Kohti kymmenettä GymnaestradaaHeinäkuussa Lausannen Gymnaestradassa kohti iltanäytöstä käyskenteli kaksi hilpeää pirkanmaalaista, Marja Heikkinen Haka Gymistä ja Marjatta Tiitola Kangasalan Naisvoimistelijoista. Parivaljakko kehuskeli olevansa yhdeksättä kertaa Gymnaestradassa, joten seuraavalla kerralla 2015 Helsingissä he ovat kymppikerholaisia! Ei tuollaisia konkareita voi ohittaa selvittämättä hurahtamistaan tarkemmin. Ensimmäinen Gymnaestrada molemmilla oli Berliinissä 1975. Sen jälkeen he ovat olleet mukana jokaisella kerralla; Zürichissä 1982, Herningissä Tanskassa 1987, Amsterdamissa 1991, Berliinissä 1995, Göteborgissa 1999, Lissabonissa 2003, Dornbirnissä Itävallassa 2007 ja nyt Sveitsissä Lausannessa 2011. Mikä saa lähtemään aina uudestaan? Marja luetteli: Voimakas sisäinen palo voimisteluun ja esiintymiseen sekä onnistumisen riemu yhteisesityksissä. Hyvät ystävät! Tunnelma!! Marjatan suurin kimmoke on oman seuran porukka, ja ohjaajana on luonnollista lähteä mukaan ja toivoa että ohjelma on kiva. Marja on aina ollut esiintymässä kenttäohjelmassa. Marjatallakin on vankat kenttäohjelmamuistot. Kerran, Zürichissä, hän oli turistina, kun lapsensa olivat mukana. Muulloin on kenttäohjelmassa ollut hänkin. Molemmille on myös päivänselvää, että he haluavat majoittua koulun lattialla. Marja asui Lissabonissa hotellissa, jonka jälkeen hän vakuuttui siitä, että mikään ei vedä vertoja koulumajoitukselle yhdessä muiden kanssa. Molemmat hehkuttavat yhteisasumisen mahtavaa tunnelmaa ja huumoria – se kuuluu pelin henkeen! Muistot sykähdyttävät vieläkin Marjalle tulee ensimmäisenä mieleen Zürichin päättäjäisten Raija Riikkalan ohjelma, jossa Suomen lippu jäi hulmuamaan kentälle. Göteborgissa hän muistaa liikuttuneensa juuri ennen esiintymään lähtöä, kun tajusi että samassa ohjelmassa voimistelee oma tytär ensimmäisessä Gymnaestradassaan, oma sisar sekä ohjaaja-koreografiystävänsä Jaana. Marjatalle syntyi Mikko-poika ensimmäisen Gymnaestradansa ja saman vuoden Suurkisojen harjoituskaudella helmikuussa 1975. Kaikesta touhusta huolimatta hän kävi kisat onnistuneesti läpi. Zürichissä – tuolla turistireissulla - hän uiskenteli paljon lastensa kanssa majoituskoulun läheisessä järvessä. Silti he ehtivät katsoa kaikki ruoveteläisten hallinäytökset. Riikka Virkajärvi oli silloin Maissi Mannisen tyttöjoukkueessa! Linja-autoretkellä Alpeilla Marjattaa huimasi, mitä he Maissin kanssa monesti jälkeenpäin nauroivat. Hauskoja kommelluksiakin riittää muisteltavaksi. Marjatan hassuin muisto lienee Herningistä. Tuolloin oli Suomen kenttäohjelman asuna valkoinen lyhythihainen kokohaalari ja rintataskussa pikkuinen huivi. Ohjelmassa oli mukana myös hänen entinen jumppaopettajansa Helena Enckell, joka oli kutsunut Herningissä asuvia tuttaviaan katsomaan kenttänäytöstä. No, heitä ei näkynyt ja Helena oli asiaa jälkeenpäin kysellyt. Nämä olivat olleet oikeaan aikaan paikalla, mutta luulivat esiintyjiä valkoisine asuineen judokoiksi!!! Ja lähtivät pois. Marja naurahti, että ainahan hänelle kaikkea hassua sattuu. Göteborgissa näytettiin isolla screenillä kuvaa jossa hän viereisen Pian kanssa veti loppuohjelmaa iloisesti ja täysillä - mutta eri suuntaan kuin muut! Ensikertalaisetkin rohkeasti mukaan Helsingin Gymnaestradaan Marja Heikkiselle ja Marjatta Tiitolalle on itsestään selvää, että Helsingin Gymnaestradaan lähdetään heinäkuussa 2015. He toivovat, että silloin olisi mukana ennätysmäärä myös ensikertalaisia. Kotikisat antaisivat ikään kuin pehmeän laskun kaukaisempiin koitoksiin. Voi kokea mitä on harjoitella ja sitoutua niin ajoissa, mitä mukaan lähtö vaatii. On tärkeää, että voimistelija haluaa ja ehtii harjoitella riittävästi, jolloin on hieno lähteä mihin vaan! Jokaisen voimistelun harrastajan toivoisi saavan kokea sen tunteen, joka syntyy yhteisesityksissä ja kokemuksista suurtapahtumissa, jossa kaikilla eri puolilta maailmaa mukaan tulleilla on yhteinen voimistelun kieli. teksti ja kuva Leena Koivumäki, Hämeen Naisvoimistelijat, Tampere
|
