Trampoliinivoimistelussa tehdään erilaisia eteenpäin ja taaksepäin pyöriviä liikkeitä ponnistaen trampoliinilta mahdollisimman korkealle. Harjoittelu aloitetaan suorista hypyistä opetellen trampoliinin käyttöä ja edetään perusliikkeiden kuten kerä- ja vatsalleen hyppyjen kautta pikku hiljaa vaikeampiin voltteihin. Maailman huiput hyppäävät kahdeksan metrin korkeuteen ja suorittavat kymmenen liikkeen sarjaan useita kolmoisvoltteja, jonka jälkeen jatkavat kierteisillä kaksoisvolteilla. Trampoliinille voi laskeutua jaloille, istumaan, vatsalleen ja selälleen, joten erilaisia liikevariaatioita on monia.
Yhdysvaltalainen George Nissen alkoi kehittää trampoliinia 1920-luvulla, ja lajissa on kilpailtu 1940-luvulta lähtien. Suomeen trampoliinivoimistelu rantautui pysyvästi vuonna 2000, ja samana vuonna laji oli ensimmäisenä kertaa mukana olympialaisissa.
Kilpatrampoliini on suorakaiteen muotoinen ja kooltaan noin 3x5 metriä. Yksilökilpailussa voimistelija suorittaa pakollisen ja omavalintaisen sarjan, joissa on molemmissa kymmenen liikettä ilman välihyppyjä hypättynä. Lisäksi hypätään finaalisarja. Synkro- eli parikilpailussa kaksi voimistelijaa suorittaa samat sarjat vierekkäisillä trampoliineilla mahdollisimman samanaikaisesti. Trampoliinivoimisteluperheeseen kuuluu myös DMT eli tuplaminitrampoliini, jolla tehdään juoksuvauhdin jälkeen kaksi liikettä, joista jälkimmäinen tullaan alas patjalle. Kolmas trampoliinivoimistelulaji on tumbling, joustava volttirata, jolla tehdään lyhyen mutta nopeatempoisen juoksuvauhdin jälkeen kahdeksan liikkeen volttisarja.
