teksti Kati Dorsén
Kenttänäytös on näytön paikka
Riikka Virkajärvi-Johnson tekee Suomen kenttänäytöksen koreografian. Näytös on viidentoista minuutin kokonaisuus, joka koostuu viidestä eri osasta. ”Kenttänäytös on kaikille suunnattu massaohjelama, jossa pelataan kuvioilla ja liikkeillä”, Virkajärvi-Johnson selitti.
Uudet ideat ammennetaan kohderyhmästä
Virkajärvi-Johnson kertoi prosessin lähtevän kohderyhmästä, musiikin valinnasta sekä teemasta. Vuoden 2011 Suomen Gymnaestradan näytöksessä on Kalevala-teema. Näytöksen visuaalinen ilmekin viittaa Kalevalaan. ”Ohjelma koostuu kolmesta roolista, jotka ovat ohjeellisia. Nuoret ovat Pohjolan tyttäriä, kuntonaiset Louhettaria ja aikuiset valiot Ainoja”, Virkajärvi-Johnson sanoi. Myös kuvioissa Virkajärvi-Johnson ottaa teeman huomioon. ”Yritän saada Sammon aikaiseksi”, hän hymyili. Musiikki koostuu Värttinästä ja Apocalypticasta.
”Näytös tulee olemaan Suomen näyttö, teeman ollessa hyvin suomalainen. Se tekee tästä vielä hienompaa”, kuvaa Virkajärvi-Johnson omaa näkemystään kenttäohjelmasta. ”Uskon meidän näyttävämme nimenomaan suomalaisen naisen ja suomalaisen voimistelun voimaa”, hän lisäsi.
Hyvässä seurassa on kiva liikkua
Virkajärvi-Johnson on koostanut näytöksen niin, että lähes kokoajan kaikki esiintyjät ovat samaan aikaan kentällä. ”Liikekielen kannalta se on sekä mielenkiintoista että haastavaa, koska eri kohderyhmät tekevät osittain samaa liikesarjaa, jota vain eriytetään kohderyhmä huomioiden”, hän sanoi. Samaan aikaan kentällä olossa on myös seurojen kannalta paljon etuja.”Minusta on upeaa, että seurassa kaikki voivat harjoitella yhdessä. Nykyseurassa saisi olla enemmänkin yhteyttä vanhemman kuntonaisen ja nuoremman voimistelijan välillä”, Virkajärvi-Johnson huomautti.
”Minä teen yleensä aika selkeitä koreografeja, joita ei turhia tarvitse muutella”, Virkajärvi-Johnson sanoi. Hän haastaakin seuran naiset innostumaan ja lähtemään mukaan. ”Gymnaestradat ovat upeita tapahtumia. Kaikki mukana olleet ovat olleet todella innoissaan. Kenttänäytös on upea ja iso juttu, mikä voidaan Suomesta viedä.”
”Nykypäivän hektisyydessä ja sirpaleisuudessa näkisin seuran kannalta Gymnaestradan tilaisuutena tuoda yhteen eri-ikäiset ryhmät. Uskon tämän yhdistävän naisia seuran sisällä. Gymnaestrada on hyvä tilaisuus näyttää maailmalle suomalaista kenttäohjelmaosaamista. Kaikki mukaan matkalle!”
* * *
Gymnaestrada 2011
Large group performance/Riikka Virkajärvi-Johnson
Ohjelman idean taustakuvausta Kalevalan säkein:
KALEVALAINEN TERVEHDYS
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppanini!
Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan
yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme!
Lyökäämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme.
Kalevala, vanha kansalliseepoksemme on innoittanut taiteilijoita, myös voimistelun koreografeja.
LOUHETAR
Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi:
"Nouse jo norosta, miesi, uros, uuelle uralle,
haikeasi haastamahan, satuja sanelemahan!"
Otti miehen itkemästä, urohon urisemasta;
saattoi siitä purtehensa, istutti venon perähän.
Itse airoille asettui, soutimille suorittihe;
souti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan.
Syötteli nälästynehen, kastunehen kuivaeli;
siitä viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi:
teki miehen terveheksi, urohon paranneheksi.
Louhi on Pohjolan mahtava emäntä, jota kohtaan miespuoliset sankarit tuntevat sekä ihailua että pelkoa. Louhen maskuliinisen ja aggressiivisen kuoren alta löytyy myös hoivaava äitihahmo. Louhettaret ovat äitejä, uranaisia, vaimoja ja kaikkea sitä, mitä nykynaiset ovat.
POHJOLAN NUORET
Tuop' on kaunis Pohjan tytti, maan kuulu, ve'en valio,
otti vaattehet valitut, pukehensa puhtahimmat;
viitiseikse, vaatiseikse, pääsomihin suoritseikse,
vaskipantoihin paneikse, kultavöihin kummitseikse.
Tuli aitasta tupahan, kaapsahellen kartanolta
silmistänsä sirkeänä, korvistansa korkeana,
kaunihina kasvoiltansa, poskilta punehtivana;
kullat riippui rinnan päällä, pään päällä hopeat huohti.
Pohjolan nuoret edustavat energistä, nuoruuden voimaa uhkuvaa ja komeita nykynuoria.
AINO
Siitä astui aittamäelle, astui aittahan sisälle.
Aukaisi parahan arkun, kannen kirjo kimmahutti:
löysi kuusi kultavyötä, seitsemän sinihametta;
ne on päällensä pukevi, varrellensa valmistavi.
Pani kullat kulmillensa, hopeat hivuksillensa,
sinisilkit silmillensä, punalangat päänsä päälle.
Läksi siitä astumahan ahon poikki, toisen pitkin;
vieri soita, vieri maita, vieri synkkiä saloja.
Astui päivän, astui toisen, päivänä kolmantena
ennätti meri etehen, ruokoranta vastahansa:
tuohon yöhyt yllättävi, pimeä piättelevi.
Siinä itki impi illan, kaikerteli kaiken yötä
rannalla vesikivellä, laajalla lahen perällä.
Kivi oli kirjava selällä, pasai kullan paistavainen:
kiistasi kivelle uia, tahtoi paaelle paeta.
Sitte sinne saatuansa asetaiksen istumahan
kirjavaiselle kivelle, paistavalle paaterelle:
kilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni,
neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa.
Aino on nuori, kaunis, herkkä ja kuuliainen neitokainen, joka antautuu veden vietäväksi. Hän tekee oman ratkaisunsa vaikeassa tilanteessa, mikä osoittaa hänen rohkeutensa.
SAMPO
Laittoi tuulet lietsomahan, väkipuuskat vääntämähän.
Lietsoi tuulet löyhytteli: itä lietsoi, lietsoi länsi,
etelä enemmän lietsoi, pohjanen kovin porotti.
Lietsoi päivän, lietsoi toisen, lietsoi kohta kolmannenki:
tuli tuiski ikkunasta, säkehet ovesta säykkyi,
tomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni.
Siitä jauhoi uusi sampo, kirjokansi kukutteli,
jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun syötäviä,
toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja.
Sampo kuvaa Pohjolan tulevaisuuden toivoa, elämän rikkauden tuojaa.
