli, että voimisteluharrastus tarjoaa ammattitaitoisen, lapsien kanssa toimeen tulevan ja pätevän ohjaajan. Voimisteluliitto tarjoaa jäsenseuroilleen kattavan koulutuspolun, jossa ohjaajien ja valmentajien pedagogisiin taitoihin sekä lasten tarpeiden huomioimiseen kiinnitetään erityistä huomiota.

 

Toimeentulon vaikutus harrastamiseen ja liikkumisen

Hyvin toimeentulevien vanhempien lapset harrastavat 11% enemmän kuin niiden kotitalouksien lapset, joissa taloustilanne koetaan huonoksi. Taloudellisesti heikommin toimeentulevissa kotitalouksissa 63% liikuntaa harrastamattomista lapsista ja nuorista haluaisi kuitenkin aloittaa liikunnan harrastamisen. Vastaava osuus hyvistä taloudellisista oloista tulevilla oli 45%.

 

Jotta harrastaminen olisi aidosti kaikille mahdollista, erilaisten tukimuotojen olemassaolo on tärkeässä roolissa heikommassa taloustilanteessa elävien perheiden lapsille. Voimisteluseurat ovatkin osaltaan jo vastanneet tähän haasteeseen tarjoamalla esimerkiksi erilaisia stipendejä, lajikokeiluita sekä matalan kynnyksen liikuntaryhmiä. Myös OKM:n tukema Voimisteluliiton Liiku mun kaa- hanke tukee seuroja ja muita alueellisia toimijoita mahdollistamaan koulupäivän aikaisen ja koulupäivän yhteydessä tapahtuvan matalan kynnyksen liikunnan harrastamista. Oikeus liikkua --tutkimuksen tulosten perusteella näille tukimuodoille ja matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksille niin seuroissa kuin koulupäivän yhteydessäkin on selkeä tarve ja niiden olemassa oloa kannattaa nostaa esille seuran toiminta-alueella.  

 

Millä on merkitystä?

Lapsista ja nuorista 11 prosenttia kertoi, ettei harrasta lainkaan liikuntaa. Harrastamattomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, ettei pidä liikunnasta, liikunta on liian kilpailuhenkistä tai pelätään ettei tule hyväksytyksi porukassa. Kuitenkin näistä 11% yli puolet olisi halunnut harrastaa jotain liikuntaa.

 

10-29-vuotiailla liikuntaa harrastamattomia oli hieman yli 13% ja tässä ikäryhmässä yleisimmäksi harrastamattomuuden syyksi nimettiin se, ettei nuori yksinkertaisesti pidä liikunnasta. Yli puolet liikuntaa harrastamattomista lapsista ja nuorista nimesi harrastamattomuuden syyksi ajanpuutteen ja kokemuksen liikunnallisen lahjakkuuden puuttumisesta sekä harrastuskavereiden puuttumisesta. Lisäksi usea liikuntaa harrastamaton nuori kertoi harrastamattomuuden syyksi liikunnan liian kilpailullisuuden. Liikunnan harrastamisen huomattava väheneminen yläkouluiässä on haaste, joka vaatii kaikkien huomiota. Harrastajien lähellä toimiessaan seuroilla on ensiarvoisen tärkeä rooli haasteen syiden ja siihen ratkaisujen löytämisessä. Jo pelkästään harrastuksen lopettaneilta lopettamisen syistä kysyminen saattaisi antaa vastauksia siihen, minkälaista toimintaa seura voisi tarjota, jotta harrastaminen jatkuisi myös kriittisten nuoruusvuosien yli.

 

Kaikki yhdessä

Noin 80% kaikista vastaajista katsoo, että tyttöjen ja poikien tulisi liikkua yhdessä tai ettei sukupuolella ole liikunnan harrastamisessa väliä. Sukupuolten välisen erottelun lisäksi lapsilta ja nuorita kysyttiin yhdessä liikkumisesta maahanmuuttajatausteisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä vammaisten kanssa. Vastaukset osoittivat, etteivät lapset ja nuoret näe tarvetta erotella ihmisiä toisistaan liikuntaharrastuksessa. Voimisteluseuroihin kaikki ovatkin tervetulleita ja seurat ovat hyvin kykeneviä vastaanottamaan erilaisista lähtökohdista tulevia lapsia ja nuoria.