Akrobatiavoimistelussa luottamus toiseen on tärkeintä. Huimat heitot ja nostot vaativat luottamusta niin lentäjältä kuin nostajiltakin.
18-vuotias Hanna-Kaisa Renkola on voimistellut lähes koko ikänsä ja innostui akrobatiavoimistelusta heti kun näki mistä lajissa on kyse.
-Lajissa kiehtoo sen monipuolisuus, aina on jotain uutta opittavaa ja harjoiteltavaa. Pidän siitä, että lajissa yhdistyvät koreografinen osaaminen notkeuteen ja ketteryyteen sekä telinevoimistelun voltteihin ja tasapainoon, Hannaksi kutsuttu nuori nainen kertoo.
Ilmajoella asuva Hanna harjoittelee akrobatiavoimistelua Kurikan monitoimitalolla kolme kertaa viikossa.
-Harjoitukset kestävät aina 2,5-3 tuntia kerrallaan. Nyt kilpailukauden lähetessä harjoituksia on neljä kertaa viikossa. Lajiharjoitusten lisäksi meillä on välillä tanssiharjoituksia, erityisesti balettia ja jazz-tanssia.
Akrobatiavoimistelussa yhdistyy eri voimistelulajien vahvuudet. Voimistelijalta tarvitaan vartalonhallinnan, voiman ja notkeuden lisäksi aimo annos uskallusta ja rohkeutta. Hanna harjoitteli itse ensin telinevoimistelua ennen kuin siirtyi akrobatiavoimistelun pariin.
-Telinevoimistelusta tuttuja permanto- ja notkeusliikkeitä on paljon. Mutta muistakin voimistelulajeista on paljon hyötyä.
Joukkuelajissa luottamus on tärkeääSuurin ero muihin voimistelulajeihin on, että kaikki tehdään ryhmässä. Akrobatiavoimistelussa kilpaillaan pareittain tai kolmen hengen trioissa. Kilpailuohjelma sisältää paljon nostoja ja heittoja, joissa voimistelijat ovat toistensa välineitä.
-Tärkeintä on luottamus toiseen ja omaan ryhmään. Nykyisen ryhmäni kanssa olen harjoitellut vuoden ja meillä luottamus toisiin on hyvä, Hanna iloitsee. Vain luottamuksen kautta tulee uskallus tehdä vaikeampia temppuja ja kokeilla uutta.
Hanna on joukkueen voimahahmo, hän on nostaja ja korkeammissa rakennelmissa aina se alimmainen.
-Kai mä sitten olen voimakas, Hanna naurahtaa.
Teksti: Saija Suominen, Kuva: Voimisteluliiton arkisto
