Luokka täyttyy puheensorinasta. Annettuun aiheeseen pureudutaan innokkaasti pareittain. Muutaman minuutin kuluttua triangeli kilahtaa ja puheenvuoro vaihtuu kurssilaisilta kouluttajalle. Pienen johdattelun jälkeen hän heittää rinkiin uuden kysymyksen. Pallo on jälleen kurssilaisilla, jotka paneutuvat innokkaaseen keskusteluun. Vuorovaikutteisuus ja oppiminen ovat lähes käsin kosketeltavissa.
Teksti ja kuvat: Milla Vahtila
Käynnissä on Voimisteluliiton kolmiosaisen Jumppakoulu-koulutuksen toinen koulutusvaihe. - Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet lasten voimistelun ohjaamiseen ja valmentamiseen, kertoo kouluttaja Isa Lemmetty. Nyt Helsingin Munkkiniemeen kokoontunut 30-henkinen ryhmä perehtyy viikonlopun aikana niin oppimisen edellytyksiin kuin omien ohjaustaitojensa kehittämiseen. Luvassa on niin oppitunteja kuin käytännön harjoittelua.
Erilaiset kokemustaustat oppimisen pohjana
Kurssilaisten joukkoon mahtuu voimistelutaustaisia liki koko voimistelun sisäisestä kirjosta. Ikäkeskiarvo on 15-18 -vuotiaissa, mutta mahtuu mukaan senioreitakin. Ja on naisvaltaiseen joukkoon eksynyt tällä kertaa pari miespuolistakin. Ohjaajakokemusta kurssilaisilta löytyy eri määrin niin kilpa- kuin harrasteryhmien puolelta.
- Jumppakoulun rikkaus on juuri erilaisissa taustoissamme, Isa tähdentää.
- Tarkoituksena on kurssin kuluessa kääntää erilaiset kokemustaustamme voimavaraksi, jonka pohjalta voimme oppia toinen toisiltamme. Voimistelutaustaiset voivat oppivat hyödyntämään omia kokemuksiaan ohjaustyössä ja jakaa omat vinkkinsä niiden kanssa, joilla kokemusta mahdollisesti on vielä vähemmän.
Vuorovaikutteisuus, toinen toisiltaan oppiminen ja ajatusten vaihto tapahtuvat käytännössä ryhmätyöskentelyn ja yhteisen keskustelun kautta. Koulutuspäivään mahtuu niin ilmapiiriä rentouttavia ja kaikkia osallistavia leikkejä kuin ajatustenvaihtoa pareittain tai ryhmissä sekä erilaisia luku- ja pohdintatehtäviä. Ohjaaja Isa on ammatiltaan luokanopettaja ja todella hallitsee ne kikat ja keinot, joilla innostaa kurssilaisia aktiivisuuteen. Jo luokkahuoneessa kurssilaiset kuin huomaamattaan tulevat opetelleeksi sitä, mitä käytännön ohjaustyössäkin tarvitaan – sosiaalisuutta, tilannetajua ja vuorovaikutustaitoja.
Käytännön ohjaamisen haasteet
Kurssilla saatu tieto ei välttämättä ole kaikille täysin uutta – mutta eri asia on, että onko asioita aikaisemmin tullut ajatelleeksi ohjaustyönsä yhteydessä. Saara Leskinen, 17, ja Veera Karvonen, 16, ovat omien seurojensa kannustamina lähteneet kehittämään ajatteluaan ja hakemaan uusia neuvoja Jumppakoulusta.
- On hyödyllistä oppia ymmärtämään, miten lapsi oikeasti oppii ja ajattelee, kommentoi Jyväskylän Voimistelijoissa rytmisen voimistelun harraste- ja kilparyhmiä ohjaava Saara.
- Jokaisella ohjattavalla lapsella on omat yksilölliset tarpeet ja niiden huomioiminen on haasteellista, hän lisää.
Alppilan Salamissa telinevoimistelua harrastava ja ohjaava Veera huomauttaa, että hyvän ohjaustyön varmistamiseksi ryhmäkoot eivät saisi olla liian suuret.
- Vain näin ohjaajalla on mahdollisuus huomioida jokaisen lapsen yksilöllisyys oppijana, hän tähdentää.
Jumppakoulun antimista Veera kokee uudet käytännön vinkit hyödyllisimmiksi.
- On hyvä oppia, miten erilaiset perustaitoja kehittävät liikkeet saisi sisällytettyä tuntileikkeihin, hän kommentoi.
- Lisäksi tunnit on osattava suunnitella sisällöltään monipuolisiksi ja erilaisia taitoja kehittäviksi, mutta myös hauskoiksi.
