Naisten telinevoimistelu (NTV)

Voimistelija tasapainoilee kymmenen senttimetriä leveällä puomilla. Piruetti, hyppy, voltti, tasapaino… Telinevoimistelijatyttö suorittaa kuin tanssien porraskaiteen levyisellä alustalla temppuja, jotka eivät ole muille mahdollisia edes jalkapallostadionin kokoisella alueella. Liikesarjat näyttävät vaivattomilta, vaikka todellisuudessa salaisuus on tuhansissa toistoissa. Naisten telinevoimistelussa tekniikka ja esteettisyys yhdistyvät voimaan ja liikkuvuuteen, jotka yhdessä johtavat äärimmäiseen taituruuteen yhdessä maailman vaikeimmista lajeista.

Naisten telinevoimistelu on huippu-urheilun lisäksi loistavaa treeniä

Telinevoimistelija pysyy pystyssä niin kapealla puomilla kuin voltin päätteeksi permannollakin. Vaikka huipulla telinevoimistelu vaatii vankkaa kokemusta lajista sekä tuhansia toistoja, on telinevoimistelu ihanteellinen laji myös kaiken ikäisille uuden harrastuksen aloittajille. Telinevoimistelun perusliikkeiden parissa on mahdollisuus kehittää muun muassa kehonhallintaa, voimaa, koordinaatiota ja liikkuvuutta sekä haastaa ja ylittää itsensä.

Naisten telinevoimistelussa kilpaillaan neljällä telineellä: hypyssä, nojapuilla, puomilla ja permannolla.

Kielletyiltä areenoilta olympialajiksi

Kuten myös miesten telinevoimistelu, naisten telinevoimistelu juontaa juurensa antiikin Kreikasta 2000 vuoden takaa. Nimi gymnastics tulee kreikan sanasta gumnos, joka tarkoittaa alastomuutta; naisilla ei näin ollen ollut osallistumisoikeutta antiikin olympialaisten voimistelukilpailuihin edes katsojana. Naisten telinevoimistelu on kuitenkin ollut olympialaji vuodesta 1928 saakka. Nykyisin naisten telinevoimistelusta maailmanlaajuisella tasolla vastaa Kansainvälinen Voimisteluliitto FIG (Fédération Internationale de Gymnastique), joka on vanhin kansainvälinen lajiliitto.

Erika Pakkala hypyssä MM-kilpailuissa 2014. Kuva: Christian Thomassen