Tanssija-koreografi Antton Laine ammentaa musiikista ja mielikuvitusmaailmastaan vauhdin luovuudelle, jonka avulla syntyy maailmankuuluja koreografioita. Inspiraatio lähtee urheilijan liikkeen ja musiikin yhteisvaikutelmasta.
Antton tunnetaan erityisesti joukkuevoimistelun koreografina siskonsa Anneli Laine-Näätäsen joukkueille. Vuosittain Antton suunnittelee yli 30 eri koreografiaa. Mukaan mahtuu joukkuevoimistelun lisäksi rytmistä voimistelua, telinevoimistelua, tanssia, muodostelmaluistelua ja musiikaleja. Suomen lisäksi Antton kiertää myös maailmalla tekemässä koreografioita.
Oma maailma
-Se on. Syntyy vaikkei tekisi mitään, vastaa Antton kun kysyn häneltä luovuudesta. Anttonille luovuus on koko ajan läsnä.
-Itse koen luovuuden enemmän mielikuvitusmaailmana.
-Olisi kiva tietää, mitä tavalliset ihmiset miettivät esimerkiksi seistessään bussipysäkillä, Antton naurahtaa.
-On ihanaa kun idea tulee syvemmältä, ja on hienoa jos ei tarvitse johonkin tiettyyn tehdä jotain, vaan saa vapaasti ideoida, Antton iloitsee.
-Negatiivinen arvostelu keskeneräisessä hommassa latistaa fiilistä ja ideat katoavat, Antton toteaa.
On siis tärkeää, että luomisympäristö on positiivinen, voi kokeilla kaikkea ja tarvittaessa nauraa ja todeta ”ompas toi hirveä”.
Musiikista inspiraatiota
Anttonin koreografioiden suunnittelu lähtee aina ensin musiikista. Omille joukkueilleen, joiksi hän kutsuu Annelin valmentamia joukkueita, Antton valitsee myös musiikin.
-Joskus käy niin, että on löytänyt hyvän musiikin josta saa inspiraation, mutta se musiikki ei pelkästään riitä. Siinä ei ole esimerkiksi tarpeeksi temponvaihtelua, mikä on tärkeää kilpailukoreografioissa. Tällöin täytyy vain etsiä muita musiikkeja lisäksi ja rakentaa alkuperäisen idean ympärille lisää ja yrittää etsiä, kokeilla, kokeilla, kokeilla, Antton kertoo haasteistaan.
Liikkeelle tyhjästä
Antton ei koskaan suunnittele koreografiaa pelkästään musiikin avulla, vaan hän haluaa nähdä myös urheilijoiden liikkeen ennen yhtään suunnitelmaa.
-Yleensä menen harjoituksiin, istun salin reunalla ja katson kun urheilijat liikkuvat ja soitan musiikkia uudestaan ja uudestaan saadakseni ”yhteyden”.
-Pidän siitä että minulla on vapaat kädet, Antton kertoo. Yhteistyössä urheilijoiden kanssa voin kokeilla ja kokeilla eri asioita, tehdä muutoksia kun siihen on varattu aikaa. Useimmiten tämä on jopa nopein tapa saada koreografian runko valmiiksi.
-Niin kauan teen muutoksia kun tulee tunteita, että eikun näin. Usein ajantaju katoaa, enkä muista päästää urheilijoita syömään, Antton naurahtaa.
Tanssiminen terapiaa
-Tuntuu lääkkeeltä, kun pääsee itse tanssimaan, Antton kertoo.
-On kiva tanssia niin, ettei itse ole vastuussa koreografiasta. Voi vain pitää huolen itsestään ja tekee oman työnsä, ei tarvitse miettiä liikkeen hienoutta.
Antton ei koskaan mieti miten muuttaisi jonkun toisen tekemää koreografiaa jossa tanssii mukana.
-On nautinto, kun voi tehdä työtä toiselle tapaa.
-Muiden jutuista saa myös virikkeitä omiin juttuihin, se on hienoa!
Lue lisää Voimistelu -lehdestä!
