Fanit piirittivät Yanaa Kisakalliossa

2.9.2016 |
Tämän hetken maailman ehdottomasti menestyneimmän rytmisen voimistelijan Yana Kudryavtsevan saavutukset viimeisten vuosien aikana ovat huimat: 21 kultaa, olympiahopeaa ja yhteensä 24 mitalia arvokisoista. Yanan leireillessä heinäkuun alussa Lohjalla Kisakallion Urheiluopistolla oli faneilla yhtenä päivänä mahdollisuus seurata päivän ajan idolinsa harjoittelua, kun opistolla järjestettiin Kohti Rioa – tapahtuma. Pienet voimistelijatytöt ottivatkin päivästä kaiken irti ja Yana sai väsymykseen asti kirjoittaa nimikirjoituksia ja poseerata yhteiskuvissa. Voimistelu-lehtikin pääsi kysymään 18-vuotiaalta huippuvoimistelijalta muutaman kysymyksen. 

 

Milloin ja miten aloitit rytmisen voimistelun? 

Aloitin 4-vuotiaana. Aluksi se oli vaan hauskanpitoa, mutta muuttui nopeasti ammattimaiseksi. Isä vei minut rytmiseen voimisteluun, koska tunsi sieltä joitakin valmentajia. Aluksi en oikein ollut innoissani lajista, koska en kokenut olevani kovin lahjakas lajissa. Mutta sitten aloinkin nopeasti oppia uusia asioita.  

Kuka oli idolisi pikkutyttönä? 

Olen aina yrittänyt oppia kaikilta voimistelijoilta heidän parhaista puolistaan. Ensimmäinen lempivoimistelijani oli Ukrainan Natalia Godunko

Mikä on lempivälineesi? 

Minulla ei ole varsinaista lempivälinettä, mutta pallon kanssa voimistelusta nautin todella paljon.

Mitä teet juuri ennen saapumistasi kilpailuareenalle? 

Lämmittelen huolellisesti ja pyrin rauhoittamaan itseni sanomalla: ”Ole rauhallinen ja pysy vahvana, pystyt tekemään mitä tahansa!” Kertaan vielä kaikki liikkeet ja juttelen hieman välineelleni. Sitten marssin areenalle, kuten kaikki muutkin voimistelijat. 

Miten kuvailisit tavallista treenipäivääsi? 

Herään kahdeksalta ja syön aamupalan. Yhdeksän jälkeen alkaa yleensä balettiharjoitukset ja sen jälkeen ensimmäinen varsinainen lajiharjoitus. Sitten on lounas ja parin tunnin lepo. Iltapäivällä on toinen treeni ja illalla minulla on yleensä vapaa-aikaa.

Lue Yanan koko haastattelu ensi viikolla ilmestyvästä Voimistelu-lehdestä.

Teksti Marika Aho, kuva Ilkka Aho