Kuva: Anna Kirjavainen

Rytminen voimistelu

Varpaankärkeä myöten ojennettu jalka nousee vaivattomasti korvan viereen, ja voimistelija pyörähtää kuin näkymätön korkokenkä jalassa täyden kierroksen. Samalla käsissä pyörivät keilat – eri suuntiin. Onnistunutta piruettia seuraa tanssiaskelsarja, jossa väline liikkuu kädessä ja jalat matolla, mutta voimistelija katsoo hymyillen yleisöön. Heitoissa väline nousee korkealle kohti kattoa ja napsahtaa sopivasti suoraan kuperkeikan tehneen voimistelijan käteen. Rytmiselle voimistelijalle arkipäivää on taiteilla korkeilla varpailla, katsoa maailmaa vanteen läpi ja taivuttaa selkää niin, että nuttura osuu takareiteen ja sen ohi. Tuhannet harjoitustunnit salilla johtavat kilpailusuoritukseen, jossa väline on jatkuvassa liikkeessä, notkeuden rajat ovat kadonneet ja voimistelija elää musiikkia satumaisen hetken ajan.

Rytminen voimistelu on voimistelijan ja välineen taiturimaista yhteistyötä

Rytmisen voimistelun sanotaan olevan maailman kaunein urheilulaji. Lajin alkuperämaassa Venäjällä sitä kutsutaankin taidevoimisteluksi. Se näyttää muiden voimistelulajien tapaan vaivattomalta ja helpolta, vaikka se ei sitä huipputasolla ole. Kilpailuohjelmassa voimistelija suorittaa musiikin tahtiin ohjelman, jossa vaikeusosat ja välineen liike yhdistyvät sujuvaksi kokonaisuudeksi.

Välineenä yksilövoimistelijalla voi olla joko pallo, vanne, keilat, nauha tai naru.

Rytmisessä voimistelussa kilpaillaan joko yksilönä tai joukkueena. Lajin harrastajalle tärkeistä ominaisuuksista korostuvat erityisesti liikkuvuus, koordinaatio, rytmitaju ja liikeilmaisu sekä psyykkinen vahvuus. Vaivattomuuden illuusion aikaan saamiseksi ovat huipputason voimistelijat yleensä viettäneet lukemattoman määrän tunteja balettisalilla sekä monipuolisten lajiharjoitusten parissa.

Itäisen Euroopan halleilta maailmalle

Rytminen voimistelu on kehittynyt kansainväliseksi kilpaurheilu- ja olympialajiksi naisvoimistelusta. Laji tuli Suomeen Neuvostoliitosta, ja vuonna 1971 järjestettiin ensimmäiset suomenmestaruuskilpailut. Rytmisen voimistelun huiput tulevat muun muassa Venäjältä, Bulgariasta ja Italiasta, mutta Pohjoismaista Suomi on viime vuosikymmenen aikana menestynyt parhaiten.

Suomen maajoukkue keilaohjelmassa vuonna 2013. Kuva: Tapio Ahonen