Trampoliinivoimistelun alkuidea yhdistetään eskimoihin ja sirkustaiteilijoihin. Kerrotaan, että eskimot jäälakeuksilla metsästäessään ponnauttivat tähystäjän ilmaan kehyksen keskelle pingotettujen eläintennahkojen avulla. Tämä on kuitenkin vain yksi kertomus, erilaisia versioita trampoliinivoimistelun syntyhistoriasta on useita.
Eurooppalaisten mukaan ranskalainen taiteilija nimeltään du Trampoline rakensi ensimmäisen hyppylaitteen. Hänen nimensä on säilynyt lajin ja siinä käytettävän välineen nimityksenä. Trampoliinivoimistelun varmaa lähtökohtaa lienee vaikea selvittää ja lähteiden kansallisuus vaikuttaa myös painotuksiin.
Georges Nissen aloitti trampoliinin kehittelyn USA:ssa 1920-luvulla. Yhdessä Larry Griswoldin kanssa he loivat pohjan trampoliinivoimistelulle. Vuonna 1958 he esittelivät lähes 30 vuoden työn tuloksena pitkälle kehitellyn trampoliinin, joka teki todeksi ”unelman lentämisestä”.
Trampoliinia kehiteltiin ahkerasti myös Saksassa: 1951 A. Hurtmanns rakensi ensimmäisen "sinkoamislaitteensa” rautaputkista ja kankaasta, joka kiristettiin polkupyörän kumeilla. Heinz Braecklen apulaisineen teki trampoliinin oppilaitoksensa uimahyppääjien harjoitusvälineeksi. Häntä pidetäänkin saksalaisen trampoliinivoimistelun isänä. Ensimmäisen liikuteltavan trampoliinin suunnitteli Alfred Gockel jo 1955. Tumbling ja tuplaminitrampoliini (double mini trampoline eli DMT) kehitettiin 1970-luvulla.
Ensimmäiset trampoliinikilpailut järjestettiin USA:ssa 1946 ja Pohjois-Amerikan mestaruuskilpailut 1948. Skotlannin kansallinen liitto otti trampoliinin lajivalikoimaansa ensimmäisenä Euroopan maana 1958. Saksassa pidettiin lajia edustavien maiden kokous 1964 ja perustettiin Kansainvälinen Trampoliiniliitto FIT. Samana vuonna Lontoossa käytiin lajin ensimmäinen MM-kilpailu, jonka mestaruudet menivät USA:n edustajille. Ensimmäinen “World Age Group”, kaikille avoin nuorten ikäluokkakilpailu järjestettiin 1970-luvulla. Ensimmäinen maailmancup pidettiin 1980-luvulla Ranskassa ja trampoliini oli mukana World Games – kilpailuissa Lontoossa 1985. Suomalaisilla oli mahdollisuus tutustua lajiin Lahden World Games – tapahtumassa 1997.
Kansainvälinen Olympiakomitea hyväksyi vuonna 1997 yksilötrampoliinivoimistelun Sydneyn vuoden 2000 olympialaisten viralliseen ohjelmaan. FIT lakkautettiin ja 1.1.1999 trampoliini liitettiin FIG:n (Kansainvälinen Voimisteluliitto) lajeihin. Trampoliinivoimistelulajit ovat kehittyneet ja harrastajamäärä on lisääntynyt erityisesti viime vuosikymmeninä. Ruotsissa ja Tanskassa lajin kaikilla muodoilla (yksilötrampoliini, synkrotrampoliini, DMT ja tumbling) on yhteensä tuhansia harrastajia, minkä ansiosta pohjoismaisia kilpailijoita on jo maailman huipulla. Suomessa lajia on harrastettu aktiivisesti vuodesta 2000.
Suomessa
Trampoliinivoimistelu oli meillä ennen 2000-lukua pienimuotoista. Ensimmäinen palaveri trampoliinivoimistelun elvyttämisestä Suomen Voimisteluliitossa (tuolloin SVL) pidettiin vuoden 1999 lopulla. Yhteistyössä Ruotsin liiton trampoliiniaktiivien kanssa luotiin ensimmäinen kilpailuluokkajärjestelmä, joka otettiin käyttöön vuoden 2000 syksyllä. Tällöin järjestettiin ensimmäiset trampoliinin luokkanousukilpailut. Alkuvaiheen trampoliinityöryhmän toimia jatkaa vuoden 2001 alussa perustettu trampoliinivaliokunta. Valiokunnan toiminnan pääpaino on edelleen koulutuksen järjestäminen ohjaajille, valmentajille ja tuomareille sekä trampoliinivoimistelun tunnetuksi tekeminen.
Laji on kasvanut reipasta vauhtia. Trampoliineja oli aluksi vain muutamia ja nekin olivat muiden lajien oheisharjoittelukäytössä. Nyt trampoliinivoimistelua itsenäisenä lajina harrastetaan useissa seuroissa ympäri Suomea. Vuonna 2002 nähtiin EM-kilpailuissa ensimmäisen kerran suomalaisedustajia junioriluokassa. Lajin ensimmäisinä kv. kisoina Suomessa järjestettiin PM-kilpailut Järvenpäässä v. 2002. Juniorimme ovat osallistuneet kolme kertaa nuorten ikäluokkakilpailuihin vuosina 2003, 2005 ja 2007. Suomessa on useita lahjakkaita nuoria voimistelijoita, joiden ura on vasta alussa. Trampoliinivoimistelijan kilpailu-ura voi olla pitkä – muutamat maailman eliitistä ovat olleet huipulla vuosikymmenenkin ajan.
Trampoliinivoimistelun tulevaisuus meillä on valoisa sekä harrastaja- että kilpailutasolla. Ohjaajakoulutusta järjestetään useilla paikkakunnilla, jotta toiminta leviäisi kattamaan koko maan ja lajin harrastusmahdollisuudet olisivat yhä useamman ulottuvilla. Trampoliiinivoimistelutuomareita on 20, joista kolmella on kansainvälinen tuomarikortti, joten voimme osallistua myös kansainvälisiin arvokilpailuihin.
